Tänään on ollut erilainen päivä. Sataa. En käynyt kirpparilla, en kirjastossa. Sannin isä tuli ja lähti Sannin kanssa Lahteen. Tekee hyvää Sannille olla muualla kuin kotona.
Omituiseksi tätä päivää ei ole tehnyt sade eikä se, että Sanni ei ole kotona. Omituista on se, että talossa, jossa asun, ei tänään tule lainkaan lämmintä vettä. Vedenkulutukseni on ollut huomattavasti vähäisempi kuin yleensä.
Rakastan puhtautta. Henkilökohtainen puhtaus on minulle tärkeää, käyn suihkussa päivittäin. Tähän on kaksi syytä. Toinen juontaa aikaan, jolloin olin 11-12-vuotias. Jumppamaikkani kehotti menua peseytymään useammin. Haisin kuulemma pahalle. Lapsuudenkodissani hanasta tuli vain kylmää vettä. Sellaista yksityistä tilaa, jossa olisi voinut peseytyä, ei ollut. Ei kylppäriä eikä sisävessaa, vaan sauna erillisessä rakennuksessa. Saunaan ei tullut vettä lainkaan, se piti kantaa kaivolta. Vesi lämmitettiin isossa padassa, johon mahtui ainakin 50 litraa vettä. Sauna oli luonnollisesti kylmä tila, lämmintä siellä oli vain, jos lämmitti saunan. Olisin halunnut nähdä, kuinka jumppamaikkani olisi niissä tiloissa huolehtinut henkilökohtaisesta puhtaudestaan.
Kun äidin ja isän rakentama talo valmistui Alavuden keskustaan, aloitin suihkussa käynnin. Nautin vesipisaroiden hyväilyistä ihollani ja usein olin suihkussa puoli tuntia. Useita kertoja päivässä.
Toinen syy käydä päivittäin suihkussa on vähän kummallisempi. Minulla on hyvin huono koordinaatiokyky, josta seuraa se, että kompastelen paljon ja törmäilen esineisiin. Olen jatkuvasti mustelmilla. Suihkussa levittäessäni suihkugeelin käyn läpi ruumiini rajat. Tällä tavoin saan kehoni koordinaatit haltuuni joka aamu ja selviän päivästä vähemmällä törmäilyllä.
Tänään en päässyt suihkuun, koska en halunnut peseytyä kylmällä vedellä. Siksi minusta tuntuu kuin tämä päivä ei olisi alkanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti