23/100: Järjestys

Nautin suuresti kirjahyllyn järjestämisestä. Kuitenkin järjestän uudelleen ja uudelleen vain yhtä monista kirjahyllyistäni.

Viimeisimmässä järjestyksessä olen yhdistänyt useita erilaisia järjestysperiaatteita. Omina kokonaisuuksina ovat nyt lasten- ja nuortenkirjat, historialliset romaanit, dekkarit, runot, aforismit, näytelmät, scifi, novellit ja englanninkielinen kirjallisuus. Ja välissä on sekalainen ryhmä romaanit. Ja ylimmällä hyllyllä Christiet kahdessa kerroksessa.

Voisipa joku olettaa, ettei siinä ole mitään järjestystä!

Jokainen uusi järjestys antaa uuden näkökulman kirjoihini. Vasta tämä nykyinen järjestys paljasti, että esim. novellikokoelmani on uskomattoman pieni vaikka pidän novelleista. Tosin niitä taitaa olla toisessa hyllyssä lisää.

22/100: Twitter

Twitter pelastaa päivän kerran jos toisenkin.

Twitter ei ole minulle samalla tavalla henkilökohtainen foorumi kuten Facebook tai blogi. Twitterissä estoitta seuraan sen arvoisina pitämiäni ihmisiä, tiedotusvälineitä, blogeja, muusikoita, politiikkaa ja ties mitä.

21/100: Ikääntyminen

Leikkokukat valaisevat kauneudellaan mitä tahansa tilaa ja tilannetta. Vain hetken, korkeintaan viikon, puolitoista.

Lakastuessaan kukkien terälehdet putoilevat, värit ja muoto muuttuvat. Tuore, raikas kauneus muuttuu paljon nähneen viisaudeksi ja kauneudeksi.

20/100: Laulu

En aina jaksaisi tätä maailmaa. Epäoikeudenmukaisuutta, ilkeyttä, julmuutta, kyvyttömyyttä ymmärtää toisen ihmisen tilannetta, ahneutta, välinpitämättömyyttä, rumuutta, sivistyksen puutetta ja vain yhden vaihtoehdon politiikkaa. Maailma ja ihmiset ovat sekaisin.

Sielun Veljien Laulu antaa silloin toivoa.

Vaikken mä aina jaksa 

uskoa ja rakastaa

niin on täällä vielä helvetisti 

kaunista katseltavaa.

Kauneus ei poista vääryyttä. Mutta se auttaa jaksamaan ja antaa ehkä voimaa taistella vastaan.

En laita tähän maailman kauneinta kuvaa, en edes kauneinta ottamaani kuvaa. Kauneuden voi löytää vain katsomalla ja näkemällä.

19/100: Ikkunanäkymä

Työhuoneeni ikkunanäkymä on rauhallinen.

Vuodenajan muutokset tuovat vaihtelua näkymään, samoin korttien poistaminen tai vaihtaminen ikkunalaudalta. Joulukortin voisi ehkä ottaa jo pois.

Muuta ei tapahdu. Paitsi tänään kaksi auringon ja kevään villitsemää poikaa juoksenteli ikkunasta näkyvällä tasolla.

18/100: Epätäydellisyys

Tavoitellessani täydellisyyttä huomaan rakastavani epätäydellisyyttä.

Kauniit kukat rojun, lian ja pölyn keskellä. 

17/100: Kamera

Ostin tämän kameran itselleni joulukuussa 2012. Sen jälkeen se on ollut aina mukanani.

Canon Powershot  SX240 HS

Digipokkariksi yllättävän hyvä kamera. Pinkin värin valitsin, koska halusin sillä osoittaa, että olen täysi amatööri. Minä vain otan valokuvia, koska nautin siitä.

16/100: Mallioppiminen

Pitkän päivän jälkeen on vihdoinkin aika mennä nukkumaan. Nukkumisen mallia antaa itse syvän unen mestari Osku!

Hyvää yötä!

15/100: Joulupukin pajassa

Laatikoita penkoessani (etsin tulostuspaperia) silmiini osui vanha, koneella kirjoitettu kolmisivuinen näytelmä. Yläreunassa lukee isäni käsialalla Kirj. Päivi Erkkilä v. 1968. Olin kirjoittanut näytelmän Joulupukin pajassa koulun joulujuhlaa varten. Muistan että se myös esitettiin.

Uskon saaneeni jonkin verran apua kirjoittamisessa. Ja ehkä teksti on harjoituksissa muokkautunut. Olen kuitenkin varma, että Kissavieköön-niminen unilääke on minun ideani. Myös keskeisin juonenkäänne liittyy kissaan. Muistan kuinka vaikeaa oli saada kissa näyttelemään, mutta silakka hoiti tehtävänsä ja Lillukka-kissamme selviytyi roolistaan.

Näytelmää ei voi skannata. Vain ensimmäisestä sivusta saa kunnolla selvää. Kaksi muuta sivua on spriikopiokoneella ja punaisella musteella aikaansaatuja. Jälki on epäselvä ja skannattuna se näyttäisi vielä epäselvemmältä. Kirjoitin näytelmän word-tiedostoksi ja säilytän alkuperäiset tekstit hyvässä tallessa. Olen ylpeä ainoasta kirjoittamastani näytelmästä!

14/100: Maaliskuu

Alkanut maaliskuu on taas uusi mahdollisuus nähdä asiat toisella tavalla,

Maaliskuu voi näyttää helmikuulta, kuten seinäkalenterini kuvassa. Yksi asia kuvassa on taattua maaliskuuta: valon määrä kasvaa huikeasti ja 21.3. on kevätpäiväntasaus. Sen kunniaksi!

13/100: Aamupala

Kiireettä nautittu aamupala viikonloppuisin.

Ensin kupillinen kahvia, Sitten joko lautasellinen hitaasti valmistettua kaurapuuroa tai hyvää leipää mahdollisine lisukkeineen kahvin kera. Ihanaa!

Helmikuun kuvat

En olisi uskonut, että Helsingissä ei ole lunta helmikuussa! Kuukauden kuvaksi valitsemani kuva on vuoden 2013 lumiselta helmikuulta.

Tänä vuonna kummallinen, lumeton helmikuu alkoi kovin räntäisenä ja märkänä.

Puolessavälissä kuuta oli märkää.

Lyhtysotilaat olivat helmikuun piristys.

Helmikuun lopussa kadut olivat kuivat ja lumettomat. 

Linnut laulavat kevättä ja eräänä iltana olin kuulevinani mustarastaiden livertelevän kutsujaan. 

12/100: Päättäväisyys

Vielä minä tämän kirjan luen. Olen lukenut jo enemmän kuin puolet!

Tosin en vieläkään ole ymmärtänyt, miksi kirja on kaikilla "Nämä kirjat sinun tulee lukea" -listoilla. Henkilöhahmot ovat vieraita ja olen aivan sekaisin siitä, kuka kukin on. Aurelianoja ja Jose Arcadioita on liikaa.

Tähän mennessä parhaita juttuja ovat olleet mm. unettomuustauti, jota koko Macandon kylä sairasti ja kyläläisten suhtautuminen eläviin kuviin. Pormestari selitti, etteivät elokuvat ole totta eikä niiden takia kannattanut pillastua tai joutua mielenkuohun valtaan. Selitys tuntui masentavalta ja kyläläiset tunsivat tulleensa huijatuiksi ja päättivät olla käymättä elokuvissa.

"Omissa murheissa oli heidän mielestään aivan tarpeeksi kestämistä, joten heillä ei ollut mitään syytä käydä itkemässä mielikuvitushenkilöiden kangastuksenomaisia vastoinkäymisiä."

Samaa mietin minäkin joskus, myös lukiessani kirjaa.

Kirjan henkilöhahmoista Ursula on kiinnostavin. Hän on uskomaton nainen, joka valtavalla sisulla hoitaa ison talon ja kestää perheen miesten hullutukset ja sodat. Osoittaakseni samanlaista sisua, luen kirjan loppuun.