6. helmikuuta 2010

Kylmäverisesti

Olen nähnyt kauhuleffoja, jotka ovat vieneet yöuneni. Olen nähnyt leffoja, jotka synnyttävät kauhua, järkyttävät syvästi ja jäävät pysyvästi mieleen – mutta jotka eivät ole kauhuleffoja.

Tänään Teema näytti elokuvan Kylmäverisesti (In Cold Blood, 1967), jota aloin katsomaan vahingossa. Tarkoitus oli katsoa sitä siihen asti kunnes MTV3:lta alkaisi American Splendor. Kylmäverisesti otti mukaansa, pakotti katsomaan loppuun asti.

Elokuvassa kaksi entistä vankia, Perry Smith ja Rchard ”Dick” Hickock, päättävät ryöstää kansasilaisen farmarin, koska toisen sellikaveri oli väittänyt farmarilla olevan kassakaapissa 10 000 dollaria. Ilmenee, että kassakaappia ei ole, eikä rahaa.

Seuraavana aamuna maatilalta löytyy neljä ruumista, farmari, vaimo, poika ja tytär. Ei johtolankoja, ei silminnäkijöitä, ei motiivia: neljääkymmentä dollaria, matkaradiota ja kiikareita ei uskota murhien motiiviksi.

Elokuvassa seurataan poliisin työskentelyä sekä Perryn ja Dickin pakomatkaa. Heidän jäljilleen päästään ja heidät pidätetään. Matkalla Kansasiin Perry kertoo, mitä farmarin talossa oli tapahtunut. Tunnustuksen ja todisteiden perusteella Perry ja Dick tuomitaan kuolemaan.


Moni elokuva olisi päättynyt siihen. Paha sai palkkansa ja kuolemantuomion täytäntöönpanon voi jokainen kuvitella mielessään. Kylmäverisesti jatkuu piinaavalla kuvauksella kuolemanselleistä ja kuoleman odottelusta. Dickin hirttämistä ei näytetä, mutta Perryn kuolemantuomion täytäntöönpano kuvataan yksityiskohtaisesta. Katsoja saa tietää, että pyöveli saa työstään 300 dollaria päältä.

Kun elokuva päättyi, rikollisten murhaaminen ei tuntunut vähemmän kylmäveriseltä kuin elokuvassa tehdyt murhat.

Elokuvassa yritettiin analysoida kylmäverisiä murhaajia hakemalla selitystä mm. onnettomasta lapsuudesta. Sillä myös selitettiin Perryn tekemät murhat. Oikeudenkäynnissä verrattiin farmarin ja hänen perheensä murhaa murhiin, joissa motiiveina ovat kosto tai viha. Kuin ne olisivat oikeutettuja syitä murhaan. Rikollisten murhaamista yhteiskunnan hyväksymän järjestelmän puitteissa ei selitetty, ehkä juuri siksi se tuntui niin kylmäveriseltä.

Elokuva perustui Truman Capoten todellisesta tapahtumasta kirjoittamaan kirjaan. Tapahtumat farmarin talossa oli kuvattu talossa, jossa tosielämän murhat olivat tapahtuneet.

Elokuvassa oli upea Quincy Jonesin musiikki.

Vilunväreet puistattavat selkääni tulevaisuudessa aina, kun Kylmäverisesti tulee mieleeni. Hieno, upea, loistava elokuva, jota en halua nähdä uudestaan.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...