21. huhtikuuta 2014

Ohjeita ihmisyyteen

Vaikuttaa siltä, että maailman muuttuessa myös kymmenen käskyä muuttuvat vastaamaan ajankohtaa paremmin. Twitterissä luin nimerkin God laittaman twiitin kymmenestä käskystä. Uudet kymmenen käskyä vaikuttivat keskittyvän vain minään, ei meihin eikä muihin, Jumalaan kaikista vähiten.

Kaivoin esiin kymmenen käskyä sellaisina kuin ne kait Raamatussa ovat. Ero uusiin käskyihin on suuri, sillä jokaisessa alkuperäisessä käskyssä on kyse suhteesta toiseen, Jumalaan tai ihmiseen.


1
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia
Naura
2
Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä
Lue
3
Pyhitä lepopäivä
Sano kiitos ja ole hyvä
4
Kunnioita isääsi ja äitiäsi
Käytä hammaslankaa
5
Älä tapa
Epäile
6
Älä tee aviorikosta
Treenaa, harjaannu, ulkoile
7
Älä varasta
Opiskele
8
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi
Älä vihaa
9
Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta
Leikkaa valheelta siivet
10
Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu
Ota rennosti






Uusissakin käskyissä otetaan toinen ihminen huomioon. On tärkeää puhua kohteliaasti, käyttää hammaslankaa, olla levittämättä valheita eikä saa vihata. Tavoitteena lienee parempi minä, joka saavuttaa korkeamman henkisyyden tason nauramalla, lukemalla, epäilemällä, treenaamalla, opiskelemalla ja ottamalla rennosti.

Mutta riittävätkö nämä ihmisyyden ohjenuoraksi? Ymmärrän, että vanhoista käskyistä halutaan jättää pois jumalasuhteeseen liittyvät käskyt 1-3. Vanha käsky Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi on ainut, joka on mukana uusissa käskyissä muodossa Leikkaa valheelta siivet. Muuten nykyajan ihminen voi tehdä ihan mitä vain, tappaa ja varastaa, halveksia lähimmäisiään ja muita ihmisiä sekä rikkoa avioliittoja. Niinhän muutkin tekevät! Onneksi tosin aika harva tappaa.

Tiedän, että uusien käskyjen tarkoitus on olla humoristisia. Minua ne eivät naurata. Näen niiden kuvastavan nykyaikaa, jossa vain minulla on merkitystä.

9. huhtikuuta 2014

Salaperäinen matkustaja

Agatha Christien Passenger to Frankfurt julkaistiin vuonna 1970. Se oli 80-vuotiaan kirjailijan 80. teos. Suomennettuna teos sai nimen Salaperäinen matkustaja (suom. Anna-Liisa Laine).

Kuvittelin kirjan olevan dekkari. Mutta ei Salaperäinen matkustaja ole dekkari. Jostain luin että se on fantasiaromaani, mutta en sitä siksikään lukisi.



Christie on siirtänyt kirjoittamisajankohdan levottomuudet teokseen liioitellen ja luoden rinnakkaistodellisuuden. Nuorison mellakat ja mielenosoitukset ovat välkivaltaisia, aseiden käyttö on sumeilematonta. Euroopan lentokentät on tuhottu. Vallanpitäjät suunnittelevat jopa ydinaseiden käyttöä nuorisoa vastaan. Eikä Hitler kuollut bunkkerissa vaan Etelä-Amerikassa.

Salaperäinen matkustaja alkaa hyvin. Frankfurtin lentokentällä diplomaatti Sir Stafford Nyen viereen istahtaa nuori nainen, joka sanoo: "Haluan lainata viittanne, haluan passinne. Henkeni on vaarassa".

Kokonaisuus on kuitenkin hyvin sekava. Salaperäisessä matkustajassa on salaliitto, Wagnerin musiikki, nuori Siegfried ja nokkahuilu, ylenpalttiset, suunnattomat rikkaudet ja rikkaiden seurapiirit. Henkilöt jäävät vieraiksi. Vain yksi henkilö nousee ylitse muiden, sir Staffordin Matilda-täti. Hän toteaa kirjan alkupuolella poliitikoista näin:

"Poliitikoilla ei ole aikaa katsella sitä maailmaa, jossa he elävät. He näkevät sen maan jossa he asuvat ja näkevät sen yhtena suunnattoman suurena vaalipuhujankorokkeena. Se riittää nykyisin innostamaan heitä pukeutumaan sotisopaan. He tekevät sellaista  minkä he vilpittömästi uskovat parantavan tilannetta ja yllättyvät kun asiat eivät paranekaan koska he ovat puuttuneet vääriin asioihin. Eikä voi olla tulematta siihen lopputulokseen että poliitikot luulevat että heillä on jonkinlainen jumalallinen oikeus kertoa valheita hyvässä tarkoituksessa."

Terävä huomio!

En saanut otetta kirjaan. Se ei vastannut odotuksiani, en tunnistanut siitä Agatha Christien maagista taituruutta.Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö joskus lukisi kirjaa uudestaan.

5. huhtikuuta 2014

Tempoileva maaliskuu

Maaliskuun kirkkaat päivät antoivat varman lupauksen: kevät tulee! Lämpötila nousi lähelle kymmentä astetta päivisin.

12.3.2014
Säätiedotukset uhkailivat lumella ja pakkasilla, mutta ei sitä voinut uskoa. Kunnes maaliskuun iduksena töihinlähtijää odotti yöllä satanut lumi.

15.3.2014
Räntää satoi useanakin päivänä. 


18.3.2014

Yöpakkasista huolimatta aurinko teki tehtävänsä. Herätti ihmiset talviunilta. Kuiskasi korvaan: "Nyt on aika lähteä liikkeelle, ihmisten pariin, nauttia auringosta ja keväästä".

28.3.2014

Yksi asia pysyi vakiona koko maaliskuun ajan. Osku lopetti syömisen ja juomisen helmikuussa ja sitä piti pakkosyöttää. Pikkuhiljaa Osku alkoi syödä itse, aluksi vain muutaman nuolaisun. Ja minä kiersin kaupat ostaen Oskulle ruokaa, jos se vaikka jotain söisi. Söihän se jotain, mutta selvästi alle 100 grammaa päivässä. Jonakin päivänä kelvannut ruoka ei toisena päivänä maistunut lainkaan. 

Näitäkö mun pitäisi syödä? Älä unta näe!

Voi mun pientä laihaa ja nirsoa kissaa.