Odotan tänä syksynä yhden kirjan ilmestymistä. Se on Pasi
Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa, joka julkaistaan lokakuun 10.
päivä. Onneksi siihen ei ole enää pitkä aika. 10.10 menen kirjakauppaan, ostan
kirjan ja sen jälkeen minua ei saa häiritä. Sitten vasta kun kirja on luettu.
Uskon että se on loistava ja että nautin siitä suuresti, kuten monet muutkin
lukijat.
Odotan saavani lukea Jääskeläisen kolmannen romaanin, sillä
hän on yksi lempikirjailijoistani. Kaikki alkoi Portti-lehdestä 4/1999, jossa
julkaistiin Portin novellikilpailun voittajanovellit. Voittajanovellin ”Oi
niitä aikoja elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa” oli kirjoittanut joku Pasi
Jääskeläinen. Novelli on rakkaustarina,
mutta myös tarina ajasta, unista ja viikonpäivistä. Sopivasti scifiä ja
käsittämätöntä, jota alkaa tarinan edessä käsittää. Jääskeläisen
mielikuvituksen voima näkyy jo tässä novellissa valloittavana.
Pidin novellista kovasti ja laitoin kirjailijan nimen
muistiin. Vuosien mittaan luin ja ostin Jääskeläisen molemmat novellikokoelmat
ja romaanit.
Lumikosta olen kirjoittanut monta juttua kuten Harjukaupungin salakäytävistäkin. En vain ole julkaissut niitä. Itsekritiikki on noussut sitä mukaa kuin olen lukenut blogijuttuja Jääskeläisen kirjoista. ”En minä vaan olisi osannut tuotakaan juttu noin hyvin sanoa”, ajattelin monet kerrat. Suurista lukukokemuksista en vain osaa kirjoittaa.
 |
| Pian pinoon tulee yksi Jääskeläinen lisää! |
Lumikosta olen kirjoittanut monta juttua kuten Harjukaupungin salakäytävistäkin. En vain ole julkaissut niitä. Itsekritiikki on noussut sitä mukaa kuin olen lukenut blogijuttuja Jääskeläisen kirjoista. ”En minä vaan olisi osannut tuotakaan juttu noin hyvin sanoa”, ajattelin monet kerrat. Suurista lukukokemuksista en vain osaa kirjoittaa.
Siksi en nytkään kirjoita näistä kirjoista. Ja hyvin
todennäköisesti tämä juttu jää ainoaksi julkaisemakseni Sielut kulkevat
sateessa –romaanista. Yritän toki.
Tällä jutulla osallistun Sielut kulkevat sateessa –mainoskisaan.
