Vadelmavenepakolaiseksi

Lähden tänään tyttäreni kanssa Tukholmaan Siljan kyydissä. Menemme vain katselemaan ja ehkä shoppailemme jotain, mitään erityistä ei listallamme ole. Huomenna pitäisi Tukholmassa olla runsas 20 astetta lämmintä ja poutaa. Matkaoppaaksi otan Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen.

Olen pari vuotta katsellut Ruotsin tv-kanavia Welhon Norra-paketin avulla. SVT1, SVT2, Barnkanalen/Kunskapskanalen, TV3 ja TV4 sekä Ztv, joka on nuorisokanava. Paljon näiltä kanavilta tulee roskaa niin kuin telkkarista aina, mutta myös hyvää. Olen katsellut loistavia dokumentteja rasisimin historiasta ja kiinnostavia teemailtoja mm. vampyyreista. Eniten katson kuitenkin elokuvia ja tv-sarjoja.

Kesäkuun lopussa TV4:lla alkoi Harper’s Island, jota Suomen TV4 alkaa näyttää syksyllä nimellä 25 vierasta. Olen aivan koukussa sarjaan, vaikka se on pelottavin ja jännittävin katsomani tv-sarja ikinä! Tai ehkä juuri siksi. Matkamme vuoksi minulta jää näkemättä sarjan kolmanneksi viimeinen ja toiseksi viimeinen jakso ja se harmittaa syvästi. En toki matkaa varatessani tiennyt Harper’s Islandista mitään.

Tv-kanavien ohjelmatarjonnan ja mainosten perusteella arvioiden Ruotsi on ihmisläheisempi yhteiskunta kuin Suomi. Esimerkiksi mainosten vanhukset ovat aktiivisia ja rakastavaisia. Vai oletteko nähneet Suomessa mainoksia, joissa vanha pariskunta suutelee ja nauttii toistensa seurasta? Keskusteluohjelmia tulee lukematon määrä ja Riksdagenin istunnot tulevat suorana aina.

Ehkä minustakin tulee vadelmavenepakolainen.

Kuva on edelliseltä Tukholman reissultamme. Levähdimme pitkään Kaarle XII:n puistossa ihastellen kukkivia kirsikkapuita.

Löytyi

Edellisestä Hietsun kirpparilla käynnistä oli aikaa viikon verran. Kiertelin ja tein ostoksia. Tuntui kuin myyjät olisivat käyneet lukemassa blogistani valituksen siitä, että Agatha Christien kirjat eivät kierrä, sillä nyt oli useammalla myyjällä Christietä pöydällään. Kiertelin ja tein ostoksia. Viime kesän vahingosta viisastuneena ostin kaikki ne Christiet, joita minulla ei ennestään ollut:
Hiirenloukku: kahdeksan rikoskertomusta
Ikiyö
Kohtalokas viikonloppu
Kuolema lähettää viestin
Rouva McGinty on kuollut
Syyttömyyden taakka.

Voisin viettää loppuloman sängyssä maaten ja lukien. Tosin olen liian aktiivinen pysyäkseni paikallani pitkään.

Huomisen Tukholman matkan kunniaksi ostin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Aion ottaa sen mukaan matkalukemiseksi fiiliksiin päästäkseni. Matkasta tulee ilmeisesti hauska, niin monet ovat kirjaa minulle hauskaksi maininneet.

Löysin myös David Bowien Tonightin. Ei ole parasta Bowieta, mutta siinä on God Only Knows, jossa Bowien ääni soi upeasti. Ja sanat! ”God only knows, what I would do without you”, mutta jatkuu ”my life would still go on, believe me”. Niinpä.

Kannatti käydä kirpparilla.

Rakastu väärin

Kuunnellessani Finnconissa esitystä paranormaaleista romansseista ihmettelin, miksi esityksen pitäjä ei analysoinut syitä paranormaalien romanssien suosioon. Suuresta suosiosta hän kertoi esimerkkinä, että Tukholman Science Fiction Bokhandelnista ei muuta scifiä juuri löydy. Mielenkiintoista oli myös keskittyminen kirjallisuuteen, kun nimenomaan elokuvat ja tv-sarjat ovat tehneet paranormaaleista romansseista tunnettuja ja suosittuja (Buffy, Twilight).


