18. huhtikuuta 2009

Keittiön pöydän ääressä

Vaimo ja mies istuvat keittiön pöydän ääressä. Yhdessä on oltu parikymmentä vuotta ja vielä pitäisi löytää yhdessäolon kipinä.
- Rakastatko sinä minua, kysyy mies vaimolta.
- Rakastan. Olen rakastanut koko tämän ajan.
- Mutta en silti voi enää olla kanssasi.
Ja vaimo alkaa kertoa miehelle kertomusta heidän liitostaan. Tarina on miehelle tuttu, onhan hän toinen tarinan päähenkilöistä. Mutta ei hän ollut koskaan ajatellut asioita naisen kertomuksen tavalla.

Vaimo kertoo huumaavasta rakastumisesta mieheensä. Kuinka mies tuntui olevan yhtä aikaa seikkailu ja koti. Ajatusten leikki ja äly huikaisi heitä molempia. Seksi oli mahtavaa ja upeaa. Mies oli kekseliäs rakastaja ja sai hellyydellään naisen avautumaan. Mies nautti vaimonsa hyväilemisestä ja sai hänet kehräämään.

Vuosien aikana vaimo ja mies tottuivat toisiinsa. Ensimmäiseksi muuttuivat suudelmat. Ei enää pitkiä nautinnollisia suudelmia, vain kevyt suukko. Huulille ja myöhemmin poskelle tai otsalle. Hyväilyt vähenivät myös, suhteen fyysisyys heikkeni. Seksiä oli ensin kerran viikossa, sitten joka toinen viikko. Kerran kuukaudessa oli rajapyykki. Sen ohitettua kumpikaan ei edes muistanut, koska olivat viimeksi rakastelleet.

Vähäiset seksikerrat olivat rajuja. Mies tuli ilman esileikkiä, tyydytti itsensä vaimoon, ei huomioinut hänen tarpeita tai haluja. Harvoin harjoitettuna seksi sattui vaimoon. Otti kipeää.

Eniten vaimo kuitenkin kaipasi hyväilyjä.

- Pitäisit minua hyvänä. Sivelisit kädellä ihoani, tuntisit vartaloni rajat. Et kuitenkaan osaa niitä ulkoa! Haluan hellyyttä.
- Mikset ole sanonut mitään?
- Olen sanonut. Et vain ole kuullut.
- Onko kertomasi syy siihen ettet voi olla kanssani? Vaikka sanoit rakastavasi minua?
- Haluan myös tuntea olevani rakastettu. Tunnen rakastavani yksipuolisesti. Sellainen tekee ajan myötä katkeraksi. En aina edes muista, miksi sinua rakastan. Miksi olen antanut kulua näin pitkän ajan ennen kuin sanon asiasta sinulle niin, että kuulet sanomani?

Vaimo ja mies istuvat keittiön pöydän ääressä sanattomina. Mies ei tiedä, mitä sanoisi vaimolleen. Aivan selvästi se odottaa jotain, mutta mitä tässä voi sanoa. Että rakastan häntä, että muutan tapani, että sinäkin voisit lähestyä minua. Puhuminen, keskustelut ja asioiden pohtimiset olivat aina olleet heidän suhteessaan yhtä tärkeää kuin seksi. Miten nyt on yhtäkkiä niin, ettei ole kumpaakaan?

Mies ei sano mitään. Oikeastaan ei ole mitään sanottavaa.

Ei kommentteja: