Keskustelu alkaa

Tähän minä aion osallistua.

Kaikille avoin keskustelutilaisuus Jätkäsaaren tornihotellialueen asemakaavasta järjestetään 9.1. klo 18-20 Laiturilla (Narinkka 2). Tilaisuudessa on paikalla kaupunkisuunnitteluviraston projektipäällikkö Matti Kaijansinkko.

Kyse on minun asuinalueestani ja –ympäristöstäni. En halua 33-kerroksista tornihotellia. Tontti on kaavoitettu 16-kerroksiselle hotellille, sen ehkä voisin kestää. 33 kerrosta on liikaa.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ilmoitti Hesarissa 2.1., että Jätkäsaaren tornihotelliin liittyvä asemakaava on valmisteilla.

”Tyynenmerenkadun alkupäähän suunnitellaan 33-kerroksista kongressihotellia. Hotelliin kaavaillaan 380 hotellihuonetta, kongressikeskusta, kuntokeskusta sekä kahvila- ja ravintolatiloja. Tornin huipulla oleva näköalatasanne sijaitsee 120 metrin korkeudessa.”

Lisäksi ilmoituksessa kerrotaan osallistumis- ja arviointisuunnitelman sekä kaavaluonnoksen olevan esillä 2.1.-20.1. mm. info- ja näyttelykeskus Laiturissa ja kaupunkisuunnitteluviraston sivulla kohdassa Nähtävänä nyt.

Näistä dokumenteista suosittelen erityisesti dramaattisuudessaan huikeaa kuvaa Näkymä Hietalahdenrannasta (pdf), joka havainnollistaa tehokkaasti mahdollisen tornihotellin sijainnin, alueeseen sopimattomuuden ja suoranaisen rumuuden. Toinen yhtä tärkeä dokumentti on Muutosalue (pdf), sillä siinä kartan avulla kerrotaan tulevan tornihotellin sijainti. Joka siis on asemakaavallisesti Jätkäsaaressa, mutta maisemallisesti Hietalahdessa ja Ruoholahdessa.

Tornitalojen suunnitteluun liittyvät olennaisesti varjokuvat, joiden avulla havainnollistetaan, kuinka suuri alue jää tornin varjoon eli pimentoon. Jätkäsaaren tornihotellista on dokumenteissa yksi varjokuva (Havainnekuva, pdf). En oikein ymmärrä, kuinka yksi varjokuva voi kuvata koko varjoalueen, sillä vuodenajat ja vuorokaudenajat vaikuttavat suuresti varjoihin ja niiden kokoon.

Toivottavasti huomisessa keskustelutilaisuudessa on runsaasti ihmisiä keskustelemassa ja ottamassa kantaa. 

Talo-forumilla alkoi epävirallisempi keskustelu Kämp Towerista jo 26.11.11.

Katse eteen, ylös, oikealle ja vasemmalle

Yön aikana oli satanut lunta sentin verran. Ikkuna- ja parvekenäkymääni hallinneet pimeät möhkäleet ohut lumikerros muutti miltei siedettäviksi katsella. Mutta vain melkein. 

Näkymät muuttuvat, kun nostan katsettani.

Tai kun käännän katseeni oikeaan. 

En tiedä, tuleeko tämä avara maisema säilymään. Asemakaavassa rakenteilla olevan talon viereen ei tule toista rakennusta vaan puisto, joka kiemurrellen ulottuu merenrantaan asti.

Vasemapaan minun ei juuri kannata ikkunastani ja parvekkeeltani katsella paitsi nostamalla katseeni ylös.

Jos Jätkäsaaren tornihotelli, Kämp Toweriksi kutsuttu rumilus ja kauhistus, saa rakennusluvan eli asemakaavaa muutetaan, hallitsee se täysin näkymää vasemmalle ja ylös. Jos niin käy, saan sanoa Goodbye taivas siinä suunnassa.

Huputetun pimeyden vanki

Tämä päivä ei alkanut hyvin. Aamukahvi ilman Hesaria, koska sitä ei ollut minulle jaettu, vaatii uudelleen asennoitumista heti aamusta. Rauhallinen hetki Hesarin ja kahvin kanssa keittiön pöydän ääressä vaihtuukin hermostuneeksi koneella naputteluun.

Sähköpostissa oli ikäviä uutisia töistä. Tiedän, että minun pitäisi sopeutua niihin, mutta tunnen jälleen kerran, että minut on arvioitu ja arvotettu väärin.

Pahinta on kuitenkin päivänvalosta luopuminen ja se on jokapäiväistä. Niin mielelläni vetäisin ikkunaverhot auki, antaisin joulukuun vähäisen valon tulla sisään. Aamuisin tartun verhoihin avatakseni ne, mutta avautuva näkymä keskeyttää liikkeen. Vedän verhot takaisin kiinni.

Illalla kun rakennustyömaalla ei enää tehdä töitä, avaan verhot. Avaan ne, koska en kestä elämää suljettojun verhojen takana.

Tunnen olevani omassa kodissani huputetun pimeyden vanki.

En tiedä, millaista on sitten, kun vastapäiset talot ovat valmiita ja niissä asukkaat. Voi olla peräti helpompaa. Mutta tässä rakennusvaiheessa koen yksityisyyttäni uhattavan. Ei ole kivaa, että vieraat ihmiset näkevät suoraan kotiini.

Kivaa ei ole myöskään parvekenäkymän muuttuminen. Kun talot ovat valmiit ja Jätkäsaari rakennettu, en enää näe merta enkä paljon taivastakaan.

Kämp Tower

Minä en halua Kämp Toweria Jätkäsaareen. Se on ruma eikä se sovi ympäristöön.

Norjalainen rakennuttaja Arthur Buchardt ei saanut hotellia Katajanokalle. Yrittänyttä ei laiteta, tuumi Arthur ja aloitti uuden hotellihankkeen. Kämp Tower –niminen 34-kerroksinen hotelli ja kongressikeskus on suunnitteilla Jätkäsaareen. Rakennuslupaa ei vielä ole, mutta tulevan hotellin suunnittelijaksi valitulla arkkitehtitoimistolla Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy:llä ovat jo havainnekuvat valmiina.

Oheisessa kartassa numero 7 on Kämp Towerin rakennuttajalle AB Invest AB:lle varattu.

Tosin silloin kun tonttia varattiin ei vielä puhuttu 34 kerroksesta. Ilman asemakaavan muutosta Kämp Toweria ei voi rakentaa. Toivon totisesti ettei muutos mene läpi.

 Pari kuvaa suunnitteilla olevasta Kämp Towerista.

Mikä ei kuulu joukkoon?

Bulevardilta avautuisi Hietalahteen tällainen näkymä.

Olen kovasti nauttinut asuinalueestani. Olen ajatellut asuvani täällä, tässä asunnossa, loppuelämäni. Viime aikoina katsellessani ikkunastani näkyvää rakennustyömaata olen alkanut epäillä. Kämp Tower ei ainakaan vähennä epäilyjä.

Juttuja aiheesta:

• Helsingin uutiset 24.11.2011: Helsinki näyttää vihreää valoa kymmenille torneille
• Rakennuslehti 25.11.2011: Norjalaisrakennuttaja suunnittelee Jätkäsaareen hotelli- ja kongressikeskusta
• Länsiväylä: Kämp Towerissa uidaan ja juhlitaan korkealla - katso kuvat!
• Helsingin Sanomat 24.11.2011: Tältä näyttäisi pilvenpiirtäjien Helsinki – katso kuvakooste
• Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto: Helsinki määrittelee korkean rakentamisen periaatteet

Jätkäsaari 400 m

Verkkokauppa.comin avajaiset Jätkäsaaressa oli odottamani syy katsella aluetta jalankulkijan näkökulmasta. Kesken olevien ja alkamistaan odottavien rakennustyömaiden Jätkäsaari ei vielä kauneudella lumoa. Vetovoimana alueelle on toiminut länsisatama ja sieltä lähtevät ja sinne saapuvat laivat Tallinnaan. Verkkokauppa.comin siirtyminen Jätkäsaareen tekee alueesta tutun myös muille kuin matkustavaisille.

Tai siis miehille. Verkkokauppa.comin jonossa lauantaina oli arviolta 97 % miehiä ja poikia. Muutama vaimo, äiti, tyttöystävä tai sisko oli paikalla. Meitä yksin jonossa olevia naisia oli kaksi, minä ja eräs läppäriään noutamaan tullut nainen. Tajusin tämän miesvaltaisuuden vasta Top Gear –lehdestä, jota jaettiin ilmaiseksi jonottajille. Milläpä sitä muulla voisi viihdyttää miehiä jonossa kuin kunnon autolehdellä? Joskus tällainen voimakkaisiin stereotypioihin perustuva ajattelu tuntuu vastenmieliseltä.

Kaikkien iloksi itse Joulupukki jakoi jonottajille Marianne-karkkeja. Onneksi olin liikkeellä melko varhaiseen aikaan (helsinkiläisittäin) ja selvisin 20 minuutin jonotuksella. Itse kaupassa vietin vain 20 minuuttia, josta suurin osa ajasta meni jonottaessani puhelinpisteen myyjälle. Ostin puhelimen, valkoisen HTC Wildfire S:n. Minäkin olen nyt sitten älykäs!

Kävellessäni takaisin kotiin olisin ottanut yleisvalokuvan alueesta, mutta kamerastani loppui akku. Kuvasta olisi näkynyt, kuinka vaikea alueella on liikkua jalkaisinkin. Takaisin tullessa harhailinkin pari kertaa ad hoc –parkkipaikoilla, mutta onneksi matka oli lyhyt ja päämäärä koko ajan nähtävissä.

Ilman Verkkokauppa.comin tehokasta viitoitusta en olisi alueella osannut kulkea.

Onneksi matka oli lyhyt.

Melkein perillä.

Tavarakonteista rakennustelineisiin

Kun kesällä 1995 muutin nykyiseen kotiini, ikkunoista avautuva näkymä yllätti minut täysin. Olin muuttanut ”merelliseen” kaupunginosaan ja odotin upeaa merimaisemaa. Sen sijaan katseeni kohtasi tavarasataman kontit ja niiden siirtämiseen tarkoitetut koneet.

Koska asialle ei voinut tehdä mitään, aloin olla ylpeä erikoisesta näkymästäni. Helsingin näyttäytyminen satamakaupunkina oli minulle uusi asia. Luennoin ystävilleni, kuinka paljon tällainen satamanäkymä avartaa käsitystä Helsingistä ja kuinka hienosti Helsingin rakentuminen työn kautta ikkunastani näkyy. Hietalahden telakalla näkyvät toinen toistaan isommat ja upeammat risteilyalukset vielä vahvistivat kuvaa Helsingistä teollisuuskaupunkina.

En olisi vaihtanut näkymää mistään hinnasta. Tavarakontit kiihottivat mielikuvitustani pohtiessani niiden sisältöjä ja lähtöpaikkaa. Tärkeämpää oli kuitenkin taivaan aukeneminen, sitä todellakin riitti. Sain nauttia upeista sateenkaarista, myrskyrintaman lähestymisestä mereltä, tähtitaivaasta, kuun eri vaiheista, auringonnousuista ja -laskuista.

Uusi tavarasatama rakennettiin Vuosaareen ja kontit muuttivat sinne. Vapautuneessa tyhjässä tilassa esiintyi Madonna, joka taisi olla tulevan asuinalueen mainoskonsertti. Nautin tyhjänä aukeavasta maisemasta ja merestä siellä jossain kaukana.

Sain ihailla avaraa maisemaa pari vuotta kunnes rakentaminen alkoi. Tämän kesän alussa kadun toisella puolella olevan tontin rakennustyö oli paalutusvaiheessa. Paalutusten ääni sattui korviin ja sen tekevät koneet ovat kuin scifi-leffasta. Onneksi paalutukset loppuivat kesäkuussa.

Muutettuani tähän asuntoon ajattelin ensin, että en tarvitse verhoja lainkaan olohuoneeseen tai keittiöön, sillä vastapäätä ei ollut asutusta. Tavarasataman teollisuuslamppujen ylettömän kirkas loiste pakotti hankkimaan verhot, joita pidin ikkunan edessä öisin.

Nyt joudun pitämään verhoja kiinni myös päivisin. Rakennustyömaalle ilmestyi vankilan tai keskitysleirin vahtitornia muistuttava torni, jossa liikkuvat ihmiset näkevät suoraan kotiin. Torni on niin korkea etten saanut sitä kokonaan kuvattua.

Tornissa oleva numero 8 viittaa kai kerrosten määrään. Ajatus 8-kerroksisesta talosta vastapäätä ahdistaa. Rakennettavan talon oikealle puolelle tuleva puisto pelastanee minulle kappaleen taivasta ja merta.

Helsingin kaupungin sivuilla kerrotaan Jätkäsaaresta näin: "Vuoteen 2020 mennessä rakennetaan koti noin 16 000 helsinkiläiselle ja noin 6 000 työpaikkaa. Kantakaupunkimainen ilme muodostuu hyvistä palveluista, arkkitehtuurista, kivijalkaliikkeistä, pyöräily- ja kävelyreiteistä ja raitiovaunuista."

Seuraan projektin etenemistä ikkunoistani ja parvekkeeltani. Kiertely alueella kameran kanssa on vielä edessä.