Nurinkurinen maaliskuu

Maaliskuun kuvaksi olin valinnut keväisen kuvan maaliskuulta 2014. Oletin, että maaliskuu tulee olemaan kevään riemuvoitto talvesta, jota ei tosin tänä vuonna ollutkaan kuin pimeyden osalta.

10.3.2014

Maaliskuun alku oli harmaa. Ei ihme, että ihmiset kaipasivat jonnekin muualle, pois.

5.3.2015

Aurinkoiset päivät houkuttelivat ulos.

9.3.2015

En varmaan ollut ainoa, joka uskoi auringonpaisteen kestävän ikuisesti :)

15.3.2015

Kevään, auringon ja lämpnevän sään rentouttva vaikutus tuntui hyvältä.

21.3.2015

Maaliskkun loppupuolella kylmä tuuli alkoi puhaltaa pohjoisnavalta. Yöpakkaset, räntäsateet ja kovat tuulet eivät innostaneet minua ulkoiluun edes työmatkakävelyn verran.

30.3.2015

Maaliskuun toiseksi viimeisenä päivänä satoi lumiräntää. Yöllä alkanut sade sulatti lumen.

28/100: Ruotsalainen dekkari

Helene Turstenin Murskattu tanghevonen oli ensimmäinen ruotsalaisdekkari sitten 70-luvulla luettujen Maria Langin dekkareiden.

Murskatun tanghevosen valitsin Kampin kierrätyshyllyn kirjoista kiinnostavan nimen vuoski. Arvelin, että kirja on dekkari, mutta en arvannut Helene Turstenia ruotsalaiseksi. Muitakaan etukäteistieoja minulla ei kirjasta ollut, koska en lue takakansitekstejä.

Yhden ruotsalaisdekkarin lukeneena en julista nyt tuntevani ne kaikki ja tietäväni kaiken ruotsalaisista dekkareista. Lukiessani mietin, tällaisiäkö ne ovat vai kuuluuko vain Murskatun tanghevosen ominaisuuksiin käsiteltävien asioiden laaja kirjo:

Holokausti, skinheadit, huumekauppa, Helvetin enkelit, murrosikäisten kaksostytärten kasvatus, seksuaalinen häirintä, ju-jutsu ja tietenkin aids, seksi ja raha. Ja suomalaiset.

"Vain suomalaiset osaavat siivota."
"Arja oli kaunis hyvin tyypillisellä suomalaisella tavalla. Hänellä oli paksut vaaleat, olkapäille ulottuvat hiukset, suuret kirkkaansiniset silmät ja leveä suu jossa oli tasaisen kauniit hampaat."

Kirja alkaa Göteborgissa marraskuisena iltana puoli kuudelta, kun mies putoaa parvekkeelta ja kuolee.

27/100: Pihavirkiä

Pihavirkiä oli minulle tuntematon sana tähän päivään asti. Työkaveri oli tosin varma, että tottahan minä pihavirkiän tiedän, onhan se pohjalainen sana. Pyöritin vain päätäni ja kolleega alkoi selittää:

"Pihavirkiä hössöttää ja touhuaa jokapaikassa ja puhuu mitä sylki suuhun tuo."

Pohjalaisuuteen tuollainen touhotus ei tietenkään sovi, kuuluu olla jähmeä, harvasanainen ja huumorintajuton. Siksi epäilen, että jossain muualla tämä ihastuttava sana pihavirkiä määriteltäisiin paljon positiivisemmassa hengessä.

Kuvassa Osku-kissamme näyttää Otto-veljelleen, miten pihavirkiä loikkii ulkona. Otto puolestaan osoittaa pohjalaista temeperamenttia ja kävelee hillitysti ja päämäärätietoisesti.

Onni on uusi sana päivässä!

26/100: Auringonlaskun aika

Ihmisen persoonallisuudesta voi kuulemma päätellä jotain sillä perusteella, pitääkö ihminen aurinnoususta vai auringonlaskusta. Minusta voi päätellä ainakin sen, että auringonlaskun aika sopii paremmin iltavirkun rytmiini. Silloin olen liikkeellä ihastelemassa upeita värejä ja valon hehkuvia värejä horisontissa.

Poikkeuksellisesti kaksi kuvaa, sillä maaliskuun auringonlaskut ovat upeita!

25/100: Se on ohi

Tänään auringonpimennyksen päivänä tunnen suurta helpotusta siitä, että vuosi 2014 on ohi. Tiedän, nyt on jo maaliskuun loppupuoli.

Minulle vuosi 2014 kesti helmikuuhun saakka. Eräänä päivänä olo ei ollutkaan niin raskas enkä ollut niin väsynyt. Ihmettelin asiaa ja mietin varovaisesti, kestääkö tämä elämän keveys. On se kestänyt. 

Mutta vasta tänään tajuan sen, että olen päässyt vuoden 2014 teemoista eroon. Ei enää pakolla puurtamista (hirveää), lopenuupunutta oloa ja totaalista väsymystä. Ei enää piittamattomuutta henkilökohtaisesta hyvinvoinnista.

Välillä jopa nauran.

24/100: Aamu

Tätä ei yökyöpelin sanomaksi uskoisi, mutta nautin näistä keväisistä ja aurinkoisista aamuista. En tietenkään heti herättyäni, sillä olen hidas herääjä. Keväisen aamun hämmentävä kirkkaus viimeistään herättää minut siinä vaiheessa kun astun ulos kävelläkseni töihin.

Alkumatkan kuljen hitaasti kanavanvartta pitkin ihastellen kaikkea näkemääni. Etelästä paistavan auringon lämmittämissä pensaissa silmut vihertävät ja kanavassa vesi kimmeltää. Jatkan matkaa, välillä pysähtelen, Käännyn katsomaan, miltä taakseni jättämä maisema näyttää. Silloin jopa Itämernkatu näyttää uudelta ja taianomaiselta.

Loppumatkan kävelen kovaa vauhtia, olen käyttänyt liikaa aikaa vain katselemiseen. Töihin saapuessani olen hikinen ja niin hereillä kuin vain voi olla. Keskittyminen päivän töihin voi alkaa!

23/100: Järjestys

Nautin suuresti kirjahyllyn järjestämisestä. Kuitenkin järjestän uudelleen ja uudelleen vain yhtä monista kirjahyllyistäni.

Viimeisimmässä järjestyksessä olen yhdistänyt useita erilaisia järjestysperiaatteita. Omina kokonaisuuksina ovat nyt lasten- ja nuortenkirjat, historialliset romaanit, dekkarit, runot, aforismit, näytelmät, scifi, novellit ja englanninkielinen kirjallisuus. Ja välissä on sekalainen ryhmä romaanit. Ja ylimmällä hyllyllä Christiet kahdessa kerroksessa.

Voisipa joku olettaa, ettei siinä ole mitään järjestystä!

Jokainen uusi järjestys antaa uuden näkökulman kirjoihini. Vasta tämä nykyinen järjestys paljasti, että esim. novellikokoelmani on uskomattoman pieni vaikka pidän novelleista. Tosin niitä taitaa olla toisessa hyllyssä lisää.

22/100: Twitter

Twitter pelastaa päivän kerran jos toisenkin.

Twitter ei ole minulle samalla tavalla henkilökohtainen foorumi kuten Facebook tai blogi. Twitterissä estoitta seuraan sen arvoisina pitämiäni ihmisiä, tiedotusvälineitä, blogeja, muusikoita, politiikkaa ja ties mitä.

21/100: Ikääntyminen

Leikkokukat valaisevat kauneudellaan mitä tahansa tilaa ja tilannetta. Vain hetken, korkeintaan viikon, puolitoista.

Lakastuessaan kukkien terälehdet putoilevat, värit ja muoto muuttuvat. Tuore, raikas kauneus muuttuu paljon nähneen viisaudeksi ja kauneudeksi.

20/100: Laulu

En aina jaksaisi tätä maailmaa. Epäoikeudenmukaisuutta, ilkeyttä, julmuutta, kyvyttömyyttä ymmärtää toisen ihmisen tilannetta, ahneutta, välinpitämättömyyttä, rumuutta, sivistyksen puutetta ja vain yhden vaihtoehdon politiikkaa. Maailma ja ihmiset ovat sekaisin.

Sielun Veljien Laulu antaa silloin toivoa.

Vaikken mä aina jaksa 

uskoa ja rakastaa

niin on täällä vielä helvetisti 

kaunista katseltavaa.

Kauneus ei poista vääryyttä. Mutta se auttaa jaksamaan ja antaa ehkä voimaa taistella vastaan.

En laita tähän maailman kauneinta kuvaa, en edes kauneinta ottamaani kuvaa. Kauneuden voi löytää vain katsomalla ja näkemällä.

19/100: Ikkunanäkymä

Työhuoneeni ikkunanäkymä on rauhallinen.

Vuodenajan muutokset tuovat vaihtelua näkymään, samoin korttien poistaminen tai vaihtaminen ikkunalaudalta. Joulukortin voisi ehkä ottaa jo pois.

Muuta ei tapahdu. Paitsi tänään kaksi auringon ja kevään villitsemää poikaa juoksenteli ikkunasta näkyvällä tasolla.

18/100: Epätäydellisyys

Tavoitellessani täydellisyyttä huomaan rakastavani epätäydellisyyttä.

Kauniit kukat rojun, lian ja pölyn keskellä. 

17/100: Kamera

Ostin tämän kameran itselleni joulukuussa 2012. Sen jälkeen se on ollut aina mukanani.

Canon Powershot  SX240 HS

Digipokkariksi yllättävän hyvä kamera. Pinkin värin valitsin, koska halusin sillä osoittaa, että olen täysi amatööri. Minä vain otan valokuvia, koska nautin siitä.

16/100: Mallioppiminen

Pitkän päivän jälkeen on vihdoinkin aika mennä nukkumaan. Nukkumisen mallia antaa itse syvän unen mestari Osku!

Hyvää yötä!

15/100: Joulupukin pajassa

Laatikoita penkoessani (etsin tulostuspaperia) silmiini osui vanha, koneella kirjoitettu kolmisivuinen näytelmä. Yläreunassa lukee isäni käsialalla Kirj. Päivi Erkkilä v. 1968. Olin kirjoittanut näytelmän Joulupukin pajassa koulun joulujuhlaa varten. Muistan että se myös esitettiin.

Uskon saaneeni jonkin verran apua kirjoittamisessa. Ja ehkä teksti on harjoituksissa muokkautunut. Olen kuitenkin varma, että Kissavieköön-niminen unilääke on minun ideani. Myös keskeisin juonenkäänne liittyy kissaan. Muistan kuinka vaikeaa oli saada kissa näyttelemään, mutta silakka hoiti tehtävänsä ja Lillukka-kissamme selviytyi roolistaan.

Näytelmää ei voi skannata. Vain ensimmäisestä sivusta saa kunnolla selvää. Kaksi muuta sivua on spriikopiokoneella ja punaisella musteella aikaansaatuja. Jälki on epäselvä ja skannattuna se näyttäisi vielä epäselvemmältä. Kirjoitin näytelmän word-tiedostoksi ja säilytän alkuperäiset tekstit hyvässä tallessa. Olen ylpeä ainoasta kirjoittamastani näytelmästä!

14/100: Maaliskuu

Alkanut maaliskuu on taas uusi mahdollisuus nähdä asiat toisella tavalla,

Maaliskuu voi näyttää helmikuulta, kuten seinäkalenterini kuvassa. Yksi asia kuvassa on taattua maaliskuuta: valon määrä kasvaa huikeasti ja 21.3. on kevätpäiväntasaus. Sen kunniaksi!

13/100: Aamupala

Kiireettä nautittu aamupala viikonloppuisin.

Ensin kupillinen kahvia, Sitten joko lautasellinen hitaasti valmistettua kaurapuuroa tai hyvää leipää mahdollisine lisukkeineen kahvin kera. Ihanaa!

Helmikuun kuvat

En olisi uskonut, että Helsingissä ei ole lunta helmikuussa! Kuukauden kuvaksi valitsemani kuva on vuoden 2013 lumiselta helmikuulta.

Tänä vuonna kummallinen, lumeton helmikuu alkoi kovin räntäisenä ja märkänä.

Puolessavälissä kuuta oli märkää.

Lyhtysotilaat olivat helmikuun piristys.

Helmikuun lopussa kadut olivat kuivat ja lumettomat. 

Linnut laulavat kevättä ja eräänä iltana olin kuulevinani mustarastaiden livertelevän kutsujaan.