2. kesäkuuta 2009

Juhlan jälkeen

Ylioppilasjuhlat sujuivat oikein hyvin, sekä koululla että juhlapaikassa. Tyttäreni sai stipendin kuvataiteen harrastamisesta, mistä hän oli hyvin iloinen. Niin minäkin. Lukion päättötodistukseen oli livahtanut yhdeksän liikunnasta. Miten niin on päässyt käymään? Suvun kunniakkaat perinteet olisivat edellyttäneet seiskaa tai kutosta!

Ylioppilasjuhla on sukulaisten ja vanhempien ystävien juhla. Juhlasankari edustaa yleensä ainoana ikäryhmäänsä, koska omat ystävät viettävät omia juhliaan samaan aikaan. Tyttäreni viihtyi hyvin vieraidensa parissa, mutta häipyi kaupungille juhlimaan kohtalotoveriensa kanssa. Me muut jatkoimme juhlimista boolin parissa, läheisissä ravintoloissa ja myöhemmin mekin keskustauduimme.

Kotimatkalla ja kaaduin ja löin polveni ja käteni kipeästi. Sain sairaslomaa keskiviikkoon asti ja Burana 600:sta kipuun ja kehotuksen välttää liikkumista. Viime viikon ahertamisen, jännittämisen ja stressaamisen jälkeen pakollinen lepo tekee oikein hyvää.

Kiitos ihanista juhlista kaikille mukanajuhlijoille!

Ei kommentteja: