28. helmikuuta 2015

12/100: Päättäväisyys

Vielä minä tämän kirjan luen. Olen lukenut jo enemmän kuin puolet!


Tosin en vieläkään ole ymmärtänyt, miksi kirja on kaikilla "Nämä kirjat sinun tulee lukea" -listoilla. Henkilöhahmot ovat vieraita ja olen aivan sekaisin siitä, kuka kukin on. Aurelianoja ja Jose Arcadioita on liikaa.

Tähän mennessä parhaita juttuja ovat olleet mm. unettomuustauti, jota koko Macandon kylä sairasti ja kyläläisten suhtautuminen eläviin kuviin. Pormestari selitti, etteivät elokuvat ole totta eikä niiden takia kannattanut pillastua tai joutua mielenkuohun valtaan. Selitys tuntui masentavalta ja kyläläiset tunsivat tulleensa huijatuiksi ja päättivät olla käymättä elokuvissa.

"Omissa murheissa oli heidän mielestään aivan tarpeeksi kestämistä, joten heillä ei ollut mitään syytä käydä itkemässä mielikuvitushenkilöiden kangastuksenomaisia vastoinkäymisiä."

Samaa mietin minäkin joskus, myös lukiessani kirjaa.

Kirjan henkilöhahmoista Ursula on kiinnostavin. Hän on uskomaton nainen, joka valtavalla sisulla hoitaa ison talon ja kestää perheen miesten hullutukset ja sodat. Osoittaakseni samanlaista sisua, luen kirjan loppuun.

25. helmikuuta 2015

11/100: Ilmapiiri

Jokaisena työpäivänä tunnen iloa ja onnea ainakin yhdestä asiasta.


Työhuoneeni on taideylipiston tiloissa. Jokainen päivä kuulen upeaa musiikkia, iloitsen opiskelijoiden innosta ja energiasta ja nautin sivistyksen, kulttuurin ja taiteen ilmapiiristä.

24. helmikuuta 2015

10/100: Varovaista toivoa

Joinakin päivinä on vaikeampaa löytää syitä onnellisuuteen.


Silloin selaan vuosien varrella kesästä, kukista ja ruusuista ottamiani valokuvia. Joskus joudun selaamaan talvi-, syys- ja kevätkuvat myös. Yleensä kuvien katsominen auttaa. Muistan kesän lämmön ja auringon, meren ja kauneuden kukissa, ruusuissa, luonnossa. Saatan tuntea itseni, jos ei nyt onnelliseksi, niin ainakin toiveikkaammaksi.

23. helmikuuta 2015

9/100: Kasautuneet jäälohkareet

Jäälohkareet kasautuvat. Talvi on ohi ja kevät koittaa.



Tosin nyt on vasta helmikuu. Helmikuussa pakkanen paukkuu, meri on jäässä ja aurinko säkenöi silmiin lumihangesta. Tai niin oli ennen.

Niin ihanaa kuin talven päättyminen onkin, helmikuisessa keväässä on jotain hyvin huolestuttavaa.

22. helmikuuta 2015

Onnellisuus 8/100: Laukku

Hyvä laukku on arjen onnea.


Tarkoitukseensa sopiva, kestävä, oikean kokoinen, turvallinen. Puhelimet, rahapussit, bussiliput ym. löytyvät helposti. Tyylikäs, ainakin uutena :)

Enkelikaupunki

Pidin kovasti Danielle Trussonin kirjasta Enkelioppi. Kirjan jatko-osa Enkelikaupunki ilmestyi suomeksi viime vuonna. Useasti pitelin kirjaa kädessäni kirjakaupoissa pohtien kirjan ostamista ja ihmetellen sivumäärän vähäisyyttä. En ostanut kirjaa enkä toivonut sitä joululahjaksi. Totesin, että on parasta lainata kirja ensin kirjastosta ja arvioida sitten, kannattaako kirja ostaa.



Luin kirjan vuorokaudessa. Kirjaa en omakseni osta, sillä se ei ollut Enkeliopin veroinen. Enkelikaupunki on jännittävä ja vauhdikas toimintaromaani Da Vinci -koodin tyyliin. Minua eivät sellaiset kirjat kiehdo. Ne vain lukee nopeasti, jotta saisi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja muutaman päivän tai viikon päästä kirjasta ei muista kuin vauhdin.

Enkelioppi päättyi kaaokseen, josta selvisivät enkeliksi muuttunut Evangeline ja Evangelineen rakastunut Verlaine. Enkelikaupungissa enkelinmetsästäjäksi ryhtynyt Verlaine tekee kaikkensa pelastaakseen Evangelinen nefilien ja epäeettisiä tutukimuksia suorittavan Malcolm Godwinin kynsistä.

Vauhtia oli tapahtumien runsauden ja sykkeen lisäksi siirtymisissä paikasta toiseen. Pariisista lennettiin yhdessä hujauksessa Pietariin. Siirtymää Bulgariasta Siperian Tseljabinskiin ei selitetty mitenkään. Sen sijaan matkaa Pietarista Siperiaan Trans-Siperian pikajunalla kuvataan pitkään.

Enkelikaupungissa langenneiden enkelien ja heidän jälkeläistensä tutkimuksessa tehdään uusia ja osin vanhoja löytöjä. Kekseisellä sijalla ovat mm. Fabergén munat, Rasputinin kukka-albumi ja Nooan pelastamat siemenet.

Nooa! Enkelikaupungissa minun oli vielä vaikeampi hyväksyä esitettyjä väitteitä. Ihmettelin minkälaiseen maailmankuvaan liittyy vakaa usko vedenpaisumukseen ja muihin Raamatun kertomuksiin. Fundamentalismista ei ole kyse, sillä ainakin langenneiden enkelien jälkeläisissä tapahtuu evoluutiota. Mitä ihmettä minulle tässä kirjassa yritetään syöttää?

Voi toki olla, että minusta on tullut tosikko enkä osaa enää lukea tällaista kirjaa. Tosin ei minulla ole ollut vaikeuksia lukiessani esim. Philip Pullmanin Universumin tomu -trilogiaa.

Kirjan takakannessa on ote Enkelipaupungin arviosta New York Timesissa. Sen mukaan kirja on "Hyytävän vaikuttava." Lue arvio saadaksesi selville, mitä kirjasta sanotaan.

Onnellisuus 7/100: Tutut ja moneen kertaan luetut kirjat

Lukulampun blogissa Jennu kysyi Miksi kirja kannattaa lukea uudelleen. Lukuisista syistä palata jo luettuihin kirjoihin tunnistin kaikki omikseni.


Kuvassa joitakin niistä kirjoista, jotka luen yhä uudelleen. Koska minua kiehtoo kirjan

- ilmapiiri (Bertramin hotellissa)
- viisaus (Noidan veli)
- mielikuvitus ja mieltäni kutukuttaa Narnian luominen leijonan karjunnalla ja Valkea velho Lontoossa (Taikurin sisarenpoika)
- kaunis kieli ja toistuvat ilmaisut ihastuttavat "jumalainen Odysseia" "huomenna kohta kun aamun rusko tuli taivaan rantaan" (Saarikosken suomentama Odysseia)
- selvitymistarina vailla vertaa (Ugudibuu)
- tarinat, joihin palaan yhä uudestaan ja joihin vetoan keskusteluissa (Kädettömät kuninkaat)
- alun lumous, jotka jatkuu (Johannes Angelos)
- komisario Adamsbergin murharyhmä ja Kerä niminen kissa (Ikimetsän sydän)
- kirjarutto, mielikuvitus, tarina (Lumikko ja yhdeksän muuta)
- Kun haluan nähdä, toivoa ja muistaa (Shikasta)

Jo luetun kirjan lukeminen on kuin kotiin tulisi. Huokaus ja lepohetki ennen lukemattomien kirjojen välissä. Ja aivan ihanaa!

20. helmikuuta 2015

Onnellisuus 6/100: Gullfoss

Joissakin paikoissa on taikaa. Gullfossin vesiputouksen taika on riemu.

Niitä tilanteita kun valokuva on vain kalpea heijastus todellisuudesta.

Tunne oli uskomaton ja odottamaton. Riemu ja onnellisuus valtasivat minut heti kun näin Gullfossin vesiputouksen. Vesi ryöppysi ja kuohui valtavalla voimalla höyrystäen ilman - ilmeisesti riemuhiukkasilla.

19. helmikuuta 2015

Onnellisuus 5/100: Hyvä kirja

Onnea on lukea hyvä kirja.



Martha Questin elämästä haluan lukea lisää. Onnea on sekin, että Väkivallan lapset -kirjasarjasta on jäljellä vielä neljä osaa.

18. helmikuuta 2015

Onnellisuus 4/100: Kesätyöt

Päivän paras uutinen: tytär sai kesätöitä. Onnea!


Nykyään kun kaikkialla leikataan ja työpaikkoja vähennetään, työpaikan saaminen on erinomainen juttu.

17. helmikuuta 2015

Onnellisuus 3/100: Osku-kissamme

Osku, melkein 18-vuotias kissamme.

Kiitos, mulle riitti tällä kertaa.

Tammikuussa lääkäri kehotti antamaan Oskulle juotavaa kaikkialla, mahdollisissa ja mahdottomissa paikoissa. Nyt Osku on oppinut, että sille tarjotaan maitoa sänkyyn :)

16. helmikuuta 2015

Onnellisuus 2/100: Monipuolisuus

Onnea tunnen kirjahyllyjeni monipuolisesta sisällöstä. Kirjallisuutta, valokuva-albumeja ja kissanmallasta. Elämän tärkeät asiat välillisesti läsnä.



Tietokirjoja, romaaneja, aforismeja ja runoja. Scifiä, dekkareita, fantasiaa ja klassikoita. Kotimaista ja ulkomaista. Luettuja ja lukemattomia kirjoja. Vai voiko Nykysuomen sivistyssanakirjasta sanoa, että "olen lukenut sen" tai "en ole lukenut sitä"?

15. helmikuuta 2015

Onnellisuus 1/100: Rauha

Luin jostain haasteen: ota sadan päivän ajan kuva juuri siitä asiasta, joka teki sinut onnelliseksi sinä päivänä. Haasteeseen vastaaminen ja sen toteuttaminen tekee kuulemma onnelliseksi!

Vastaan haasteeseen. Voi olla, etten joka päivä ota kuvaa. Jonakin toisena päivänä kuvaan sitten enemmän. Tänään otin kuvia vähän varastoon, sillä en ehkä jaksa ottaa kuvaa joka päivä. Tai mistäs sitä tietää.

Tänään minut teki onnelliseksi sunnuntaiaamun rauha. Kun ei ole kiire minnekään. Kun saan rauhassa tehdä asioita, joista nautin.

Still life on Sunday morning

Aurinko paistoi. Valo riitti hienosti kuvien ottamiseen. Innostuin niin, että melkein unohdin aamukahvin.

1. helmikuuta 2015

Tammikuun kuva

Tammikuun 2015 kuvaksi valitsin vuoden 2014 viimeisenä päivänä kauppareissulla ottamani kuvan. Kameraa ei tietenkään ollut mukana, joten otin kuvan kännykällä.



Halusin kuukauden kuvalla tuoda esiin toiveikkuutta, jota alkavaan vuoteen liitetään. Kaikki ei ole pimeää, auringon lasku valaisee taivasta heijastuen vedestä. Syntyy vaikutelma valon voitosta. Pimeys väistyy!

Tänään tammikuun kuva vaihtui helmikuun kuvaksi. Siitä kerron myöhemmin lisää.