2. maaliskuuta 2014

70-1+2

Järjestän Agatha Christie -kokoelmaani hyllyssä yhä uudelleen. Olen järjestänyt kirjat mm. nimen mukaan, alkuperäisen ilmestymisajan mukaan, ostamisjärjestykseen jne. Kirjat levittäytyivät kolmelle hyllylle, sillä pidän tämän kirjahyllyn kirjat  aakkosjärjestyksessä tekijän mukaan.

Aikani pohdiskelin, kuinka saisin kaikki Agatha Christieni mahtumaan samaan hyllyyn. Katselin kirjahyllyä, katselin kirjoja, kunnes sain oivalluksen: kirjahyllyssäni on korkea hyllyväli, kirjoja mahtuu myös päällekkäin!


Hyllyssä on 70 nidosta. Kissa kyyhkyslakassa on kahtena kappaleena. Bertramin hotellissa on nidottu yhteen Vuoksi ja luode teoksen kanssa. Lomahotellin murhat on Murha Mesopotamiassa -kirjan kanssa sidottu yhteen. Herkuleen urotyöt on merkillisenä Poirot parhaimmillaan julkaisuna, jossa urotöiden lisäksi on novelli Metsästysmajan arvoitus kokoelmasta Poirot investigates (1924).

Kokoelman ensimmäisen kirjan Neiti Marplen viimeinen juttu ostin vuosia sitten ennen kuin aloitin määrätietoisen suomennettujen Agatha Christien kirjojen keräämisen kesällä 2008. Ostin kirjan silloin, toisen tällöin, joskus jopa uusia painoksia kirjakaupoista. Kirppareilla näin myynnissä täydellisiä Christie-kokoelmia, mutta ei sellaisen ostaminen ole kivaa. Iloitsen mieluummin jokaisesta yksittäisestä kirjasta, jonka kokoelmaani liitän!

Olen saanut apua kirjojen hankkimisessa. Sisareni ovat ansiokkaasti löytäneet muutaman Christien. Työkaverini kuuli kerran minun kertovan Christie-kokoelmastani. Hän lupasi etsiä minulle puuttuvia kierrellessään kirppareita ja antikvariaatteja. Hänen ansiostaan kokoelmassani on mm. Ruskeapukuinen mies ja huomattavsti edullisemmalla hinnalla kuin mitä esim. kirjamessuilla siitä viimeksi pyydettiin.

Minulta puuttuu vielä 14 suomennettua Christietä. Pävitettyä listaa puuttuvista kirjoista ylläpidän Facebook-sivullani muistiinpanoissa.


Näiden hankkimiseen menee luultavasti vuosia, sillä näistä kirjoista on otettu melko pienet painokset. Kirjoja ei liikene antikvariaatteihin ja jos niin käy, hinta lienee huikea.

Niinpä suunnittelen kaksoisniteiden ostamista erillisinä kirjoina. Haaveenani on myös päästä eroon kirjakerhopainoksista eli hankkia niiden tilalle toiset kappaleet. Agatha Christie -kirjojen keräilyni kestää ilmeisesti vielä kauan ja se on hyvä juttu.

28. helmikuuta 2014

Kuukauden kuva: helmikuu

Uudistettuani blogin ulkoasun päätin, että blogin vasemmassa yläreunassa on aina kuukauden kuva. Tämä toimi jonkin aikaa ja sitten unohdin koko blogin. Tai rehellisesti sanottuna, en vain jaksanut ajatella blogia. Päiväkävelyllä ei ole juuri tullut käytyä ulkonakaan.

Eilen avasin blogin pitkästä aikaa. Päivitin kuukauden kuvan, jossa kevät tekee tuloaan. Harmaita päiviä on helmikuussa riittänyt, en niitä ole jaksanut edes kuvata.


25.2.2014 klo 16:57

Helmikuu on keskitalven aikaa. Pakkasta, lunta ja lisääntyvää auringonvaloa. Auringonvalon heijastuminen lumessa niin että ihan sokaistuu. Mutta ei tänä vuonna.

Olin saanut kaksi kommenttia, joista ei ollut tullut sähköpostiini ilmoitusta. Kiitos kommenteista, Celia ja Anonyymi!

6. tammikuuta 2014

Kanavaan heitetty

Loppiaisena joulukoristeet pakataan talteen, kuusi riisutaan ja viedään pois. Jätehuoneet ja kaatopaikat täyttyvät kaikenlaisesta krääsästä ja kuusen rangoista. Ja ilmeisesti muutkin kuin jätehuoneet.

Katsellessani eilen Ruoholahden kanavassa uiskentelevia joutsenia ihmettelin kanavaan heitettyä tyynyä. Oliko joulun poissiivoaminen alkanut ottaa päähän? Vai kenties jokin tai joku muu? Ja miksi ihmeessä tyyny pitää heittää kanavaan?


En ryhdy ratkaisemaan kanavaan heitetyn tyynyn arvoitusta, ihmettelen vain. Voihan olla, että jätehuolto on nykyään vaivalloisempaa kuin ennen. Yhden sekajäteastian lisäksi asuintaloni jätehuoneessa on astiat kartonkijätettä ja biojätettä varten Lisäksi paperilla, lasilla ja metallilla on omat astiansa. Ehkä pitäisi olla astia myös tyynyjä varten.

Autottomana ihmisena tiedän varsin hyvin, kuinka hankalaa on päästä eroon esim. vanhasta ja painavasta tietokoneesta. Kerran vuodessa alueella piipahtava HSY:n ei oikein riitä.

Kerrostalon jätehuone 10.1.2011
Siksi kerrostaloissa voisi olla jätehuoneiden lisäksi kierrätystilat mm. elektroniikkaa, huonekaluja, astioita ja kirjoja varten. Sopivin välein kierrätystilat tyhjennettäisiin oikeisiin ja asianmukaisiin jätteenkäsittelypaikkoihin tai kierrätyspisteisiin.

1. tammikuuta 2014

12 kuvaa

Olen kuulemma tosi huono ottamaan valokuvia ihmisistä. Ehkä juuri siksi kuvaan mieluummin kaikkea muuta, mitä ympärilläni näen. Mennyt vuosi oli luonnonilmiöiltään outo. Talvi jatkui huhtikuuhun asti, kevättä ei ollut lainkaan, lämmin ja pitkä kesä vaihtui syksyksi hitaasti ja lempeästi. Eikä syksy luovuttanut asemaansa loppuvuoden vuodenaikana talvelle.


Tammikuussa valon määrä kasvoi ja lumi pysyi maassa.

5.1.2013


Helmikuussa lunta tuli lisää.

26.2.2013


Maaliskuussa auringolla oli paljon töitä.

25.3.2013


Rohkeus ja huimapäisyys kuuluivat huhtikuuhun.

6.4.2013


Toukokuussa tulppaanit koristavat risteyksiä, ainakin Hakaniemessä.

23.5.2013


Kesäkuussa ruusuja riitti leikkiin asti.

27.6.2013


Heinäkuussa kukkaistutukset olivat runsaita - Kontulassa.

13.7.2013


Kasviteteellisen puutarhan heinäkuista kukkaloistoa kuvasin videolle. Käväisin myös Talvipuutarhan ruusutarhassa kuvaamassa.




Elokuussa kesä jatkui ihanana, mutta ilmassa oli outoa syksyn tunnelmaa.

24.8.2013


Silti syksy unohti tulla syyskuussa.

22.9.2013


Lokakuun syksy oli kaunis ja leikkisä.

13.10.2013


Marraskuu oli ilmastotutkimuksen lämpimin.

11.11.2013


Joulukuussa taivas oli harmaa. Pakkasta? Lunta? Ei.

23.12.2013

26. joulukuuta 2013

Muistilista ensi joulua varten

Jää lomalle viikkoa ennen jouluaattoa eli 18.12. olisi ensimmäinen lomapäivä. Viikon aikana ehdin tehdä joulusiivot ja koristella kodin ilman stressiä. Osta uusi pölyimuri. Mieluummin ennen joulua. Oikeastaan pikapuoliin.

Tytär koristeli kuusen.
Älä stressaa ja uuvuta itseäsi töissä ennen joululomaa niin, että et pysty iloitsemaan alkavasta lomasta. Tänä vuonna joululoma alkoi kesken työnteon, yhtäkkiä. Siirtymä työelämästä lomanviettoon ja jouluvalmisteluihin ei uupuuneena oikein suju. Opettele rentoutumaan. Opettele sanomaan Kiitos ei, kun sinulle tarjotaan lisää mielenkiintoisia töitä!

Suunnittele uusi menu. Tänä vuonna jouluruoat pettivät minut. Tilaamani peruna-, porkkana- ja lanttulaatikot olivat pahoja! Sienisalaatti muuttui kitkerän makuiseksi jo joulupäivänä! Tekemäni täytetyt paprikat olivat onneksi maukkaita. Muista, että broileria vegetaristille on todella maukasta!

Joulupöytä näyttää paremmalta ilman jouluruokia :)

Pidä huoli, ettei perheestäsi kukaan sairastu jouluksi. Tämä joulu oli hiljainen, sillä flunssa vei tyttäreltäni äänen. Vain kirjoittamalla toteutettu keskustelu jää kauas puheen elävyydestä.

Ja vielä toive joulupukille tai kenelle vain, joka asiaan voisi vaikuttaa: joulua olisi ihanaa viettää suvun kanssa. Hei siskot ja vanhemmat, tulkaa ensi jouluna meille! Vaihdetaan hätäinen aattoaamun joulupuuro leppoisaan yhdessäoloon aattoiltana tai joulupäivänä! Minulle yhdessäolo suvun/perheen kanssa antaa voimaa, uupuneenakin.

Tänä vuonna lauloimme myös Beatlesiä!


Onneksi on edes perinteiset joululaulajaiset, jolloin kokoonnumme sisareni kauniiseen kotiin laulamaan rakkaat ja tutut ja vähemmän tutut joululaulut.







Lahjat? Pidän siitä, että keskittyneesti ajattelen minulle rakasta ihmistä ja pohdin, millä häntä tänä jouluna ilahduttaisin. Paketoin lahjan ajatellen lahjan saajaa. Valitsen paperin, lahjanarun ja pakettikortin huolella. Kierrätän vanhoja lahjapapereita ja -naruja, joskus ostan uusia. Eli kyllä, hanki lahjat myös ensi vuonna. Tee valokuvakalenteri isälle ja äidille ja siihen liittyen: ota ensi vuonna paljon hyviä kuvia!

Lahjoja tyttärelle (enimmäkseen) ja minulle (muutama).

Joululahjoja on myös kiva saada. 

16. joulukuuta 2013

Joulukalenteri, osa 6: maanantai

Tänään oli viimeinen maanantai töissä tänä vuonna. Sen kunniaksi sitaatti Mika Waltarilta. Komisario Palmun erehdyksessä Waltari kirjoittaa lakonisesti maanantaista:

Oli syksyinen maanantaiaamu niinä aikoina, jolloin kaikki ei vielä ollut muuttunut toiseksi.
Oli syksyinen maanantaiaamu, Ja tarkoitan täysin, mitä sanon.



8. joulukuuta 2013

Juhlia ja valokuvia


Sukuni sai uuden ylioppilaan torstaina.
Juhlimme perjantaina.
Lauantaina olin töissä.

Ylioppilasjuhlissa tyttäreni ja minä otimme noin 700 valokuvaa. Kuvien läpikäyminen, poistaminen, muokkaaminen ja järjestäminen vie aikaa. Viimeksi kun suvullani oli isot juhlat kävin läpi kolmella kameralla otetut kuvat. Nyt kuvasimme vain kahdella kameralla, joten urakka on siinä mielessä helpompi ja helpottuu koko ajan. Käsiteltäviä kuvia on tällä hetkellä 313.

Kuvien käsittely on välillä uuvuttavaa, mutta enimmäkseen se tuottaa suurta iloa.

Ps. Seuraava joulukalenteri ilmestyy, kun on sen aika.

5. joulukuuta 2013

Joulukalenteri, osa 5: Bowie/Crosby

Väsymys lienee toinen nimeni. Joulu tuntuu tulevan liian pian. Ihmettelen vain, koska olen riittävän virkeä joulutaian tekemiseen. Onneksi vielä ei ole hirveä kiire.

Joulu tulee liian hitaasti. Olisinpa jo joululomalla nautiskelemassa levosta, kauniista kodista, hyvästä seurasta ja siitä, että voi vain olla!

Joulua odotellessa Bing Crosby ja David Bowie vuodelta 1977 Peace on Earth/Little Drummer Boy.
- I'm not as young as I look, toteaa Bowie jutustellessaan Crosbyn kanssa :)



Peace on Earth/Little Drummer Boy Wikipediassa.

Tämä Bing Crosby show näytettiin telkkarissa, varmaan juuri jouluna 1977. Ai että tuntui hyvältä katsella David Bowieta ja kuulla hänen lauluaan.

4. joulukuuta 2013

Joulukalenteri, osa 4: tonttu

Jotkut kirjat ovar rakkaampia kuin toiset. Suuren tarukirjan olen lukenut lukemattomia (!) kertoja.
Tietokirjana sen artikkelit ovat oivallisia johdantoja mihin asiaan tahansa. Joskus vain selailen kirjaa, sillä kuvituksena on taideteoksia kautta aikojen.

Otteita Suuren tarukirjan artikkelista Joulutonttu

Joulutonttu suoritti esiinmarssinsa Ruotsissa vuonna 1851, jolloin Kilian Zoll piirsi ensimmäisen aitoruotsalaisen tontun sarkapuvussa ja punaisessa myssyssä. Viktor Rydberg, joka runossaan Tonttu (1881) lahjoitti meille määrätyn kuvan tästä hyväntahtoisesta olennosta, tiesi täsmälleen, miltä hän halusi tontun näyttävän ...

Joulutonttu kuvataan suomalaisessa traditiossa pienikokoiseksi, parrakkaaksi, myssypäiseksi, eloisasti liikkuvaksi hahmoksi, joka työskentelee joulupukin alaisuudessa. Joulutontun tehtävänä on joulun edellä salaisesti tarkkailla, missä lapset ovat oleet kilttejä, missä ei.

Suuri tarukirjaa tietää myös, että "joulutontut ovat joulupukin ohellasuomalaisen joulun kuvatuimpia aiheita".

Suuren tarukirjan jouluaukeama. Vasemmalla joulutonttuja, oikealla joulukortteja eri  maista.
Kirja kertoo itsestään näin:

"Tämän kirjan tapahtumat ja hahmot ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta ja ne poikkeavat arkipäivän harmaasta todellisuudesta. Mukaan on otettu niin antiiikin mytologiaa, kalevalaisia sankareita ja keskiajan eeppistä runoutta kuin Raamatun henkilöitä ja uudempiakin vaikuttajia".

Lisäksi mukaan on otettu Shakespearen näytelmien hahmot, kansainvälisiä oopperanimiä ja historian legendaarisia hahmoja. Myyttien aarreaitta, kirja minun mieleeni.

Suuri tarukirja / Alf Henrikson, Disa Törngren, Lars Hansson ; [suom. toimituskunta Jorma O. Tiainen..et al.] ; [suom. Hannu Hiilos, Antti Nuuttila, Kari Nenonen

3. joulukuuta 2013

Joulukalenteri, osa 3: jotain muuta, jossain muualla, kiitos!

Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa -romaanin alussa Judit yrittää tyytyä elämään tässä ja nyt.


Arjen keskellä

Pöydällä huojahteli Juditin rakentama kirjatorni. Se koostui pääosin hiirenkorville luetuista matkaoppaista, joiden sivuilta löytyivät nuoruusajan unelmat: Pariisi. Lontoo. Budapest. Madrid. Praha. New York. Rooma. Kirjat olivat menossa paperinkeräykseen yhdessä Keskisuomalaisten, Kyläuutisten ja Sairaanhoitaja-lehden vuosikertojen kanssa.

Kaipuu johonkin muuhun, jonnekin muualle on kuitenkin liian voimakas. Judit huomaa rukoilevansa muutosta elämäänsä.

Hyvä Jumala. Jos sinä olet yhä siellä, niin ole hyvä ja anna minun vihdoin nähdä ja kokea maailmaa ennen kuin vanhuus tulee. Kuten hyvin tiedät, en ole koskaan päässyt käymään ulkomailla. En ole käynyt Ruotsin-laivaa kauempana ja minusta se on hitonmoinen vääryys, ja tiedoksi vain, että jos tilanteeseen ei tule muutosta niin minun pääni räjähtää, ei minulla muuta, kiitos jos satuit kuuntelemaan ja aamen.


Minäkään en ole ajanut avoautolla Pariisin läpi. Juditilla oli matkaoppaat, minulla on postikortit, joita ystäväni ovat ulkomaanmatkoiltaan lähettäneet. Joskus olen pyytänyt tuomaan kortin tietystä kohteesta, kuten Prahan astrologisesta kellosta tai Louvren edustalla olevasta lasikolmiosta. Kaikista saamistani korteista pidän eniten sisareni New Yorkista lähettämästä kortista.


2. joulukuuta 2013

Joulukalenteri, osa 2: scifi

Uutinen Doris Lessingin kuolemasta nosti kyyneleet silmiini. Doris Lessing on vaikuttanut maailmankuvaani ja ajattelutapaani ehkä enemmän kuin yksikään toinen kirjailija. Aloin lukea yhdeksi Lessingin parhaaksi romaaniksi arvioitua Shikastaa uudestaan. En tosin vain siksi, että se oli nostettu viiden parhaan joukkoon vaan siksi, että Lessingin tuotannosta Shikastan vaikutus on ollut suurin.

Shikastan lukeneet tietävät, millainen on canopuslainen ja kuinka ihana paikka Rohanda olikaan. Jos jokin asia on Shammatista, se ei ole kovin hyvä. METAn puuttumisesta on kirjoitettu jo pitkään! Monet ovat kokeneet Shikastan saarnaavaksi, mutta minut sellainen vakuuttaa.

Joulukalenteriin valisin kuitenkin otteen kirjan esipuheesta Muutamia huomioita, jonka Lessing on päivännyt 7. marraskuuta 1978. Siinä Lessing selittää, miksi scifi on merkittävää kirjallisuutta.

Ote 1
Nykyisin on tullut truismiksi sanoa, että kirjailijat kaikkialla maailmassa rikkovat realistisen romaanin rajoja, koska se mitä omin silmin näemme muuttuu päivä päivältä hurjemmaksi, mielikuvituksellisemmaksi, uskomattomammaksi.

Ote 2
Nämä säihkyvät mestarit [tieteis- ja avaruuskirjailijat] ovat kartoittaneet maailmaamme ja kokonaan uusia maailmoja, kertoneet mitä todella tapahtuu ja kertoneet sen täysin ennennäkemättömillä tavoilla, kuvanneet inhan nykyisyytemme jo kauan sitten, silloin kun se vielä oli tulevaisuutta ...

Näistä samoista syistä luen scifiä. Tosin viime vuosina en ole jaksanut lukea scifiä Hannu Rajaniemeä lukuunottamatta. Trilogiasta ilmestyneet Kvanttivaras ja Fraktaaliruhtinas ovat scifin aatelia. Johanna Sinisaloa olen lukenut myös, mutta en haluaisi nimetä häntä scifikirjailijaksi, sillä hän on paljon enemmän. Aivan kuten Doris Lessing.

1. joulukuuta 2013

Joulukalenteri, osa 1: Uni

Ei niin päivittäinen joulukalenteri palaa vuoden tauon jälkeen. Kirjallisuussitaatteja en lupaa jokaiselle 24 päivälle, päivitän joulukalenteria sen mukaan mitä jaksan. Sitaatteja poimin kaikenlaisista kirjoista, saatanpa laajentaa kalenteria siteeraamalla myös elokuvia ja musiikkia.

Pimeän vuodenajan viettäisin mieluiten uuninpankolla (tai jossain mukavammassa paikassa) nukkuen, uneksien ihmeellisä unia. Ensimmäinen joulukalenteri on lastenloru Uni kirjasta Lastenkamarin riimejä ja loruja. Tyttäreni sai kirjan syntymälahjaksi vanhemmiltani 23 vuotta sitten. Moneen kertaan luetun kirjan suosikiksi nousi runo nimeltä Uni.

Uni
Näin minä kerran unta,
että oli outo valtakunta.
Lehmä taivaalla lensi lailla linnun
"Kissa, viulua soita - minä vingun."
Sanoi koira tanssien hetken.
Mutt' lusikka ja lautanen:
"Me teemme retken."

Erityisesti lorussa huvitti sen loppu, lusikan ja lautasen retki.

Jos runo kuulosti tutulta, syy voi löytyä paljon tunnetummasta lorukirjasta Hanhiemon iloinen lipas. Siinä riimitellään näin:

Pimpula pampula
Pimpula pampula pinkuu!
kissa ja viulu vinkuu,
ja lehmä loikki yli täysikuun.

Pimpula pampula kauraa!
kulkukoira nauraa
ja paiskaa ammolleen suuren suun.

Pimpula pampula pajaa!
Lautanen lusikkaa ajaa,
ja kuu kipaisi taakse omenapuun.


Mielenkiintoisia nämä kirjalliset kierrätykset! Lastenloruissa ja saduissa se lienee hyvin yleistä, sillä periaatteessa taustalla ovat suullisesti kerrotut tarinat ja riimit. Ja kuka niitä muistaisi sanasta sanaan.

Hämmästyttävää on kierrätyksen ulottuminen kuvitukseen asti. Uni-lorun kuvassa lehmä loikkaa yli täysikuun, vaikka lorun mukaan se vain lentelee taivaalla linnun lailla.

Lastenkamarin riimejä ja loruja. Kuvittanut Hilda Offen. Suomeksi riimitelleet Maija Lindgren, Matti Vuorinen ja Eija Tanneraho

13. marraskuuta 2013

Listerdalen arvoitus

Luin Agatha Christien novellikokoelmaa Listerdalen arvoitus: kaksitoista kertomusta (Listerdale Mystery, 1934) hymy huulillani. Tarinat haaveista ja niiden toteutumisesta ovat lempeitä. Novellien henkilöt unelmoivat mm. hyvästä asunnosta, tyttöystävän huomiosta, kostosta, rahasta ja työpaikasta. Hyvän onnen osuessa kohdalle unelmat käyvät toteen vaikkakin unelman eläminen on useimmissa novelleissa lyhytaikaista.

Arkeen palaa kuitenkin muuttunut mies/nainen. Tyttöystävältään salaa kalliin auton ostanut Edward Robinson ei seikkailunsa jälkeen enää tee kuten tyttöystävä käskee. Hetken suuri omaisuus antaa omanarvontunteen, jota ei voi olla huomaamatta. Onnellisia tarinoita, joissa käy hyvin, vaikka hyvä onni olisikin ollut vain harhaa.

Mutta eivät kaikki novellit ole onnellisia. Satakielimaja on tunnelmaltaan hitchcockmainen ja huikea tarina pikaisesti solmitun avioliiton luottamuspulasta. Onnettomuus on ennalta-arvattava kertomus eläkkeellä olevan komisario Evansin nokkelasta huomiosta. Kokoelman päättävässä Joutsenlaulussa kuuluisa oopperadiiva toteuttaa vuosikymmenten haaveensa. Nämä kolme ovat enemmän rikoksen kuningattarelle ominaisia ja ehkä siksi mukana kokoelmassa.

Yllätyin kovasti aloittaessani Ruhtinaan smaragdi –novellin lukemisen. Päähenkilön nimi on James Bond. Hän on nössö nuorimies, joka ei osaa pitää tyttöystävän kiinnostusta yllä. Wikipedia kertoo Ian Flemingin nimenneen päähenkilönsä lintutieteilijä James Bondin mukaan. Mutta kuka tietää.


Listerdalen arvoitus on hauskasti kirjoitettua kevyttä iltaluettavaa. 

Vimeinenkin kirjamessuostos on nyt luettu.