15. elokuuta 2009

Nuo ihanat naapurit

Sinä kesänä, jolloin muutimme nykyiseen asuntoon, tyttäreni täytti viisi vuotta. Elimme hyvin säännöllistä ja hiljaista elämää. Laitoin tyttäreni nukkumaan aikaisin, yleensä hän nukkui jo kahdeksalta. Alkoi minun aikani. Katsoin telkkaria ilman ääntä ja luin, joskus kirjoittelin jotain.

Päivisin meillä oli meteliä. Samassa kerroksessa asui tyttö ja poika, joiden kanssa tyttäreni ystävystyi. Lasten leikit ovat toisinaan äänekkäitä. Yllätyin kovasti kun kuukauden asumisen jälkeen postiluukustani tiputettiin käsinkirjoitettu kirje. Siinä valitettiin kodistamme kuuluneesta metelistä. Valittaja oli suoraan alapuolellani asuva nuoripari. En tiedä, mitä he elääkseen tekivät, mutta päivällä ei elämisen ääniä olisi saanut kuulua. Vastasin heille, että meiltä kuuluu ääniä vain päivisin ja se lienee sallittua.

He valittivat metelistä isännöitsijätoimistoon. Meille jaettiin talon järjestyssäännöt, jossa oli tussilla korostettu kohta talon hiljaisuusajoista. Soitin isännöitsijätoimistoon ja kysyin, mitä tämä tarkoittaa. ”No kun on valitettu teiltä kuuluvasta metelistä”, minulle vastattiin. Kerroin, että asun kahdestaan pienen lapsen kanssa ja ettei meiltä kuulu ääniä kahdeksan jälkeen. Isännöitsijän sijainen (onneksi sijainen, varsinainen isännöitsijä on epämiellyttävä ihminen) ymmärsi asian ja oli sitä mieltä, että naapuri oli valittanut turhasta.

Alakerran naapureille ilmoitin, että jos he vielä kerran häiriköivät elämääni valittamalla metelistä, jota ei ole, teen heistä rikosilmoituksen. Ehkä he olivat häiriköineet tässä talossa tarpeekseen, sillä he muuttivat pois.

Kerroin tämän tarinan, sillä kuulin tänään ystäväni naapureista. He olivat ottaneet yhteyden sosiaalivirastoon ja väittäneet, ettei ystäväni hoida lapsiaan. Tämä ei pidä paikkansa, mutta nyt ystäväni joutuu todistamaan olevansa hyvä äiti. Mitenkähän sellainen tehdään?

Ei kommentteja: