Luin Agatha Christien novellikokoelmaa Listerdalen arvoitus:
kaksitoista kertomusta (Listerdale Mystery, 1934) hymy huulillani. Tarinat
haaveista ja niiden toteutumisesta ovat lempeitä. Novellien henkilöt unelmoivat
mm. hyvästä asunnosta, tyttöystävän huomiosta, kostosta, rahasta ja työpaikasta.
Hyvän onnen osuessa kohdalle unelmat käyvät toteen vaikkakin unelman eläminen on useimmissa novelleissa
lyhytaikaista.
Arkeen palaa kuitenkin muuttunut mies/nainen. Tyttöystävältään
salaa kalliin auton ostanut Edward Robinson ei seikkailunsa jälkeen enää tee
kuten tyttöystävä käskee. Hetken suuri omaisuus antaa
omanarvontunteen, jota ei voi olla huomaamatta. Onnellisia tarinoita, joissa
käy hyvin, vaikka hyvä onni olisikin ollut vain harhaa.
Mutta eivät kaikki novellit ole onnellisia. Satakielimaja on tunnelmaltaan
hitchcockmainen ja huikea tarina pikaisesti solmitun avioliiton luottamuspulasta.
Onnettomuus on ennalta-arvattava kertomus eläkkeellä olevan komisario Evansin
nokkelasta huomiosta. Kokoelman päättävässä Joutsenlaulussa kuuluisa
oopperadiiva toteuttaa vuosikymmenten haaveensa. Nämä kolme ovat enemmän rikoksen
kuningattarelle ominaisia ja ehkä siksi mukana kokoelmassa.
Yllätyin kovasti aloittaessani Ruhtinaan smaragdi –novellin lukemisen.
Päähenkilön nimi on James Bond. Hän on nössö nuorimies, joka ei osaa pitää
tyttöystävän kiinnostusta yllä. Wikipedia kertoo Ian Flemingin nimenneen päähenkilönsä
lintutieteilijä James Bondin mukaan. Mutta kuka tietää.
Listerdalen arvoitus on hauskasti kirjoitettua kevyttä
iltaluettavaa.
Vimeinenkin kirjamessuostos on nyt luettu. |