Kirjallisuudessa paranormaali romantiikka tarkoittaa romanttista kirjallisuutta, jossa on yliluonnollisia elementtejä. Muistaakseni 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun romanttisen kirjallisuuden ja taiteen yksi tärkeimmistä elementeistä oli yliluonnollisuus, jolloin sillä yleensä tarkoitettiin toteutuvia unia (painajaisunia), aaveita ja erilaisia myyttisiä hahmoja. Paranormaalissa romantiikassa yliluonnollisuus tarkoittaa eri lajien välisiä rakkaussuhteita, esim. ihmisen ja vampyyrin välillä.

Eri lajien väliset rakkaudet ovat väärin rakastumista. Huikea esimerkki tästä on Jorge Amadon ihastuttava Kirjava Kissa ja Tytti Pääskynen. Saalistaja rakastuu saaliiseen, saalis vihamieheensä. Onnellista loppua tarinalla ei ole. Onnellinen loppu puuttuu myös Pienen merenneidon tarinasta, jossa merenneito rakastuu ihmiseen.

Paranormaalit romanssit ovat mielestäni eri kulttuureihin kuuluvien ihmisten rakkauden allegorioita. Globaalin muuttoliikkeen aikana yhä useampi rakastuu toisesta maasta, toisesta kulttuurista tulevaan ihmiseen. Eikä se ole helppoa. Kulttuurit voivat olla keskenään vihamielisiä ja kilpailevia, mutta rakkaus kaiken voittaa? Vihan keskellä syntyneen rakkauden kuuluisin esimerkki kirjallisuudessa on Romeo ja Julia. Romeo ja Julia kuolevat, mutta paranormaaleissa romansseissa rakkaus voittaa. Tai häviää mahdottomuuteensa.

Viime EU-vaaleissa eräs ehdokas kampanjoi vaalilauseella ”Äänestä väärin!”. RKP:lla puolestaan oli pari vuotta sitten kampanja ”Rakastu suomenruotsalaiseen!” Mielessäni nämä kaksi lausetta yhdistyvät lauseeksi Rakastu väärin. Toivomukseksi eri kulttuurien välisen kanssakäymisen lisääntymiseksi. Paranormaali romantiikka käsittelee kysymyksiä eri kulttuurien yhteensovittamisesta ja siksi se on niin suosittua.

Vampyyri - supersankari vai hirviö

En usko vampyyreihin enkä muihin hirviöihin. Vampyyrit ovat kuitenkin myyttisinä hahmoina hyvin kiehtovia. Ne ovat kuolemattomia, ne eivät vanhene ja elääkseen ne tarvitsevat ihmisen verta. Siksi vampyyrit ovat ihmisiä tappavia hirviöitä – ainakin olivat ennen. Finnconin paneelissa modernista vampyyrimyytistä ilmeni toisenlainen vampyyri.

Nykyajan vampyyri on supersankari, joka taistelee pahuutta vastaan. Toisia, pahoja vampyyrejä, vastaan, muita hirviöitä vastaan tai pahoja ihmisiä vastaan. Elääkseen tämä supersankari ei juo ihmisen verta vaan joko synteettistä verta (True Blood) tai eläimen verta (Angel). Ehdottomasti nykyvampyyri on hyvännäköinen. Mitä pelättävää tällaisessa vampyyrissä enää on? Tai mitä kiinnostavaa?

Veren imeminen kaulasta on hyvin eroottista. Vaara on seksikästä. Siksi nykyvampyyri Angel muuttuu välillä vaaralliseksi Angelukseksi. Pahuus on seksikästä, siksi Spike on aina ehdottomasti kiinnostavampi kuin Angel, Lestat kiinnostavampi kuin Louis.

Paneelin jälkeen ihmettelin, kuinka kauan nykyvampyyri pysyy hengissä, sen verran hengettömältä se vaikutti. Mutta kaikki ei ollutkaan vielä käsitelty. Huomenna sunnuntaina paneeli pohtii vampyyrien ja ihmisten välisiä rakkaussuhteita. Näiden ”paranormaalien romanssien” ansiosta nykyvampyyri elänee pitkään.

Näkymä keittiön ikkunasta

Vaihdoin kannettavan keittiöön. Työskentely sujuisi paremmin mobiilinetin kanssa, sillä kaapelinetin johdot ovat todella lyhyet.

Keittiössä kirjoittaessani näen ikkunasta nopeasti liikkuvat pilvet. Vielä vuosi sitten ikkunastani näkyi tavarasatama kontteineen. Tavarasatama oli kiehtova, yritin aina arvella, mitä konteissa oli, mistä ne olivat tulleet ja mihin menossa. Pidin myös siitä ajatuksesta, että ikkunastani näkyi Helsingin historiaa satama- ja työläiskaupunkina.

Tavarasatamaa ja kontteja ei enää ole. On tyhjyyttä, avaruutta ja paljon taivasta. On meri, jota ei konteilta aikaisemmin näkynyt. Tänään minulle tarjoiltiin täydellinen sateenkaari. Mielelläni pitäisin avaran maisemani, mutta alueelle aletaan rakentaa ensi vuonna uutta asuinaluetta.

Kuvan otin 23.5.2009, yhtä pilvisenä päivänä kuin tänäänkin. Maisemani muuttuu kaiken aikaa, eikä kuvassa näkyvä iso konttiensiirtolaite nökötä enää keskellä tyhjyyttä.

Alueella tehdään kovasti työtä jo nyt, sillä kaiken täytyy olla valmista Madonnan konserttia varten.

Finncon 2009

Rakastan science fictionia. Sen tapaa tarkastella asioita toisesta näkökulmasta. Halusta etsiä ratkaisuja ongelmiin. Sitä, että asiat eivät ole vain sitä, miltä ne näyttävät. Ensimmäinen lukemani scifi oli Kobo Abon Välijääkausi 4 joskus 12-vuotiaana. En ollut lukenut mitään vastaavaa aikaisemmin ja halusin saada samanlaista lisää. Luin Asimovit, Besterit, Strugatskit ym. ja olin innoissani. Jossain vaiheessa näin listan scifi-klassikoista, jotka luin listan järjestyksessä. Tosin yksi klassikko odottaa vielä hyllyssäni lukemista eli Thomas Mooren Utopia. En tiedä, miksi en ole saanut sitä luettua.

Nykyään luen vähän, aika ei tunnu riittävän lukemiseen. Portti-lehden avulla pysyin perillä scifi-kirjallisuudesta, mutta en sitäkään ole lukenut aikoihin. Ehkä opiskeluvuodet Tampereella ovat syynä siihen, että olen aina pitänyt Portista enemmän kuin Tähtivaeltajasta.

Huomenna alkaa tämän vuoden Finncon Kaapelitehtaalla - naapurissani - ja on aika päivittää scifitietämykseni. Viime vuoden Finncon tuntui lähes työltä, koska matkustin Tampereelle kahtena päivänä ja yritin osallistua niin moneen tilaisuuteen kuin mahdollista. Nyt säästyn matkustamisen vaivalta. Todennäköisesti ahmin niin paljon kuin mahdollista. Mielenkiintoisimmat esitykset, joihin todennäköisesti osallistun, ovat:

Perjantaina
15:00-16:00 Fanfiction? Vakava harrastus vai puhdasta hauskanpitoa?
Tähän kutsuin fanficciä kirjoittavan siskontyttäreni seurakseni.
16:00-18:00 Tulevaisuuden työ? Miten siihen vaikuttaa ilmastonmuutos? Arvomyllerrys? Kenties rahamarkkinoiden rajut muutokset tai vaikkapa kaikenlaiset pandemiat? Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkija Johanna Ollila alustaa, kuinka tieteellisesti rakennetaan tulevaisuuden skenaarioita ja vetää workshopin aiheesta tulevaisuuden työ.
18:00-19:00 Spekulatiivinen seksuaalisuus. Sekä science fiction että fantasia ovat tutkailleet sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta monin eri keinoin. Millaista on erilainen seksuaalisuus, niin fantasiamaailmassa kuin tässä meidän omassamme?

Lauantaina
11:00-12:00 The New Breed - modern vampire mythos. Ever since Anne Rice introduced vampire Lestat to the unsuspecting audience, the children of the night have transformed from blood-thirsty Balkan nobility into something a bit more… sexier and about as blood-thirsty.
13:00-14:00 Miyavi Street Team Finlandin miitti, kaikki jäsenet ja Miyavi fanit tervetulleita! Tutustutaan uusiin ihmisiin, jutellaan Miyaviin liittyvistä asioista yms. En taida olla kohderyhmää, mutta pidän Miyavin musiikista. Voi olla, että nolostelen ikääni teinien joukossa ja vain käväisen katsomassa.
14:00-15:00 Transhumanistinen puheenvuoro. Clarke ennusti satelliitit, Star Trek kännykät. Nyt tieteiskirjallisuuteen on alkanut ilmestyä tekoälyjä, mielen siirtämistä tietokoneelle ja ihmisen varjoonsa jättäviä superälykkyyksiä. Toistaako historia itseään, kertooko tieteiskirjallisuus biologisen ihmisen lopun olevan lähellä? Katsaus uploadien ja tekoälyjen teknillisiin mahdollisuuksiin sekä yhteiskunnallisiin seurauksiin, jos ne toteutuisivat.
15:30-17:00 Tuhoa Turha Tuote. Vähän toisenlainen huutokauppa. Huuda tuote ja pelasta se, tai maksa siitä ilosta että se pannaan tuhannen päreiksi.
20:00-23:00 Ilmiömäiset iltabileet. Kaapelitehtaan Hima&Sali ja Puristamo klo 20-02. Ohjelmassa mm. scifi-deitti, filkkejä, naamiaiskisojen pukujen esittely, pöytälätkäturnaus Finncon-KAMPEN ja muuta fandom-ohjelmaa. Liput 4e

Sunnuntaina
11:00-12:00 Paranormaalit romanssit. Paranormaaliksi romanssiksi kutsuttu alagenre jyrää maailmalla, ja nyt sitä harrastetaan jo Suomessakin. Mitä se on, mistä sitä löytää, onko sitä muutakin kuin viihdehuttua? Siitä ja kaikesta muusta mitä ihmissusivampyyriromantiikkaan liittyy, kertoo kriittinen fani.
13:00-15:00 Kaikki maailman scifisarjat. Lyhyt katsaus koko maailman kaikkiin scifi-tv-sarjoihin.
Varmana osallistun. Mutta menee päällekkäin Buffy-miitin kanssa, joka 14.00-15.00. Olisi kiva käydä tapaamassa muita Buffy-faneja. Tosin en ole pitkään aikaan käynyt Buffy-foorumilla, yhteen aikaan lähes asuin siellä.
15.00-16.00 päällekkäin kolme kiinnostavaa tilaisuutta.
1) Tutkija kohtaa tutkimuskohteensa. Fanitutkijat kertovat tutkimuksestaan ja havainnoistaan.
2) Battlestar Galactica ja sukupuolen dekonstruktio.
3) Book Then, Book Now, Book in the Future. Book is a book, except when it’s not. The future of book is the question: will there still be books as we know them now? Is the electronic version The Way or is there a third alternative?
16:00-17:00 Doctor Who. Travel with the Timelord through time and space. Your guide will be Kristoffer Lawson.
17:00-18:00 Kerronnan eri muodot. Tarinankerronta on aina ollut osa ihmiskunnan kollektiivista tajuntaa. Suullinen kerrontaperinne toimi moitteettomasti tuhansia vuosia ennen kuin keksimme ryhtyä kirjaamaan tarinoita luettavaan muotoon. Myöhemmin lisäsimme tarinaan kuvan, liikkeen ja äänen. Nykyään kerromme tarinoita monipuolisemmin kuin koskaan. Onko kaikki hyvin? Ovatko kaikki mukana?

Tulee pitkiä päiviä. Ihanaa!

Päivä Michael Jacksonin kanssa

Kolmesta lähtien olen viettänyt tämän päivän Michael Jacksonin kanssa. Ruotsin TV4 aloitti silloin Michael Jackson –päivän elokuvalla Jacksonien perheestä. Väliilä katsoin MTV:n Michael Jackson –päivää. Nyt Ruotsin TV4 näyttää suorana muistotilaisuuden.

Hämmäsyttävää, miten suuri merkitys Michael Jacksonilla on ollut. Ympäri maailmaa ihmiset katsovat muistotilaisuutta ja surevat toki Jacksonia mutta myös jonkin aikakauden päättymistä elämässään. En muista toista yhtä suurta mediatapahtumaa, kuin mitä Michael Jacksonin kuolema on ollut.

Omaksi yllätyksekseni itkin sen perjantain, 25.6. Työtoverini kanssa katsoin YouTubesta Michael Jacksonin parhaita: Billie Jean, Beat it, paras kuukävely, Rock With You sekä Black or White. Se helpotti tuntemaani omituista ikävää.

Olen katsonut kaikki Michael Jackson –ohjelmat, mitä televisiosta on tullut. Ruotsin SVT kunnostautui jopa omalla dokumentilla, Michael Jackson ruotsalaisten silmin. Kävihän hän Ruotsissa ainakin neljä kertaa esiintymässä. Dokumentti loppui Thriller-videoon, joka kuulemma pysäytti koko Ruotsin silloin kun se esitettiin ensimmäisen kerran. Video näytettiin kuulutuksineen: tv-kuuluttaja varoitti videon pelottavasta sisällöstä ja kehotti pitämään käden ulottuvilla jotain, jolla peittää silmät. Tällaista tapahtuu kai vain Ruotsissa.

Päivä Michael Jacksonin kanssa jatkuu. Muistotilaisuuden jälkeen Ruotsin TV4 näyttää Michael Jacksonin Dangerous-kiertueen konsertin Bukarestissa 1.10.1992. Kun se päättyy, on jo huominen ja sisareni syntymäpäivä.

Linkki, joka kokoaa muistotilaisuuden näyttävät netti-tv:t.

Erilainen päivä

Tänään on ollut erilainen päivä. Sataa. En käynyt kirpparilla, en kirjastossa. Sannin isä tuli ja lähti Sannin kanssa Lahteen. Tekee hyvää Sannille olla muualla kuin kotona.

Omituiseksi tätä päivää ei ole tehnyt sade eikä se, että Sanni ei ole kotona. Omituista on se, että talossa, jossa asun, ei tänään tule lainkaan lämmintä vettä. Vedenkulutukseni on ollut huomattavasti vähäisempi kuin yleensä.

Rakastan puhtautta. Henkilökohtainen puhtaus on minulle tärkeää, käyn suihkussa päivittäin. Tähän on kaksi syytä. Toinen juontaa aikaan, jolloin olin 11-12-vuotias. Jumppamaikkani kehotti menua peseytymään useammin. Haisin kuulemma pahalle. Lapsuudenkodissani hanasta tuli vain kylmää vettä. Sellaista yksityistä tilaa, jossa olisi voinut peseytyä, ei ollut. Ei kylppäriä eikä sisävessaa, vaan sauna erillisessä rakennuksessa. Saunaan ei tullut vettä lainkaan, se piti kantaa kaivolta. Vesi lämmitettiin isossa padassa, johon mahtui ainakin 50 litraa vettä. Sauna oli luonnollisesti kylmä tila, lämmintä siellä oli vain, jos lämmitti saunan. Olisin halunnut nähdä, kuinka jumppamaikkani olisi niissä tiloissa huolehtinut henkilökohtaisesta puhtaudestaan.

Kun äidin ja isän rakentama talo valmistui Alavuden keskustaan, aloitin suihkussa käynnin. Nautin vesipisaroiden hyväilyistä ihollani ja usein olin suihkussa puoli tuntia. Useita kertoja päivässä.

Toinen syy käydä päivittäin suihkussa on vähän kummallisempi. Minulla on hyvin huono koordinaatiokyky, josta seuraa se, että kompastelen paljon ja törmäilen esineisiin. Olen jatkuvasti mustelmilla. Suihkussa levittäessäni suihkugeelin käyn läpi ruumiini rajat. Tällä tavoin saan kehoni koordinaatit haltuuni joka aamu ja selviän päivästä vähemmällä törmäilyllä.

Tänään en päässyt suihkuun, koska en halunnut peseytyä kylmällä vedellä. Siksi minusta tuntuu kuin tämä päivä ei olisi alkanut.

Ympäristöä muuttamassa

YK:n ympäristöohjelman UNEPin julkaisema "Africa: Atlas of our Changing Environment" on tiivis kuva- ja tietopaketti Afrikasta. Kuvat Tiedeuutisissa.

Suosittelen.

Näistä en luovu - tänään

Edellisen jutun kommentoija kysyi: ”jos joutuisit radio-ohjelmaan "Näistä levyistä en luovu", niin mitä valitsisit? Aikaa tunti ja puolet menee puheeseen”.

Käsittääkseni otsikko ”Näistä levyistä en luovu” on leikkimielinen. Kaikesta täytyy joskus luopua, sen tietää jokainen. Mutta jos ei tarvitsisi ihan vielä luopua, en luopuisi näistä levyistä/kappaleista

David Bowie: The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars. Tämä levy mullisti elämäni: aloin tosissani harrastaa musiikkia. Jos tästä pitäisi valita jokin yksittäinen kappale, niin Starman. Ei ehkä ole levyn paras, tai no, koko levy sisältää vain parhaita, mutta tämän kuulin ensin.

Sitä ennen
Jimi Hendrix: All Along the Watchtower. Kiitokset Eilalle kaikista niistä hetkistä, jolloin kuuntelimme Hendrixiä, Santanaa, Janis Joplinia ja myöhemmin Osibisaa ja Redbonea. Ja vielä myöhemmin Hurriganesin Roadrunneria.

Ja vielä aikaisemmin
Aram Hatšaturjan: Valssi baletista Naamiaiset. Koska Pieni merenneito tanssii tämän valssin prinssin kanssa.

Myöhemmin
Bob Dylan: Forever Young. Koska näin Ville-Veikko Hirvelän tanssivan tämän Tampereen yo-talolla.

Neil Young: Ohio. Opiskelijamellakka yliopistokampuksella Ohiossa. Paikalle kutsuttiin armeija hillitsemään tilannetta. Neljä opiskelijaa kuoli armeijan luodeista. Kun aikoinaan luin Kylmän sodan historian tenttiin, siinä oli tästä seuraava lause: ”Four men were shot and killed”. Ihmettelin poikakaverilleni, miksi asia pitää ilmaista näin, eikö lukija jo ammutuksi tulemisesta ymmärrä, että ne neljä miestä kuolivat. Kyse oli englannin ja suomen kielen passiivin eroista, joista poikakaverini teki myöhemmin opinnäytetyönsä.

Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma. Koska se on.

Kolmas Nainen: Sylistäsi heräsin (live-versio). Pidä unelmistasi kiinni.

Joan Armatrading: The Weakness in Me. Rakkaus tekee minutkin heikoksi.

Sielun Veljet: Laulu. Koska on vielä helvetisti kaunista katseltavaa.

Carole King: You’ve Got A Friend. Perustelut täällä.

Jos aikaa vielä riittäisi, niin White Stripesin Seven Nation Army, Malice Mizerin Syunikiss, Nirvanan Smells Like Teen Spirit ja lopuksi Britney Spearsin ...Baby One More Time.
Nämä biisit tänään, huomenna jotkut muut. Musiikki on hetkessä, fiiliksissä ja tunteissa. Siksi kysymykseen, mistä levyistä en luopuisi, on mahdotonta antaa lopullista vastausta.

Elämänkumppani

Eilen latasin lisää musiikkia puhelimeeni. Vanhoja rakkaita biisejä:

- Ville Pusa: Du. Tämän biisin takia olen nähnyt Ville Pusan kahdesti. Erinomainen esiintyjä.
- Kent: Om du var här
- R.E.M.: The One I Love
- Queen: Under Pressure. David Bowie ja Freddy Mercury yhdessä.
- Crowded House: Don’t Dream It’s Over
- Police: Every Breath You Take. Jokaisen stalkkerin toivebiisi. Joskus luulin tätä rakkauslauluksi, mutta sanat alkoivat ahdistaa. Miksi joku haluaa seurata jokaista hengenvetoani ja askeltani?
- Police: Synchronicity II. Aavemainen, uhkaava fiilis
- Police: Wrapped Around Your Finger
- ym.

Nyt biisejä on sata. Vieläkin liian vähän, sillä samat biisit toistuvat jatkuvasti. Työkoneellani on noin 1600 biisiä. Siihen määrään hienot biisit hukkuvat. Jotta niin ei tapahtuisi, laadin soittolistoja nimellä ”Parhaat”, Superhyvät” jne. Nautin kuitenkin myös satunnaisuudesta ja yllätyksellisyydestä eli yleensä kuuntelen musiikkia randomina. Joskus kyllästyn, joskus yllätyn, kun pitkästä aikaa soi biisi, jota en edes muistanut listalla olevan.

Musiikki on minulle tärkeämpi kuin kirjallisuus, tärkeämpi kuin elokuvat ja tv-ohjelmat. Musiikki on elämänkumppanini. Elämäni tärkein asia se ei kuitenkaan ole.

Lomailua

Lomani aikana olen päivittäin käynyt Hietsun kirpparilla. En etsi tavaraa enkä vaatteita, ne eivät minua kiinnosta. Etsin Agatha Christien sellaisia kirjoja, joita minulla ei vielä ole. Viime kesänä Christietä liikkui paljon. Tänä kesänä ei lainkaan. Tällä viikolla oli myynnissä ranskankielinen Idän pikajuna. En ranskaa osaa ja Idän pikajuna on jo hyllyssäni. On kummallista, että Christietä ei näy lainkaan. Onko joku muukin päättänyt kerätä kaikki Christiet?

Christien puutteessa olen ostanut kaksi muuta kirjaa. Markus Zusakin Kirjavarkaasta kiinnostuin heti lukiessani siitä ensimmäisen arvostelun tai esittelyn. Sain sen 1,5 eurolla. Hitaasti mutta kiehtovasti alkavaa Kirjavarasta olen lukenut sadan sivun verran. Kirjassa kuolema kertoo tarinan kirjoja varastavasta tytöstä Natsi-Saksassa.

Toisesta kirjasta minulle kertoi sisareni. Hän on loistava kertomaan kirjoja ja joskus on käynyt niin, että kirja on ollut parempi hänen kertomanaan kuin luettuna. Saa nähdä, miten Eileen Favoriten Sankarittarien käy. Kirja majatalosta, jonka vieraina ovat romaanien sankarittaret, täytyy olla mukaansatempaava.

Toinen suosikkipaikkani on Kirjasto 10. Sieltä käyn lainaamassa musiikkia. Kesän aikana sielläkin on vähän asiakkaita ja levyt ovat kirjastossa, ei lainassa. Levyjä on kaikkialla, ikkunalaudoilla, kärryissä ja hyllyissä. Ihana paikka. Mutta ei sielläkään ollut The Inmatesin albumia The First Offence. Kysyin sitä tänään kirpparin levymyyjältä ja hän lupasi etsiä sitä minulle.

The First Offence ja the Inmates vievät minut kahdelle aikamatkalle. Ensiksi kevääseen 1982, jolloin poikakaverini palasi kahden kuukauden Englannin reissultaan modiksi muuttuneena. Tuomisina hänellä oli mod-maihari ja runsaasti levyjä. Toiseksi ne vievät loppuvuoteen 1997, jolloin näin Inmatesin Tavastialla. Menin ystäväni kanssa Tavastialle, koska hänkin meni. Tajusin vasta musiikkia jonkin aikaa kuunneltuani, että hei, tämähän on se Inmates, josta pidän. En tainnut siihen aikaan seurata keikkakalenteria – enkä seuraa nykyäänkään.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 15-vuotiaan tytön raiskaamisesta oli kaiken oikeustajun vastainen. Millä tavoin on tuomiota lieventävä tekijä se, että uhri on pian 16-vuotias? Juuri tämän seikan olisi luullut koventavan rangaistusta, ei lieventävän sitä. Tosin raiskaus pilaa uhrin elämän ja erityisesti seksielämän, oli uhri minkä ikäinen tahansa. Lievä väkivalta tuomion keventämisen perusteena on oikeustajun vastainen. Raiskaus on aina törkeää väkivaltaa.

Hesarin tämänpäiväisessä jutussa viitattiin asian mahdolliseen käsittelyyn korkeimmassa oikeudessa, jotta asiaan saataisiin selkeä linjaus. Asia ei toimi näin. Suomessa oikeuskäytännöt perustuvat lakiin. Ei niin kuin esim. Englannissa, jossa oikeuskäytännöt määrittelevät lakia. Selkeän linjauksen saamiseksi raiskaustuomioihin on muutettava lakia. Toivottavasti sellainen lakiesitys saadaan aikaiseksi, jossa raiskaus on aina törkeää väkivaltaa ja jossa siitä seuraa aina ehdotonta vankeutta.

Toivon silti, että Itä-Suomen hovioikeuden tuomiosta valitetaan korkeimpaan oikeuteen.