30. kesäkuuta 2015

Heinäkuu

Blogin vasemmassa ylälaidassa on paikka kuvalle, jonka vaihdan kuukausittain. Tänään vaihdoin kesäkuisen omenankukkakuvan heinäkuiseksi ruusukuvaksi.




Heinäkuussa on lämmintä, aurinko paistaa ja tuulen henkäys hyväilee ihoa. Ruusut kukkivat, luonto kukoistaa ja meri säkenöi sinisenä.

Toivottavasti. Heinäkuun alkuun on luvattu hellettä ja se on ihanaa. Viihdyn kuumassa ilmassa, hikoilu ei minua haittaa.

Olen töissä koko heinäkuun, mutta se ei vähennä sitä iloa, jonka kesä sydämeeni tuo.

27. kesäkuuta 2015

Michael Crichtonin Herrasmiesryöstäjä

Michael Crichtonin Herrasmiesryöstäjä (The Great Train Robbery) vuodelta 1975 on merkillinen kirja. Periaatteessa se kertoo dokumentinomaisesti vuonna 1855 tapahtuneesa junaryöstöstä. Elettiin Krimin sodan aikaa ja junassa kuljetettiin Krimillä olevien sotilaiden palkkarahat - kultaharkkoina.

Itse ryöstön kuvaus on lyhyt, sillä kirja keskittyy edeltäviin, hyvin huolellisiin valmisteluihin. Rikoksen aivot, herrasmies Edward Pierce saa kuitenkin todeta, että hyvin suunniteltu on vasta puoliksi tehty. Yllättävät takapakit sotkevat ja muuttavat suunnitelmia jopa ryöstöpäivänä. Nopeat ratkaisut ja kyky improvisoida tuottavat kuitenkin tuloksen: kultaharkot saadaan ryöstetyksi.


Tarina jatkuu vielä ryöstön jälkeen, mutta enpä kerro kaikkia.

Tarinan lisäksi kirjassa on runsaasti (melkein enmmän kuin itse tarinaa) viktoriaanisen englannin kuvausta. Crichtonin tavoitteena on saada lukija ymmärtämään aikakauden tapoja, ajattelua ja maailmankuvaa. Uskon, että Crichtonin antama kuva naisen asemasta, koiratappeluista, kaksinaismoraalista, tekopyhyydestä, prostituutiosta, rikollisuudesta, vankiloista ja oikeuslaitoksesta vastaa nykyisinkin tutkimuksen antamaa kuvaa viktriaanisesta englannista.

Minua nämä historialliset kuvaukset kiinnostivat enemmän kuin itse tarina, varsinkin kun tarinan lopputulokseen viitataan alusta lähtien. Onneksi Crichon oli malttanut jättää yhden yllätyksen kirjan loppuun.

Michael Crichton on ohjannut samannimisen elokuvan, jossa hän on ollut myös käsikirjoittajana ja joka pohjautuu tähän kirjaan.

Ai miksikö luin kirjan, vaikka se ei maailman sadanneksi paras ollutkaan? Koska Michael Crichton on kirjoittanut kirjat Dinosauruspuisto ja Kadonnut maailma. Ne ovat huomattavasti Herrasmiesryöstäjää parempia kirjoja kriittisyydessään, absurdiudessaan ja tietenkin, koska niissä on dinosauruksia.


14. kesäkuuta 2015

Törnävänsaari

Kolmen intensiivisen kirjastopäivän jälkeen teki mieli pois kaupungista. Rauhaa ja hiljaisuutta löytyi Törnävänsaaren museo- ja luonnonsuojelualuuelta.

Itse Seinäjoki luikerteli alueella pikemminkin pieninä puroina kuin mahtavasti virtaavana jokena. Silti jokea oli padottu useasta kohdasta. Alueelle oli rakennettu valmiit reitit, jotka osittain myötäilivät joen kiemuroita. Joen yli rakennetut monet sillat olivat enimmäkseen pieniä, mutta esim. lemmensiltana tunnettu silta oli aika massiivinen.




Luonnonsuojelualueen metsä oli hyvin tiheää ja se näytti ikivanhalta. Mutta metsän lemmikit ja metsätähdet olivat nuoria ja hentoja.



Juhannuksen jälkeisellä viikolla alkavan Provinssirockin rakennustyöt häiritsivät jonkin verran luonnonrauhaa.



Törnävänsaaren kartanoalueella on tietenkin Östermyran kartano.



Kartanon puistossa oli vanhin ja suurin koskaan näkemäni kuusi. Ja tietenkin omenapuu.


Suosittelen lämpimästi Törnävänsaareen tutustumista, muutenkin kuin Provinssirockiin menemällä.

13. kesäkuuta 2015

Wau, mikä kirjasto!

Kun kuulin, että Kirjastopäivät pidetään Seinäjoella, ajattelin että "plääh". Voiko tylsempää kaupunkia olla!

Kolmen Seinäjoella vieteyn päivän aikana tajusin, että siellä on kaksi ylittämätöntä paikkaa, joissa käyntiä suosittelen kaikille. Ensimmäinen on Seinäjoen uusi pääkirjasto Apila, joka avattiin elokuussa 2012,



Uusi kirjasto on suunniteltu ja toteutettu vieressä olevan Alvar Aallon suunnitteleman kirjaston hengessä. Aallolle ominaiset avoimet kerrokset, valoikkunat mitä uskomattomimmissa paikoissa ja tilan tuntu on hienosti toteutettu uudessa kirjastossa.








En minä suosittele Seinäjoen kirjastoa pelkän arkkitehtuurin vuoksi. Wau-huudahdukset saa aikaan mm. lastenosasto uskomattomine lukupaikkoineen, hiljainen lukusali ja musiikkiosasto.

Käykää itse ihastumassa ja kokemassa ihme!