Girl before a mirror

Tein Facebook-testin. Tuloksena oli, että olen Picasson maalaus Girl before a mirror.

En käynyt Ateneumin Picasso-näyttelyssä, en muka ehtinyt. Olisi ehkä pitänyt, vaikka juuri tätä maalausta siellä ei olisi ollutkaan. Picasson työt tulevat minua vastaan vähän väliä. Joka kerta ne koskettavat minussa jotain ja hämmentävät minua.

Niin kuin tämä Girl before a mirror. En osaa tulkita maalausta. Se herättää vain kysymyksiä, ei vastauksia.

Miksi tyttö, vaikka kuvassa on selvästi nainen? Naisella on neljät kasvot kuin jumalan edessä olevilla serafeilla, jos muistan oikein raamattuni. Kahdet niistä heijastuvat peilistä. Kuvastavatko kasvot naiseuden eri puolia? Miksi kasvot on jaettu kahtia?

Peilin väitetään kertovan totuuden, mutta juuri sitä peili ei tee. Peilistä näkee sen, minkä haluaakin nähdä. Miksi maalauksen nainen näkee itsensä peilistä surullisena ja ahdistuneena? Pelkääkö nainen jotain?

Naisen vatsa on korostetun pyöreä, kuin hän olisi raskaana. Siksikö häntä pelottaa tulevaisuus, senkö hän haluaa peilistä nähdä?

Facebookin testin tekijä tulkitsivat maalauksen puolestani. Maalauksen tytön tavoin yritän yhdistää eri puolia itsessäni, viitattiin jopa jakautuneeseen persoonallisuuteen. Se ei minua kuulemma haittaa, koska minulla on korkea tietoisuuden taso ja rakastan itseäni sellaisena kuin olen: iloinen ja optimistinen oman tien kulkija.

Kuvanlukutaitoni ei ehkä ole aivan terässä, mutta silti tulkinta vaikuttaa hatusta vedetyltä. Eihän kukaan Facebook-testeihin usko? En minäkään.

Picasso maalasi Girl before a mirrorin vuonna 1932. Sitä voi käydä ihailemassa MoMa:ssa.

Lauantaikuume

Höh. Olen kuumeessa, taitaa olla flunssa. Ei tunnu kivalta. Pää ei ole skarpeimmillaan.

Otin hyvät lääkkeet levätäkseni ja parantuakseni levon kautta. Tiesin ennakolta, että ipuprofeiinin ottaminen on riski. Se saattaa piristää ja antaa vaikutelman siitä, että voi paremmin. Juuri niin kävi. Aloin laittaa ruokaa ja sen jälkeen tiskata. Nyt sitten tuntuu, etten jaksa mitään.

Lomaviikko on ollut oikein hyvä. Torstai oli kiireinen Ateneum-vierailuineen, Painonvartijoineen ja Kolmannen naisen keikkoineen. Ateneumista ostin Picasso-pinssin. Siinä lukee: ”Good taste is the enemy of creativity”. Tällä voin hienosti puolustella tyylittömyyttäni ja toisinaan puuttuvaa hyvää makua.

Painonvartijoissa sain avaimenperän, sillä olen laihtunut 10 % siitä, kun aloitin. Hieno tulos, jota oli kiva juhlia Kolmannen Naisen keikalla. Keikka oli parasta Kolmatta Naista, mitä olen nähnyt. Uudet ja vanhat biisit oli lomitettu kivasti. Olisin kuitenkin toivonut enemmän biisejä uudelta levyltä, sillä suoraan sanottuna olen nähnyt Kolmannen Naisen esittävän hittejään lukemattomat kerrat. Uusien biisien mukanaolo sähköisti keikan ja edellytti myös bändiltä aktiivisempaa otetta. Juttelin keikan jälkeen Pesolan Sakarin kanssa ja hän kertoi uusien biisien soittamisen olevan haasteellista. Aivan selkäytimestä ne eivät vielä tule.

Tänään olisi sisareni synttärit. En tiedä, jaksanko mennä sinne, olo on sen verran hutera.