29. syyskuuta 2015

Budapest

Kahden päivän ja yhden yön pikavierailu Budapestiin oli työmatka. Etukäteen hermoilin, että Budapestissa on kuuma eikä mulla ole kokoukseen sopivia vaatteita. Ihan turhaan hermoilin. Sisätiloissa ollessa säällä ei ole väliä.

Murehdin myös sitä, että matkustan kauneudestaan kuuluun kaupunkiin, enkä ehdi nähdä siitä juuri mitään!

Lähtöpäivän aamuna ehdin käveleskellä Hajos utcaa, katua, jolla hotellimme Opera Garden sijaitsi. Aikaa oli viitisentoista minuuttia.



Sää oli harmaa, vettä satoi,



mutta ei sellainen haittaa innokasta turistia.

Hajos utca toiseen suuntaan :)

Naray Tamas Atelierin näyteikkunoissa pariskunnan tunnisti samankaltaisuudesta vaatteissa.



Pienen Bistron mainos ihastutti aamukulkijaa.



Kokouksen päätteeksi oli kiertoajelu, jolta odotin paljon. Kiertoajelu alkoi Parlamenttitalolta,


jonka valtavuus oli minulle hieman liikaa. Kuvasin ruusuja niin innoissani, että muut kiertoajelulle osallistuvat olivat sillä aikaa häipyneet jonnekin. Hätäännyin ja sitten huomasin kahden muukin ihmettelevän, missä muut ovat. Puuttumisemme oli huomattu ja meidät käytiin hakemassa bussille.

Ajelu alkoi Tonavan ylityksellä. Suuntasimme Linnavuorelle, josta sateesta ja sumusta huolimatta oli upeat näkymät.



Kolmen miehen orkesteri soitti kaunista musiikkia. Vain yksi heistä halusi tulla valokuvatuksi.



Kävelimme Linnavuorelta alaspäin. Ihastelin vanhoja taloja enemmän kuin linnoja.



Opas halusi meidän lausuvan kuvassa olevan raivntolan nimen.



Olipa siellä ruusujakin :)




ja eräs kreivi Dracula.


Kiertoajelu olisi jatkunut vielä pidempään, mutta Tonavan ylityksen jälkeen aloitimme matkan kohti lentokenttää.

27. syyskuuta 2015

Melkein kaikki Christiet

Syyskuu on ollut Agatha Christie -kokoelmalleni ihanaa aikaa.

Lomalta töihin palattauani kollegani - Christie-hovihankkijani - kertoi saaneensa minulle Kirstun arvoituksen. Jopa niin, että sain valita kovakantisen ja pokkarin välillä. Päätin ostaa ne molemmat.

Kun iloitsin Kirstun arvoituksesta Facebookissa, toinen kollegani ilmoitti, että häneltä liikenisi minulle Poirotin varhaiset jutut. Ihana Jaana!

Ja tänään sain syntymäpäivälahjaksi Salomonin tuomion. Sopivasti, sillä Kirstun arvoituksen olen jo lukenut ja viime yönä luin loppuun Poirotin varhaiset jutut.


Näiden kolmen jälkeen Agatha Christie kokolemastani puuttuvat enää nämä kolme kirjaa:

Herra Quin esittäytyy : 12 rikoskertomusta
Puolustuksella on puheenvuoro
Toinen kutsu : seitsemän kertomusta

9. syyskuuta 2015

En jää sairaslomalle

Minulla on ollut tapana jäädä sairalomalle heti flunssan ensioireiden ilmetessä. Kun väsyttää, koko ruumista kolottaa, silmiä ja päätä särkee, olo on takkuinen ja on kuuma ja kylmä yhtaikaa. Yleensä kahden päivän poissaolo on riittänyt flunssan torjumiseen.

Tämä ei kuitenkaan takaa sitä, ettei flunssa yrittäisi iskeä vaikka viikon päästä. Ajattelen, että se menee ohi enkä jää kotiin sairastamaan. Ehkä flunssa ei menekään ohi. Sairastun ikävään pariviikkoiseen flunssaan, josta toipuminen kestää viikon verran. Sairaslomalla olen todennäköisesti vain ne kolme lääkärin määräämää päivää, koska töitä on paljon. Tai koska kuvittelen, että töitä on paljon. Tai koska uskon pystyväni/jaksavani tehdä töitä sairaanakin.

Asiakaspalvelussa yskin ja pärskin, niistän nenää kun ehdin. Tartutan työkaverit, asiakkaat ja muut kohtaamani ihmiset työpäivän mittaan.

En tee sitä ilkeyttäni. Ajattelen, että töissä on oltava niin kauan kuin pystyy ja varmaan kuvittelen saavani jonkin palkinnon työnsankaruudestani. No en sentään, mutta jokin sisäinen pakko saa minut ja monet muut tekemään töitä sairaana.

Hallitus julkaisi eilen kustannuskilpailukykyä parantavat toimensa. Yksi liittyi sairastamaiseen:
"Sairauspäivien korvaustasoa alennetaan niin, että ensimmäinen päivä on vastaisuudessa palkaton ja päiviltä 2–9 maksetaan 80 prosenttia palkasta."
Jos/kun tuo menee lakina läpi, en jää sairaslomalle torjuakseni flunssan silloin kun sen vielä voi tehdä. Töissä tartutan kolleegat eivätkä hekään jää sairaslomalle. Köhimme, aivastelemme ja palvelemme asiakkaita silmät kuumeesta kiiluen, mutta emme jää sairaslomalle.

En ymmärrä, kuinka tämä parantaa kustannuskilpailukykyä.

Flunssa on helppo esimerkki parannuskeinon järjettömyydestä. Valitettavasti flunssa on vain yksi sairaus. Sairastaminen voi vastaisuudessa tulla työntekijöille todella kalliiksi. Mitä pienemmät tulot, sitä rankemmin sairauspäivien korvaustason heiketäminen tuntuu palkkapussissa. Minunkin palkkapussissani.

Hyvää onnea ja terveyttä vaan kaikille!

6. syyskuuta 2015

Elokuu kuvina

Olin elokuun lomalla. Ilmat olivat mitä parhaimmat. Todellakin kannatti kärvistellä heinäkuu töissä, jolloin kaikki muut tuntuivat olevan lomalla.

Ruusut kukkivat vastustamattoman kauniisti Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa,

Rosa New Dawn 

Ruoholahden leikkipuistossa,



ja talvipuutarhan ruuspuistossa.

Rosa Queen of Hearts

Elokuu on todellakin ruusujen kuukausi. Siksi ihana Rosa Petticoat oli saanut kunnian poseerata elokuun kuvassa.



Myös meri esitti parastaan. Se kimalteli auringon säteitä Kaivopuiston rannassa ja



Ruoholahden kanavassa.





Helsinki on kaunis mereltä päin katsottaessa.




Suomenlinnassa tunnelma oli tyyni ja rauhallinen,




vaikka kaupungilla kuljeskeli jättiläisnainen.

Taiteiden yössä 20.8.2015

Osku tuumasi olevansa onnekas, koska saa olla kotona rakkaiden ihmisten kanssa.



Elokuun synttäreiden kunniaksi leivoimme tiikerikakun



ja tytär teki juustokakun.



Vanha digipokkarini ei aina jaksanut tarkentaa kuvia, niinpä ostin uuden kameran.


Opettelen vielä kameran käyttöä. Tämän jutun kuvista suurimman osan olen ottanut uudella kameralla, mutta en ole siihen vielä niin ihastunut kuin mitä vanhaan digipokkariini olin.

Elokuun viimeisenä päivänä palasin lomaltani töihin. Kahvihuoneessa kaikki oli ennallaan.


1. syyskuuta 2015

Kirjojen välissä

En ollut varannut itselleni uutta luettavaa Tukikohdan jälkeen. Ehkä toiveikkaasti ajattelin, ettei se pääty lainkaan. Että saan vielä vaikka 500 sivua lukea Stun ja Frannien elämästä, Boulderista ja uudesta elämästä tuhon jälkeen. Stephen King kertoi kirjan esipuheessa, että ihmiset käyvät häneltä säännöllisesti kysymyssä "Mitä sille ja sille tapahtui?" Ymärrän tämän oikein hyvin.

Seuraavan luettavan löytäminen oli todella vaikeaa, varsinkin puolenyön paikkeilla. Epätoivoisena katselin kirjahyllyäni, eikö siellä olisi jotain, jota en ole vielä lukenut. Päädyin kuitenkin kirjaan, jonka olen lukenut ennekin,



Rei Shimuran ensimmäin tapaus oli juuri se kirja, jonka ajattelin auttavan minua siirtymään seuraavaan kirjaan. Sillä uuden kirjan lukeminen on vaativaa, se pitää opetella lukemaan.

Rei Shimuran ensimmäinen tapaus helppolukuisena, nopeatempoisena, viihdyttävänä ja koukuttavana kirjana merkillisine japanilaisine tapoineen auttoi. Sain melkein tyjennettyä pääni Tukikohdasta. Olen valmis uppoamaan taas uuteen maailmaan, opettelemaan sen kielen, sanonnat, tavat ja käytännöt sekä ennen kaikkea ihmiset ja heidän ajatuksensa.

Ajatuksen uuden kirjan lukemaan opettelusta sain Edinburghin kirjafestivaalin tiwiitistä. Twiittasin sen heti eteenpäin, sillä ainakin minulle asia on hyvin tuttu.


  1.   uudelleentwiittasi
    Reading is not linear. People read weirdly.... You almost have to teach yourself to read every new book. ~