2. toukokuuta 2009

Kyllä Facebook tietää

Useimmille meistä minä itse on mielenkiintoisin keskustelunaihe. Omien tekemisten ja ajatusten kertominen muille tuntuu hyvältä – varsinkin jos vielä saa hyvää palautetta. Tällainen on itsen näkyväksi tekemistä ja tarpeellista itsetunnolle.

Itsetuntemus on paljon vaikeampaa. Osaksi itsestä puhumisen tavoitteena on kuulla, mitä toiset minusta ajattelevat, miten he minua arvioivat. Ehkä siten opin tuntemaan itseäni lisää tai saan itseni rakennusaineksia.

Halu tietää itsestä (ja tulevasta) sai aikoinaan minut opiskelemaan astrologiaa. Enkä ole ainut, jolle astrologia on ollut yksi keino itsetuntemukseen, mutta myös toisen ihmisen tuntemiseen. Hyvä syntymäkartan tulkinta kertoo ihmiselle paljon ja auttaa ymmärtämään itseään ja toista. Astrologia on suurelta osalta menneisyyttä elämässäni, jollain tavalla se nolottaa.

Enemmän nolottavat nämä nykyiset itsetuntemuksen välineet eli Facebookin testit. Jokaisen tekemäni testin jälkeen päätän, että tämä saa olla viimeinen. Mutta sitten joku tuttu on tehnyt kiinnostavan testin (tai ainakin tulos on kiinnostava) ja haluan tietää, miten minun käy testissä.

Tähän mennessä olen saanut itsestäni selville mm. seuraavat asiat
- toteemieläimeni on puuma ja se kuvastaa minussa olevaa voimaa
- maalauksista olen Da Vincin Mona Lisa – yhtä mysteerinen
- Tylypahkassa kuuluisin Korpinkynsien huoneeseen, koska olen älyllinen
- kreikkalaisista jumalista olen Athene järkeni ja älykkyyteni vuoksi
- aurani on oranssi, koska olen luova seikkailija
- kiinnostun kusipäisistä miehistä
- kymmenen vuoden päästä olen Karibialla löhöilemässä
- unelma-ammattini on työtön
- Buffy vampyyrintappaja –hahmoista olen Spike
- joudun kuoltuani taivaaseen ja legendahahmoni on Jeesus
- luonnetyypiltäni olen melankolikko
- jne.
Tällaisiin testeihin minä ja muut Facebookin käyttäjät käytämme aikaamme. Jotkut tulokset tuntuvat yllättävän osuvilta. Useimmat taas eivät. Toiset tulokset ovat hauskoja ja toiset nolottavat. Huviksi nämä testit on tarkoitettu, mutta niiden tuloksia kerrotaan kavereille aivan kuin ne olisivat antaneet täsmällisen ja osuvan luonnehdinnan testin tekijän persoonallisuudesta.

Itsensä tunteminen on vaikeaa ja usein kuvitellaan, että jossain taustalla (alitajunnassa?) piilee jotain salaperäistä, tuntematonta. Ehkä juuri tämän salaperäisen selville saamiseksi teemme Facebookin testejä. Vähemmän noloja keinoja varmasti on. Minulle aamusivujen kirjoittaminen on ollut erinomainen keino.

Uskon, että ihminen on keskeneräinen koko elämänsä ajan. Itsensä tuntemaan oppimiseen tarvitaan koko elämä eikä siitä tehtävästä selvitä ilman toisia ihmisiä.

Ei kommentteja: