Asun taivaan äärellä. Juuri tuosta, parvekkeelta, alkaa taivas.
Mielessäni kerettiläinen ajatus: onneksi poltan tupakkaa. Muuten en olisi löytänyt taivasta vierestäni. Olen pilvien korkeudella, en nosta katsettani ylös taivaalle. Se on siinä, äärellä. Kauniina ja muuttuvana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti