Tavarakonteista rakennustelineisiin

Kun kesällä 1995 muutin nykyiseen kotiini, ikkunoista avautuva näkymä yllätti minut täysin. Olin muuttanut ”merelliseen” kaupunginosaan ja odotin upeaa merimaisemaa. Sen sijaan katseeni kohtasi tavarasataman kontit ja niiden siirtämiseen tarkoitetut koneet.

Koska asialle ei voinut tehdä mitään, aloin olla ylpeä erikoisesta näkymästäni. Helsingin näyttäytyminen satamakaupunkina oli minulle uusi asia. Luennoin ystävilleni, kuinka paljon tällainen satamanäkymä avartaa käsitystä Helsingistä ja kuinka hienosti Helsingin rakentuminen työn kautta ikkunastani näkyy. Hietalahden telakalla näkyvät toinen toistaan isommat ja upeammat risteilyalukset vielä vahvistivat kuvaa Helsingistä teollisuuskaupunkina.

En olisi vaihtanut näkymää mistään hinnasta. Tavarakontit kiihottivat mielikuvitustani pohtiessani niiden sisältöjä ja lähtöpaikkaa. Tärkeämpää oli kuitenkin taivaan aukeneminen, sitä todellakin riitti. Sain nauttia upeista sateenkaarista, myrskyrintaman lähestymisestä mereltä, tähtitaivaasta, kuun eri vaiheista, auringonnousuista ja -laskuista.

Uusi tavarasatama rakennettiin Vuosaareen ja kontit muuttivat sinne. Vapautuneessa tyhjässä tilassa esiintyi Madonna, joka taisi olla tulevan asuinalueen mainoskonsertti. Nautin tyhjänä aukeavasta maisemasta ja merestä siellä jossain kaukana.

Sain ihailla avaraa maisemaa pari vuotta kunnes rakentaminen alkoi. Tämän kesän alussa kadun toisella puolella olevan tontin rakennustyö oli paalutusvaiheessa. Paalutusten ääni sattui korviin ja sen tekevät koneet ovat kuin scifi-leffasta. Onneksi paalutukset loppuivat kesäkuussa.

Muutettuani tähän asuntoon ajattelin ensin, että en tarvitse verhoja lainkaan olohuoneeseen tai keittiöön, sillä vastapäätä ei ollut asutusta. Tavarasataman teollisuuslamppujen ylettömän kirkas loiste pakotti hankkimaan verhot, joita pidin ikkunan edessä öisin.

Nyt joudun pitämään verhoja kiinni myös päivisin. Rakennustyömaalle ilmestyi vankilan tai keskitysleirin vahtitornia muistuttava torni, jossa liikkuvat ihmiset näkevät suoraan kotiin. Torni on niin korkea etten saanut sitä kokonaan kuvattua.

Tornissa oleva numero 8 viittaa kai kerrosten määrään. Ajatus 8-kerroksisesta talosta vastapäätä ahdistaa. Rakennettavan talon oikealle puolelle tuleva puisto pelastanee minulle kappaleen taivasta ja merta.

Helsingin kaupungin sivuilla kerrotaan Jätkäsaaresta näin: "Vuoteen 2020 mennessä rakennetaan koti noin 16 000 helsinkiläiselle ja noin 6 000 työpaikkaa. Kantakaupunkimainen ilme muodostuu hyvistä palveluista, arkkitehtuurista, kivijalkaliikkeistä, pyöräily- ja kävelyreiteistä ja raitiovaunuista."

Seuraan projektin etenemistä ikkunoistani ja parvekkeeltani. Kiertely alueella kameran kanssa on vielä edessä.