Joulukalenteri, osa 1: Uni

Ei niin päivittäinen joulukalenteri palaa vuoden tauon jälkeen. Kirjallisuussitaatteja en lupaa jokaiselle 24 päivälle, päivitän joulukalenteria sen mukaan mitä jaksan. Sitaatteja poimin kaikenlaisista kirjoista, saatanpa laajentaa kalenteria siteeraamalla myös elokuvia ja musiikkia.

Pimeän vuodenajan viettäisin mieluiten uuninpankolla (tai jossain mukavammassa paikassa) nukkuen, uneksien ihmeellisä unia. Ensimmäinen joulukalenteri on lastenloru Uni kirjasta Lastenkamarin riimejä ja loruja. Tyttäreni sai kirjan syntymälahjaksi vanhemmiltani 23 vuotta sitten. Moneen kertaan luetun kirjan suosikiksi nousi runo nimeltä Uni.

Uni

Näin minä kerran unta,

että oli outo valtakunta.

Lehmä taivaalla lensi lailla linnun

"Kissa, viulua soita - minä vingun."

Sanoi koira tanssien hetken.

Mutt' lusikka ja lautanen:

"Me teemme retken."

Erityisesti lorussa huvitti sen loppu, lusikan ja lautasen retki.

Jos runo kuulosti tutulta, syy voi löytyä paljon tunnetummasta lorukirjasta Hanhiemon iloinen lipas. Siinä riimitellään näin:

Pimpula pampula

Pimpula pampula pinkuu!

kissa ja viulu vinkuu,

ja lehmä loikki yli täysikuun.

Pimpula pampula kauraa!

kulkukoira nauraa

ja paiskaa ammolleen suuren suun.

Pimpula pampula pajaa!

Lautanen lusikkaa ajaa,

ja kuu kipaisi taakse omenapuun.

Mielenkiintoisia nämä kirjalliset kierrätykset! Lastenloruissa ja saduissa se lienee hyvin yleistä, sillä periaatteessa taustalla ovat suullisesti kerrotut tarinat ja riimit. Ja kuka niitä muistaisi sanasta sanaan.

Hämmästyttävää on kierrätyksen ulottuminen kuvitukseen asti. Uni-lorun kuvassa lehmä loikkaa yli täysikuun, vaikka lorun mukaan se vain lentelee taivaalla linnun lailla.

Lastenkamarin riimejä ja loruja. Kuvittanut Hilda Offen. Suomeksi riimitelleet Maija Lindgren, Matti Vuorinen ja Eija Tanneraho