18. kesäkuuta 2012

Tervetuloa Seurasaareen

Ensimmäinen lomapäivä!

Viitisen kilometria kävellen Seurasaareen loman alkajaisiksi tuntui oikein hyvältä idealta. Matkaa Seurasaareen oli Reittioppaan mukaan 5,7 km, mutta alun ratikkamatka Töölöön lyhensi jalkaisin kuljettua matkaa kilometrin verran. Seurasaarentien kiemuraisia mutkia kävellessäni aloin uskoa olleeni liian optimisti: jalkapohjaani hiertynyt rakko vähensi matkan nautittavuutta.

Muistin Seurasaaren ärhäköiden oravien paratiisina. Seurasaaren vastaanottokomitea koostui naurulokeista, jotka paistattelivat päivää sillalla. Naurulokit näyttivät olevan vallitseva eläinlaji Seurasaaressa varisten ohella. Lisäksi puluja, harmaalokkeja ja hanhia oli runsaasti. Oravia näin vain pari.





En yleensä viihdy Seurasaaren kaltaisissa paikoissa. Perinnekylät ym. ahdistavat minua. Onneksi Seurasaaressa riittää muutakin ihmeteltävää kuin harmaat aidat, vanhat pappilat ja kirkot. Majesteettiset, ikivanhat puut tavoittelevat siellä taivasta.




Kahvila Liiteripuhvetti Café oli viihtyisä.




Liiteripuhvetti Caféssa nautimme kahvit juuri uunista otetun korvapuustin kanssa.  




Kahvilaan tuli asiakkaita tasaisena virtana eikä kahvilassa töissä olleella nuorella naisella ollut juuri aikaa levähtää. Mieleeni tuli viime kesän juttu Linnanmäen työolosuhteista. Siksi toivon, että tämän nuoren naisen työnantaja on järjestänyt niin, että hän voi pitää kunnollisen ruokatauon ja että hän voi myös käydä vessassa työpäivän aikana. Palkkaa en usko hänelle kovinkaan paljon maksettavan. No, suoraan sanottuna työ näytti niin kutsutulta paskaduunilta. Vaikutelmani voi toki olla väärä ja toivottavasti se on sitä.




Kotiin palasimme bussilla ja ratikalla. Seurasaaren bussia odotellessa katselin merenlahden vastarannalla olevaa maisemaa. Se näytti kovin tutulta. Linnumatkaa Seurasaaren näytti olevan vain muutema siivenisku.