Kuvassa vuodenvaihteen vieras, Oskun veli Otto, joka viihtyy vaatekaapissa myös kotonaan.
31. joulukuuta 2010
Onnellista Uutta Vuotta 2011
Olkoon uusi vuosi toiveiden toteutumista täynnä! Riittävästi yllätyksiä, onnea, rakkautta ja rauhaa.
Kuvassa vuodenvaihteen vieras, Oskun veli Otto, joka viihtyy vaatekaapissa myös kotonaan.
Kuvassa vuodenvaihteen vieras, Oskun veli Otto, joka viihtyy vaatekaapissa myös kotonaan.
28. joulukuuta 2010
Joulukortti vuodelta 1968
Vanhin seinälläni oleva kortti on joululta 1968. Korttiin ei ole merkitty vuotta, mutta lähettäjät Kaija ja Liisa viittaavat juuri vuoteen 1968, sillä ainoastaan sinä vuonna olin tekemisissä Liisan kanssa. Kaija oli luokkakaverini koko kansakoulun ajan ja Liisa oli hänen isosiskonsa.
Syksyllä 1968 perustin luokkakavereideni Kaijan ja toisen Päivin kanssa salaseuran nimeltä Neliapila. Neljättä jäsentä salaseurassa ei koskaan ollut. Salaseuralla oli vihollisia, joille luonnollisesti annoimme heitä paremmin kuvaavat nimet, kuten Kiedä ja Viekas. Neliapilan jäsenillä oli myös salanimet. Minä olin Kova, Kaija oli Runni ja toinen Päivi oli Manu. Meillä oli salaiset tunnusmerkit ja jopa sormukset.
Neliapila ei riittänyt. Kaija ja minä aloimme kirjoittaa jatkokertomusta Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuista. Päivänpaiste ja Tupsuhäntä olivat peikkolapsia, mutta ilmeisesti peikot aikuistuvan nopeasti, sillä he saivat myöhemmin lapsia. Vuorotellen kirjoitimme tarinaa vihkoon. Asiaan kuului, että kirjoittajan vaihdos tapahtui aina, kun Päivänpaiste ja Tupsuhäntä joutuivat jännittävään ja vaaralliseen tilanteeseen. Toisen piti selvittää tilanne ja jouduttaa peikot uuteen seikkailuun.
Olisimme varmaan lopettaneet tarinan lyhyeen, jollei Kaijan sisko Liisa olisi innostunut asiasta. Hän ryhtyi kuvittamaan Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuja. Liisa oli taitava piirtäjä, jolla oli värisilmää. Kuvat olivat kauniita, hauskoja ja ne tekivät jatkokertomuksestamme paljon todellisemman. Silti jossain vaiheessa emme vain jaksaneet kirjoittaa enää.
Vihko Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuista on vanhempieni kodissa, ainakaan en löydä sitä tavoideni joukosta. Muuten olisin liittänyt tähän kuvia tarinastamme.
Onneksi minulla on tämä joulukortti muistuttamassa.
Joulukorttivalokuvassa se on vasemmassa laidassa, neljännessä rivissä alhaalta.
Syksyllä 1968 perustin luokkakavereideni Kaijan ja toisen Päivin kanssa salaseuran nimeltä Neliapila. Neljättä jäsentä salaseurassa ei koskaan ollut. Salaseuralla oli vihollisia, joille luonnollisesti annoimme heitä paremmin kuvaavat nimet, kuten Kiedä ja Viekas. Neliapilan jäsenillä oli myös salanimet. Minä olin Kova, Kaija oli Runni ja toinen Päivi oli Manu. Meillä oli salaiset tunnusmerkit ja jopa sormukset.
Neliapila ei riittänyt. Kaija ja minä aloimme kirjoittaa jatkokertomusta Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuista. Päivänpaiste ja Tupsuhäntä olivat peikkolapsia, mutta ilmeisesti peikot aikuistuvan nopeasti, sillä he saivat myöhemmin lapsia. Vuorotellen kirjoitimme tarinaa vihkoon. Asiaan kuului, että kirjoittajan vaihdos tapahtui aina, kun Päivänpaiste ja Tupsuhäntä joutuivat jännittävään ja vaaralliseen tilanteeseen. Toisen piti selvittää tilanne ja jouduttaa peikot uuteen seikkailuun.
Olisimme varmaan lopettaneet tarinan lyhyeen, jollei Kaijan sisko Liisa olisi innostunut asiasta. Hän ryhtyi kuvittamaan Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuja. Liisa oli taitava piirtäjä, jolla oli värisilmää. Kuvat olivat kauniita, hauskoja ja ne tekivät jatkokertomuksestamme paljon todellisemman. Silti jossain vaiheessa emme vain jaksaneet kirjoittaa enää.
Vihko Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuista on vanhempieni kodissa, ainakaan en löydä sitä tavoideni joukosta. Muuten olisin liittänyt tähän kuvia tarinastamme.
Onneksi minulla on tämä joulukortti muistuttamassa.
Joulukorttivalokuvassa se on vasemmassa laidassa, neljännessä rivissä alhaalta.
27. joulukuuta 2010
Hyvä joulu
Jouluni alkaa joulukorteista. Niiden ostamisesta ja lähettämisestä. Ja saamisesta. Joka joulu valitsen vuosien mittaan saamistani korteista kauneimmat tai muuten merkitykselliset kortit. Ne laitan seinälle yhdessä sinä jouluna saamieni korttien kanssa. Tänä jouluna saimme joulukortteja enemmän kuin aikoihin. Vanhin joulukortti seinällä on joululta 1968. Arvaatko, mikä se on?
Aattoaamuna olimme sisareni luona jo yhdeksältä syömässä joulupuuroa ja kinkkuvoileipiä. Paikalla olivat melkein kaikki sisareni perheineen. Aika kului nopeasti ja ehdin viime tingassa kauppaan tekemään viimeiset jouluruokaostokset. Palatessani kotiin ostosten kanssa huomasin ilmoituksen joulusaunasta. Naisten vuoro oli juuri alkanut. Sain saunoa yksistäni. Saunan jälkeen valmistin aterian samalla kun tytär koristi kuusen ja laittoi lahjat kuusen alle. Osku-kissaa lahjat kiinnostivat enemmän kuin muovinen kuusi.
Runsaan jouluaterian jälkeen sekä minä että tyttäreni otimme päikkärit. Lahjojenjaon jälkeen katsoimme Harry Potter ja liekehtivä pikarin Ruotsin tv3:lta. Sen jälkeen katselimme Buffyn 6. kauden jakson Once more with feelings ja vielä paljon muuta.
Joulupäiväksi olin kutsunut sisareni joululaulajaisiin. Lauloimme kaikki joululaulut, jotka osasismme ja myös ne, joita emme osanneet. Jostain syystä hätäilimme jokaisen laulun kanssa ja lauloimme ne todella reippaaseen tahtiin. Niin nopeaan, että emme edes muistaneet, mitä olimme laulaneet. Väitin, että ’En etsi valtaa loista’ on jäänyt kokonaan laulamatta ja ’On hanget korkeat nietokset’, sitä ei ainakaan ole laulettu. Sisareni väitti että olemme unohtaneet ’Arkihuolesi kaikki heitä’. Nyt olen varma, että ’No onkos tullut kesä’ jäi taatusti väliin!
Joululaulajaisten jälkeen nukuimme päikkärit ja katsoimme leffoja tv:stä kahteen asti yöllä. Kaunotar ja Hirviö, Zodiac, Yö museossa ja Men in Black 2. Kaunotar ja Hirviö oli ihana, Zodiac oikein hyvä ja nuo kaksi muuta olemme nähneet monet kerrat.
Tapaninpäivään kuului päivällinen sisareni kodissa. Hyvässä seurassa kauniissa kodissa syöty ruoka oli herkullista.
Illaksi tyttäreni ystävä tuli meille katsomaan True Bloodia (ykköskauden kolme viimeistä jaksoa).
Hyvä joulu, oli paljon mukavampaa kuin olin kuvitellut.
Aattoaamuna olimme sisareni luona jo yhdeksältä syömässä joulupuuroa ja kinkkuvoileipiä. Paikalla olivat melkein kaikki sisareni perheineen. Aika kului nopeasti ja ehdin viime tingassa kauppaan tekemään viimeiset jouluruokaostokset. Palatessani kotiin ostosten kanssa huomasin ilmoituksen joulusaunasta. Naisten vuoro oli juuri alkanut. Sain saunoa yksistäni. Saunan jälkeen valmistin aterian samalla kun tytär koristi kuusen ja laittoi lahjat kuusen alle. Osku-kissaa lahjat kiinnostivat enemmän kuin muovinen kuusi.
Runsaan jouluaterian jälkeen sekä minä että tyttäreni otimme päikkärit. Lahjojenjaon jälkeen katsoimme Harry Potter ja liekehtivä pikarin Ruotsin tv3:lta. Sen jälkeen katselimme Buffyn 6. kauden jakson Once more with feelings ja vielä paljon muuta.
Joulupäiväksi olin kutsunut sisareni joululaulajaisiin. Lauloimme kaikki joululaulut, jotka osasismme ja myös ne, joita emme osanneet. Jostain syystä hätäilimme jokaisen laulun kanssa ja lauloimme ne todella reippaaseen tahtiin. Niin nopeaan, että emme edes muistaneet, mitä olimme laulaneet. Väitin, että ’En etsi valtaa loista’ on jäänyt kokonaan laulamatta ja ’On hanget korkeat nietokset’, sitä ei ainakaan ole laulettu. Sisareni väitti että olemme unohtaneet ’Arkihuolesi kaikki heitä’. Nyt olen varma, että ’No onkos tullut kesä’ jäi taatusti väliin!
Joululaulajaisten jälkeen nukuimme päikkärit ja katsoimme leffoja tv:stä kahteen asti yöllä. Kaunotar ja Hirviö, Zodiac, Yö museossa ja Men in Black 2. Kaunotar ja Hirviö oli ihana, Zodiac oikein hyvä ja nuo kaksi muuta olemme nähneet monet kerrat.
Tapaninpäivään kuului päivällinen sisareni kodissa. Hyvässä seurassa kauniissa kodissa syöty ruoka oli herkullista.
Illaksi tyttäreni ystävä tuli meille katsomaan True Bloodia (ykköskauden kolme viimeistä jaksoa).
Hyvä joulu, oli paljon mukavampaa kuin olin kuvitellut.
19. joulukuuta 2010
Joulu on tulossa, eikä meillä ole kuusta
Joulu on minulle perheen ja suvun juhla. Tänä vuonna tällainen yhteisöllinen joulu ei näytä toteutuvan. Suunnittelin sisareni kanssa hienon jouluaaton ja seuraavalla minuutilla jouduimme sen perumaan muiden ihmisten suunnitelmien vuoksi.
Ehkä vietän jouluaaton ja koko joulun kahdestaan tyttären kanssa omassa kodissa. Niin teimme muutama vuosi sitten. Kotimme oli kaunis, söimme herkullisesti ja yritimme kovasti olla joulumielellä. Silti joulun juhla keskenämme tuntui puutteelliselta. Kaipasin kovasti vanhempiani ja sisariani perheineen, koska vain yhdessä heidän kanssaan joulu tuntuu joululta ja juhlalta.
Joulun vietto vanhempien luona Alavudella maksaa matkakustannusten vuoksi niin paljon, että se ei ole mahdollinen toteuttaa. Siellä olisimme nelistään - vanhempani, tyttäreni ja minä – ja se on aika yksinäistä.
Taloudellinen tilanteeni on saanut minut pohtimaan, että en tänä vuonna antaisi lahjoja lainkaan. Puhuin tästä sisareni kanssa ja hän ehdotti lahjatonta joulua. Ja heti aloimme pohtia, keille ainakin pitää olla lahja. Lahjaton joulu kuulostaa yhtä lohduttomalta kuin yksinäinen joulu. Lahjoja on kiva saada. Huikeampaa on silti löytää juuri oikea lahja toiselle ihmiselle.
Aloin tarkastella kirja-, cd- ja dvd-hyllyjäni, jos vaikka niistä löytyisi jotain joululahjaksi sopivaa. Löysin yhden kirjan, joka saattaisi ilahduttaa erästä tiettyä lahjansaajaa. Kierrätyslahjoja varten minun täytynee tutkia myös kotini komerot ja kaapit.
Jouluaattoon on viisi päivää ja lahjottavia minulla on viitisentoista ihmistä. Tyttären joululahjan olen hankkinut jo kuukausi sitten – edes yksi asia on kunnossa. Viisi lahjaa per päivä on aika kova suoritus. Jos en siinä onnistu ja joku rakkaani jää lahjaa vaille, toivon itseni ja lahjattomaksi jääneen jouluviettäjän ymmärtävän, että joulu on rakkauden ja antamisen juhla. Anteeksiantamisen.
8. joulukuuta 2010
Valon voima
Pimeä jatkaa nousemistaan vielä joulukuun 22. päivään asti. Laitoin itsenäisyyspäivänä jouluvalot, ne jotka olivat ehjät, paikoilleen. Valoisuuden määrään se ei tuntunut vaikuttaneen, pimeys näytti entistä pimeämmältä.
Hämärän ja pimeyden välissä paistoi tänään aurinko. Lyhyen ajan, kirkkaasti. Sitten pilvet valtasivat taas taivaan. Horisontissa aurinko liekehti vielä jonkin aikaa muistuttaen valon voimasta.
Hämärän ja pimeyden välissä paistoi tänään aurinko. Lyhyen ajan, kirkkaasti. Sitten pilvet valtasivat taas taivaan. Horisontissa aurinko liekehti vielä jonkin aikaa muistuttaen valon voimasta.
7. joulukuuta 2010
Lumipallolla päähän
Olen kuumeessa, enkä oikein jaksa hillitä itseäni.
Kauppareissulla pojat, noin 15-vuotiaat, heittelivät minua lumipalloilla ja pari lumipalloa osui. Suutuin. Kirosin heille ja haukuin heidät tavalla, joka nolottaa myös minua. Tapasin pojat uudestaan kotimatkalla ja he tunnistivat minut. Sanaillessamme haukuin heidät pelkureiksi ja taisin sanoa muitakin valittuja sanoja.
Hölmöä. Typerää. Nyt en jaksa kuitenkaan ajatella, mikä olisi ollut viisaan aikuisen käyttäytymistä siinä tilanteessa. Jotenkin tuntuu, ettei vaikeneminenkaan olisi ollut sitä.
Saa nähdä, onko lumi tullut jäädäkseen. Noin vuosi sitten ostin itselleni hyvät talvikengät. Olin kävellyt lämpimät pitkävartiset saappaat kelvottomiksi enkä oikeastaan enää halunnut saappaita. Eikä vuosi sitten ollut myynnissä kivannäköisiä matalakorkoisia, kävelemiseen tarkoitettuja talvikenkiä.
Ihastuin ensisovittamisella Riekerin mataliin nilkkureihin. Korko oli sopiva, pohja vaikutti pitävältä myös jääkelillä ja varsi oli matalin näkemäni. Uskoin pärjääväni Helsingin vähälumisessa talvessa niillä.
Tuli ennätystalvi.
Minulla on edelleen vain nämä yhdet talvikengät. Helsingissä on nyt enemmän lunta kuin koskaan tähän aikaan vuodesta.
Olisi varmaan aika hankkia uudet talvikengät. Mutta ensin parannan flunssan ja kuumeen pois, pysyn kotona. Lienee turvallisinta minulle ja muille.
Kauppareissulla pojat, noin 15-vuotiaat, heittelivät minua lumipalloilla ja pari lumipalloa osui. Suutuin. Kirosin heille ja haukuin heidät tavalla, joka nolottaa myös minua. Tapasin pojat uudestaan kotimatkalla ja he tunnistivat minut. Sanaillessamme haukuin heidät pelkureiksi ja taisin sanoa muitakin valittuja sanoja.
Hölmöä. Typerää. Nyt en jaksa kuitenkaan ajatella, mikä olisi ollut viisaan aikuisen käyttäytymistä siinä tilanteessa. Jotenkin tuntuu, ettei vaikeneminenkaan olisi ollut sitä.
Saa nähdä, onko lumi tullut jäädäkseen. Noin vuosi sitten ostin itselleni hyvät talvikengät. Olin kävellyt lämpimät pitkävartiset saappaat kelvottomiksi enkä oikeastaan enää halunnut saappaita. Eikä vuosi sitten ollut myynnissä kivannäköisiä matalakorkoisia, kävelemiseen tarkoitettuja talvikenkiä.
Ihastuin ensisovittamisella Riekerin mataliin nilkkureihin. Korko oli sopiva, pohja vaikutti pitävältä myös jääkelillä ja varsi oli matalin näkemäni. Uskoin pärjääväni Helsingin vähälumisessa talvessa niillä.
Tuli ennätystalvi.
Minulla on edelleen vain nämä yhdet talvikengät. Helsingissä on nyt enemmän lunta kuin koskaan tähän aikaan vuodesta.
Olisi varmaan aika hankkia uudet talvikengät. Mutta ensin parannan flunssan ja kuumeen pois, pysyn kotona. Lienee turvallisinta minulle ja muille.
5. joulukuuta 2010
Boris Akunin
Hitaasti, kirja vuodessa vauhdilla, olen tutustunut Boris Akuninin 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuviin dekkareihin. Hitautta voi selittää halulla pitkittää nautintoa tai vaikka sillä, että Erast Fandorinista kertovia dekkareita on suomennettu vain viisi ensimmäistä. Kaikkiaan niitä on ilmestynyt kolmetoista. Suomennetuista minulla on vielä lukematta Turkkilainen gambiitti, joka ilmestyi vuonna 2002. Ja eiköhän se kohta ilmesty jostain luettavakseni.
Viime yönä luin loppuun Akilleen kuoleman. Olin yrittänyt pitkittää eroa Erast Fandorinista lukemalla kirjaa vain iltaisin, ennen nukahtamista. Lopulta annoin periksi ja annoin kirjan viedä mennessään. Akilleen kuolema, kuten muutkin lukemani Akuninin teokset, oli yllättävä, hämmentävä ja humoristinen. Jännitin ja pelkäsin Fandorinin hengen puolesta. Kiinnyin palkkamurhaajaan ja jäin miettimään kokotti Wandan kohtaloa.
Erast Fandorin on venäläinen, mutta rikoksien selvittäminen vie hänet mm. Englantiin, Japaniin, laivamatkalle ja eri puolille laajaa Venäjää. Venäläisyyden kuvauksissa saavat osansa niin suuriruhtinaat, byrokratia, kansanjoukot kuin rikollisten asuttamat hökkelikylät. Kirjailijan Japani-tuntemusta edustavat kirjoissa japanilainen miespalvelija Masa, japanilaiset taistelutavat ja –aseet, ninjat ja japaninkieli.
Boris Akuninin teokset ovat matka menneisyyteen, toiseen aikaan ja maailmaan. Nautin syvästi niiden lukemisesta juuri sen takia, että ne poikkeavat tästä ajasta, omasta elämästäni ja kokemusmaailmastani. Nautin siitä, että joudun pinnistelemään niitä lukiessani, luodessani mielikuvia henkilöistä, tapahtumista ja paikoista. Nautin siitä, että kirjat jäävät pyörimään päässäni pitkään ja siitä, että yhtäkkiä mieleeni palautuu jokin lukemani yksityiskohta tai loistava käänne tarinassa. Hyviä kirjoja siis, suosittelen!
Nämä kirjat on suomennettu Boris Akuninin Erast Fandorinin tutkimuksia –sarjasta:
Asaselin salaliitto. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2001.
Turkkilainen gambiitti. Suomentanut Kari Klemelä. WSOY, 2002.
Leviatanin purjehdus. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2002.
Akilleen kuolema. Suomentanut Kari Klemelä. WSOY, 2003.
Patasotilas. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2003.
Viime yönä luin loppuun Akilleen kuoleman. Olin yrittänyt pitkittää eroa Erast Fandorinista lukemalla kirjaa vain iltaisin, ennen nukahtamista. Lopulta annoin periksi ja annoin kirjan viedä mennessään. Akilleen kuolema, kuten muutkin lukemani Akuninin teokset, oli yllättävä, hämmentävä ja humoristinen. Jännitin ja pelkäsin Fandorinin hengen puolesta. Kiinnyin palkkamurhaajaan ja jäin miettimään kokotti Wandan kohtaloa.
Erast Fandorin on venäläinen, mutta rikoksien selvittäminen vie hänet mm. Englantiin, Japaniin, laivamatkalle ja eri puolille laajaa Venäjää. Venäläisyyden kuvauksissa saavat osansa niin suuriruhtinaat, byrokratia, kansanjoukot kuin rikollisten asuttamat hökkelikylät. Kirjailijan Japani-tuntemusta edustavat kirjoissa japanilainen miespalvelija Masa, japanilaiset taistelutavat ja –aseet, ninjat ja japaninkieli.
Boris Akuninin teokset ovat matka menneisyyteen, toiseen aikaan ja maailmaan. Nautin syvästi niiden lukemisesta juuri sen takia, että ne poikkeavat tästä ajasta, omasta elämästäni ja kokemusmaailmastani. Nautin siitä, että joudun pinnistelemään niitä lukiessani, luodessani mielikuvia henkilöistä, tapahtumista ja paikoista. Nautin siitä, että kirjat jäävät pyörimään päässäni pitkään ja siitä, että yhtäkkiä mieleeni palautuu jokin lukemani yksityiskohta tai loistava käänne tarinassa. Hyviä kirjoja siis, suosittelen!
Asaselin salaliitto. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2001.
Turkkilainen gambiitti. Suomentanut Kari Klemelä. WSOY, 2002.
Leviatanin purjehdus. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2002.
Akilleen kuolema. Suomentanut Kari Klemelä. WSOY, 2003.
Patasotilas. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2003.
4. joulukuuta 2010
Kirjoja satamäärin
Ofelian blogissa oli kaksi sadan kirjan listaa. Kyseessä on haaste, jossa lihavoiden merkitään ne kirjat, jotka on lukenut. Ensimmäinen lista kulkee BBC:n tekemänä listana. Joskus Facebookissa oli myös BBC.n 100 kirjan lista, mutta sen sisältö poikkesi hieman. Toinen lista kulkee nimellä ”Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa”.
Tässä oma tulokseni, ensin BBC:n lista:
1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkie
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo
Jos laskin oikein, olen lukenut 46 kirjaa. Keskimääräinen tulos on kuulemma 6 kirjaa, mutta en tiedä, miten siihen tulokseen on päästy.
”Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa”:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott – Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou – Pahuus
Jos laskin oikein, olen lukenut 61 kirjaa. Kuolenko sitten, kun olen lukenut kaikki 100 kirjaa? Ehkä noudatan vanhaa viisautta, jonka mukaan kuolema tulee, kun talo on valmis. En siis ole perfektionisti, tyydyn alle sataan, ja elän vielä pitkään.
Ofelia oli laatinut myös lisähaasteen. 3 listan kirjaa, jotka ovat tehneet suurimman vaikutuksen, 3 listan kirjaa, jotka lemppaisi siltä, 3 kirjaa, joiden tulisi olla listalla sekä 3 listan kirjaa, joita ei ole lukenut, mutta jotka kiinnostavat.
3 listan kirjaa, jotka ovat tehneet suurimman vaikutuksen:
Kuin surmaisi satakielen – Harper Lee. Sain kirjan joululahjaksi ollessani 10-vuotias. Kuvaus lapsuudesta, rasismista, mielikuvituksesta ja oikeudesta.
Odysseia – Homeros. Saarikosken käännöksenä risaiseksi luettu.
Grimmin sadut I-III. Olin lapsena satujen suurkuluttaja.
3 kirjaa, jotka lemppaisin listalta:
Da Vinci koodi – Dan Brown. Luettuani kirjan en edes muistanut päähenkilöiden nimiä.
The Faraway Tree collection – Enid Blyton. Miksi ihmeessä BBC:n listalla on Enid Blytonilta tämä eikä Viisikko-sarja, Seikkailu-sarja tai Salaisuus-sarja?
Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy. Inhoan tätä sekä kirjana että elokuvana.
3 kirjaa, joiden pitäisi olla listalla:
Oli niin vaikea tehtävä, että päädyin kirjoihin, jotka luin lapsena ja nuorena monen monta kertaa. Ja aikuisena silloin tällöin.
J. M. Barrie - Peter Pan
Edgar Rice Burroughs - Mars-sarjan kolme ensimmäistä, vähintään.
Astrid Lindgren – Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä.
3 listan kirjaa, joita en ole lukenut ja jotka kiinnostavat minua eniten:
Complete Works of Shakespeare. On hyllyssä odottamassa. Näytelmistä olen suurimman osan lukenut ja niistä suuresti nauttinut. Sonetteja en ole lukenut.
Täällä Pohjantähden alla – Väinö Linna.
Ruusun nimi - Umberto Eco. Tämä vain on jostain syystä jäänyt aina lukematta, vaikka uskon nauttivani kirjasta suuresti.
Kaikille blogin lukijoille haasteeksi esitetty.
Tässä oma tulokseni, ensin BBC:n lista:
1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkie
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo
Jos laskin oikein, olen lukenut 46 kirjaa. Keskimääräinen tulos on kuulemma 6 kirjaa, mutta en tiedä, miten siihen tulokseen on päästy.
”Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa”:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott – Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou – Pahuus
Jos laskin oikein, olen lukenut 61 kirjaa. Kuolenko sitten, kun olen lukenut kaikki 100 kirjaa? Ehkä noudatan vanhaa viisautta, jonka mukaan kuolema tulee, kun talo on valmis. En siis ole perfektionisti, tyydyn alle sataan, ja elän vielä pitkään.
Ofelia oli laatinut myös lisähaasteen. 3 listan kirjaa, jotka ovat tehneet suurimman vaikutuksen, 3 listan kirjaa, jotka lemppaisi siltä, 3 kirjaa, joiden tulisi olla listalla sekä 3 listan kirjaa, joita ei ole lukenut, mutta jotka kiinnostavat.
3 listan kirjaa, jotka ovat tehneet suurimman vaikutuksen:
Kuin surmaisi satakielen – Harper Lee. Sain kirjan joululahjaksi ollessani 10-vuotias. Kuvaus lapsuudesta, rasismista, mielikuvituksesta ja oikeudesta.
Odysseia – Homeros. Saarikosken käännöksenä risaiseksi luettu.
Grimmin sadut I-III. Olin lapsena satujen suurkuluttaja.
3 kirjaa, jotka lemppaisin listalta:
Da Vinci koodi – Dan Brown. Luettuani kirjan en edes muistanut päähenkilöiden nimiä.
The Faraway Tree collection – Enid Blyton. Miksi ihmeessä BBC:n listalla on Enid Blytonilta tämä eikä Viisikko-sarja, Seikkailu-sarja tai Salaisuus-sarja?
Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy. Inhoan tätä sekä kirjana että elokuvana.
3 kirjaa, joiden pitäisi olla listalla:
Oli niin vaikea tehtävä, että päädyin kirjoihin, jotka luin lapsena ja nuorena monen monta kertaa. Ja aikuisena silloin tällöin.
J. M. Barrie - Peter Pan
Edgar Rice Burroughs - Mars-sarjan kolme ensimmäistä, vähintään.
Astrid Lindgren – Ryöstetty Rasmus ja mestarietsivä.
3 listan kirjaa, joita en ole lukenut ja jotka kiinnostavat minua eniten:
Complete Works of Shakespeare. On hyllyssä odottamassa. Näytelmistä olen suurimman osan lukenut ja niistä suuresti nauttinut. Sonetteja en ole lukenut.
Täällä Pohjantähden alla – Väinö Linna.
Ruusun nimi - Umberto Eco. Tämä vain on jostain syystä jäänyt aina lukematta, vaikka uskon nauttivani kirjasta suuresti.
Kaikille blogin lukijoille haasteeksi esitetty.
2. joulukuuta 2010
Suomi on mitätön maa
Suomi on mitätön maa.
Niin mitätön, että Painonvartijat (WeightWatchers) lopetti toimintansa Suomessa kesäkuussa 2010. Työsarkaa Painonvartijoilla olisi ollut. Terveyskirjaston mukaan suomalaisista aikuisista miehistä normaalipainon ylittää kaksi kolmasosaa ja naisista yli puolet.
Painonvartijoiden lähtöä Suomesta perusteltiin taloudellisilla syillä, ei ollut riittävästi ihmisiä, jotka olivat valmiita maksamaan laihduttamisestaan. Painonvartijat jätti kuitenkin tyhjiön laihdutusmarkkinoille ja alalle on tullut runsaasti uusia yrittäjiä. Vaikka kilpailu asiakkaista on kova, asiakashinnat ovat korkeammat kuin Painonvartijoilla oli.
Tänään julkaistun uutisen mukaan lieväkin ylipaino saattaa aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman.
Suomi on niin mitätön maa, että amerikkalainen Sandrew Metronome on ilmoittanut lopettavansa Warner Brosin elokuvien levittämisen Suomessa maaliskuussa 2011. Myöskään muissa Pohjoismaissa ei Sandrew Metronomen levittämänä Warner Brosin elokuvia sen jälkeen enää nähdä.
Toivottavasti joku muu elokuvien levitysfirma ryhtyy levittämään Warner Brosin leffoja. Olisi erittäin ikävää, jos esim. Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 2 jäisi kokonaan näkemättä ensin elokuvateatterissa ja sitten dvd:nä.
En ole lukenut maabrändivaltuuskunnan raporttia Tehtävä Suomelle. Tehtävien antaminen kaikille suomalaisille ja erikseen erilaisille ryhmille, kuten opettajille, pomoille ja vanhemmille, on ideana oivaltava, nerokas. Ehkä suomalaisten itsetuntoa saadaan siten nostettua. En tiedä, olisiko paremmasta maabrändistä ollut apua silloin, kun Painonvartijat lopetti Suomessa tai silloin kun Sandrew Metronome teki ratkaisunsa. Voi olla.
Niin mitätön, että Painonvartijat (WeightWatchers) lopetti toimintansa Suomessa kesäkuussa 2010. Työsarkaa Painonvartijoilla olisi ollut. Terveyskirjaston mukaan suomalaisista aikuisista miehistä normaalipainon ylittää kaksi kolmasosaa ja naisista yli puolet.
Painonvartijoiden lähtöä Suomesta perusteltiin taloudellisilla syillä, ei ollut riittävästi ihmisiä, jotka olivat valmiita maksamaan laihduttamisestaan. Painonvartijat jätti kuitenkin tyhjiön laihdutusmarkkinoille ja alalle on tullut runsaasti uusia yrittäjiä. Vaikka kilpailu asiakkaista on kova, asiakashinnat ovat korkeammat kuin Painonvartijoilla oli.
Tänään julkaistun uutisen mukaan lieväkin ylipaino saattaa aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman.
Suomi on niin mitätön maa, että amerikkalainen Sandrew Metronome on ilmoittanut lopettavansa Warner Brosin elokuvien levittämisen Suomessa maaliskuussa 2011. Myöskään muissa Pohjoismaissa ei Sandrew Metronomen levittämänä Warner Brosin elokuvia sen jälkeen enää nähdä.
Toivottavasti joku muu elokuvien levitysfirma ryhtyy levittämään Warner Brosin leffoja. Olisi erittäin ikävää, jos esim. Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 2 jäisi kokonaan näkemättä ensin elokuvateatterissa ja sitten dvd:nä.
En ole lukenut maabrändivaltuuskunnan raporttia Tehtävä Suomelle. Tehtävien antaminen kaikille suomalaisille ja erikseen erilaisille ryhmille, kuten opettajille, pomoille ja vanhemmille, on ideana oivaltava, nerokas. Ehkä suomalaisten itsetuntoa saadaan siten nostettua. En tiedä, olisiko paremmasta maabrändistä ollut apua silloin, kun Painonvartijat lopetti Suomessa tai silloin kun Sandrew Metronome teki ratkaisunsa. Voi olla.
24. marraskuuta 2010
Vilskettä
Kiitos Sitemeterin näen, että blogiini on tultu googlettamalla. Lauantaina blogistani haettiin kuvaa Pekka Töpöhännästä, tänään hakusanana on ollut merkillinen www.tieto1.fi/kmarket. Veikkaan Pekka Töpöhäntä –innostuksen johtuvan Facebookista. Viikonlopulla yks jos toinenkin vaihtoi profiilikuvakseen lapsuuden sarjakuva- tai animaatiohahmon. Omilla Facebook-kavereillani ei Pekka Töpöhäntää näkynyt, mutta voin kuvitella sen päätyneen monen profiilikuvaksi. Onko se piraatti? pysynee pitkään blogini luetuimpana juttuna lauantain ryntäyksen vuoksi.
Sen sijaan en millään keksi syytä hakuun tieto1.fi/kmarket. Kun teen saman haun Googlessa, linkki Päiväkävelylle on neljännellä sivulla viimeisenä. Kuinka moni selaa hakutuloksia neljännelle sivulle asti? Minä, mutta en usko sen olevan kovin yleistä. Juttu onkin siinä, hakulauseke oli useimmiten sidottu blogiini siten, että se toi suoraan elokuuhun 2009. Eräs ilta Ruoholahdessa –jutussa kerroin Madonnan konsertista ja sen vaikutuksista asuinalueelleni. Ja kyllä, siinä mainitaan K-market. Miksi ihmeessä joku haluaa lukea K-marketista? Voisiko joku sillä haulla blogiini tullut kertoa, mistä on kyse?
Saa tänne toki tulla. Mutta olen utelias.
Kuvassa Gerard ter Borchin maalaus Curiosity noin vuodelta 1660.
7. marraskuuta 2010
Damnded if I do
and damnded if I don’t
want you.
True Bloodin uskomattoman upea tunnusmelodia Bad Things sekoitti pääni ja sydämeni ja sai minut ostamaan sen mp3:na, kun en mitenkään muuten sitä käsiini saanut. Siitä on aikaa, mutta edelleen Bad Thingsin alkeassa soida joko puhelimeni soittoäänenä tai ipodissani ajattelen: ”Tämä on varmasti maailman paras biisi” ja tulen älyttömän hyvälle tuulelle, suorastaan onnelliseksi.
Jos yksi Jace Everettin biisi on näin hyvä, millaista on hänen muu musiikkinsa? Lainasin kirjastosta hänen uusimman levynsä Red Revelations uteliaisuuttani enkä sen jälkeen ole paljon muuta kuunnellut. Jace Everettin matala, miehekäs, seksikäs ja herkkä ääni saa minut värisemään ja huokailemaan. En osaa hänen musiikkiansa määritellä, mutta monessa yhteydessä hänen musiikkinsa väitetään olevan countrya. Minun korviini se kuulostaa rockilta, mutta samapa tuo. Hyvältä se kuulostaa kuitenkin.
Erinomaista levyä kuunnellessani hymyni levenee entisestään etenkin aloitusbiisin Possessionin ansiosta. Muita saman reaktion aiheuttavia ovat Burn for You, More to Life (C’mon C’mon), The Good Life ja hieman hitaampi kappale Damned if I do. Humoristisessa Little Black Dress –kappaleessa yritetään päästä eroon tuosta pikkumustasta. Lopetusbiisinä, bonuksena, levyllä on Bad Things.
Red Revelations –levyn kappaleisiin voi tutustua hänen kotisivullaan, mutta tässä teille maistiaisiksi Damned if I do, joka myös on soinut True Bloodissa. Jaksoa en saanut selville, mutta todennäköisesti kolmoskaudella.
want you.
True Bloodin uskomattoman upea tunnusmelodia Bad Things sekoitti pääni ja sydämeni ja sai minut ostamaan sen mp3:na, kun en mitenkään muuten sitä käsiini saanut. Siitä on aikaa, mutta edelleen Bad Thingsin alkeassa soida joko puhelimeni soittoäänenä tai ipodissani ajattelen: ”Tämä on varmasti maailman paras biisi” ja tulen älyttömän hyvälle tuulelle, suorastaan onnelliseksi.
Jos yksi Jace Everettin biisi on näin hyvä, millaista on hänen muu musiikkinsa? Lainasin kirjastosta hänen uusimman levynsä Red Revelations uteliaisuuttani enkä sen jälkeen ole paljon muuta kuunnellut. Jace Everettin matala, miehekäs, seksikäs ja herkkä ääni saa minut värisemään ja huokailemaan. En osaa hänen musiikkiansa määritellä, mutta monessa yhteydessä hänen musiikkinsa väitetään olevan countrya. Minun korviini se kuulostaa rockilta, mutta samapa tuo. Hyvältä se kuulostaa kuitenkin.
Erinomaista levyä kuunnellessani hymyni levenee entisestään etenkin aloitusbiisin Possessionin ansiosta. Muita saman reaktion aiheuttavia ovat Burn for You, More to Life (C’mon C’mon), The Good Life ja hieman hitaampi kappale Damned if I do. Humoristisessa Little Black Dress –kappaleessa yritetään päästä eroon tuosta pikkumustasta. Lopetusbiisinä, bonuksena, levyllä on Bad Things.
Red Revelations –levyn kappaleisiin voi tutustua hänen kotisivullaan, mutta tässä teille maistiaisiksi Damned if I do, joka myös on soinut True Bloodissa. Jaksoa en saanut selville, mutta todennäköisesti kolmoskaudella.
1. marraskuuta 2010
Ihme - kymmenen kertaa tai useammin
”Tiedän että tätä ette usko”, aloitti isä, ”mutta enkeleitä on olemassa”. ”Minä jos kuka tiedän sen, sillä ainakin kymmenen kertaa on suojelusenkeli pelastanut henkeni”, hän jatkoi.
”Hei, me tunnetaan sut. Kyllä uskotaan!” ja halusimme isän kertovan vähintään ne kymmenen tarinaa ihmepelastumisistaan. Olimme kuulleet ne monta kertaa, mutta yksittäin, muutaman silloin tällöin.
Isäni syntyi kuolleena tai valekuolleena taitaa olla se oikea termi. Talon vanhin poika ei päästänyt syntyessään ääntä, ei pihausta, ei huutoa eikä karjaisua. Vain hiljaisuus. Hämmentynyttä tilaisuutta oli kestänyt puolisen minuuttia kun kätilö otti lapsen syliinsä jaloista roikottaen ja läpsäsi takapuolelle. Huuto täytti huoneen. Lapsi eli!
Dramaattisen syntymän jälkeen onnettomuudet ja täpärästi pelastumiset seurasivat toisiaan. Ilman suojelusenkeliä hevonen olisi kaatunut päälle, isäni olisi hukkunut kaivoon, järveen ja jäihin. Kuorma-auto olisi ajanut moottoripyörän päälle. Auto-onnettomuuksissa isä selvisi naarmuitta vaikka autot menivät lunastukseen.
Ihmeitä toinen toisensa jälkeen.
Kertomuksensa isäni lopetti: ”Suojelusenkeliäni olen joutunut vaivaamaan usein. Joskus olen ajatellut, että niitä on täytynyt olla useampi kuin yksi. Mutta nyt 78-vuotiaana tuntuu, ettei minulla ole enää jäljellä kovinkaan montaa ihmettä”.
Kuolemanpelko käväisi kuulijoiden mielissä, mutta hävisi saman tien. Ei tässä suvussa kuolla. Olihan esi-isämme niitä harvoja, jotka jäivät eloon Kaarle XII:n sotaretkeltä Norjassa.
Toivon, että ihmeiden luetteleminen ja niistä kertominen helpotti myös isäni tuntemaa kuolemanpelkoa.
”Hei, me tunnetaan sut. Kyllä uskotaan!” ja halusimme isän kertovan vähintään ne kymmenen tarinaa ihmepelastumisistaan. Olimme kuulleet ne monta kertaa, mutta yksittäin, muutaman silloin tällöin.
Isäni syntyi kuolleena tai valekuolleena taitaa olla se oikea termi. Talon vanhin poika ei päästänyt syntyessään ääntä, ei pihausta, ei huutoa eikä karjaisua. Vain hiljaisuus. Hämmentynyttä tilaisuutta oli kestänyt puolisen minuuttia kun kätilö otti lapsen syliinsä jaloista roikottaen ja läpsäsi takapuolelle. Huuto täytti huoneen. Lapsi eli!
Dramaattisen syntymän jälkeen onnettomuudet ja täpärästi pelastumiset seurasivat toisiaan. Ilman suojelusenkeliä hevonen olisi kaatunut päälle, isäni olisi hukkunut kaivoon, järveen ja jäihin. Kuorma-auto olisi ajanut moottoripyörän päälle. Auto-onnettomuuksissa isä selvisi naarmuitta vaikka autot menivät lunastukseen.
Ihmeitä toinen toisensa jälkeen.
Kertomuksensa isäni lopetti: ”Suojelusenkeliäni olen joutunut vaivaamaan usein. Joskus olen ajatellut, että niitä on täytynyt olla useampi kuin yksi. Mutta nyt 78-vuotiaana tuntuu, ettei minulla ole enää jäljellä kovinkaan montaa ihmettä”.
Kuolemanpelko käväisi kuulijoiden mielissä, mutta hävisi saman tien. Ei tässä suvussa kuolla. Olihan esi-isämme niitä harvoja, jotka jäivät eloon Kaarle XII:n sotaretkeltä Norjassa.
Toivon, että ihmeiden luetteleminen ja niistä kertominen helpotti myös isäni tuntemaa kuolemanpelkoa.
31. lokakuuta 2010
Kirjamessuilla
Lauantaina Helsingin kirjamessuilla kävi samoin kuin usein ennenkin: kiersin antikvariaattien osastot tarkkaan ja moneen kertaan. Siellä kuljetin sormiani kirjojen selkiä pitkin, nautin kirjojen tunnusta ihollani ja kyselin kirjatukina toimineiden kivihirviöiden hintoja. Melkoinen urakehitys gargoileilla: Pariisin vartijoista matkamuistoiksi ja kirjatuiksi.
Olen varmaan hyvin vanhanaikainen tai sitten vain hemmetin yksinäinen, mutta ruoka- ja viinipuolella vain käväisin. Maistelin suklaata ja juustoja, viinit jätin muiden juotaviksi. Yksin ei ole kiva juoda. Seuralaiseni, 17-vuotiaan sisarentyttäreni, olin kadottanut jo aikoja sitten eikä hänestä alaikäisenä viiniseuraksi olisi ollutkaan.
Uuden kirjallisuuden osastot, suuret kustantajat, kirjakerhot ja mediat, oikeastaan vain vilkaisin läpi ohi mennessäni. Osallistuin Suomalaisen kirjakaupan Agatha Christie –kisaan, mutta en muista mitä siinä saattoi voittaa.
Messujen tärkein tapahtuma oli heti aamulla, kun Kirjakahvilassa haastateltavan tuolille istahti Pasi Ilmari Jääskeläinen. Ennen haastattelua kävin hakemassa omistuskirjoituksen Harjukaupungin salakäytäviin. ”Oletko sinä se Päivi?” –kysymykseen vastasin vain, että olen. Virtuaalisesti olemme tunteneet jo muutaman vuoden ja tämä oli eka kerta kun tapasimme oikeasti. Ehkä hän on oleskellut salakäytävissä ja minä kirjaston uumenissa ja ehkä juuri siksi tuntui oikein mukavalta nähdä ja tavata toinen kolmiulotteisesti.
Suorastaan harmittelin, etten ollut ottanut mukaani koko hänen tuotantoaan saadakseni niihinkin omistuskirjoituksen. Luonnollisesti olisin aloittanut Portti-lehdestä 4/1999, jossa julkaistiin ”Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa” ensimmäisen kerran. Novellin voi lukea myöhemmin julkaistusta novellikokoelmasta ”Missä junat kääntyvät” ja sen editoidusta painoksesta ”Taivaalta pudonnut eläintarha”. Suosittelen!
Kirjoja ostin vain antikvariaattipuolelta.
- Boris Akunin: Akilleen kuolema
- Agatha Christie: Syyttävä sormi ; Kaikki päättyy kuolemaan ; Kuolleen miehen huvimaja
- J.K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Korkeista hinnoista ällistyneenä tarkastin muutaman omassa kirjahyllyssäni olevan kirjan hinnan – ja ihmettelin. 35 euroa Besterin Määränpäänä tähdistä, samoin 35 euroa Le Guinin Osattomien planeetasta. Joko käytettyjen kirjojen hinta on ylipäätään noussut vietävästi tai sitten – en tiedä. Kovin harvinaisista kirjoista ei voinut olla kyse, sillä samat kirjat olivat myös muiden antikvariaattien tarjonnassa. Muistaakseni ihmettelin myös vuosi sitten kirjamessujen yhteydessä antikvariaattikirjojen hintoja. Tosin silloin oli kyse huomattavasti alemmista hinnoista.
27. lokakuuta 2010
Ugudibuu!
Näin se menee:
Oletko mies vai nainen?
Gabriela
Kuvaile itseäsi.
Kuinka voit?
Vadelmavenepakolainen
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Surun ja ilon kaupunki
Mihin haluaisit matkustaa?
Määränpäänä tähdet
Kuvaile parasta ystävääsi.
Samaa sukua
Mikä on lempivärisi?
Punainen erokirja
Millainen sää on nyt?
Avalonin usvat
Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Oli synkkä ja syksyinen yö (Sapo 227)
Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Maailma mielen mukaan
Mitä elämä sinulle merkitsee?
Laulu tulipunaisesta kukasta
Millainen parisuhteesi on?
Avioliitot vyöhykkeiden välillä
Mitä pelkäät?
Paha saapuu portin taa (aik. Painajainen)
Päivän mietelause?
Ugudibuu
Minkä neuvon haluaisit antaa?
Tusinoittain halvemmalla
Miten haluaisit kuolla?
Torstai on toivoa täynnä
Mottosi?
Missä junat kääntyvät
26. lokakuuta 2010
Unettomuutta ja lisäkiloja
16 päivää ilman tupakkaa. Oltuani viikon myös ilman unta (en oikein sano kolmen tunnin yöunia nukkumiseksi) otin selvää, mitä tupakoinnin lopettaminen saa aikaiseksi.
Kuulemma 15 lisäkiloa on pieni hinta jostain niin terveellisestä teosta kuin tupakoinnin lopettaminen. Ja voihan sitten joskus laihduttaa ylimääräiset kilot pois. (Tupakointi nopeuttaa aineenvaihduntaa ja siksi mallit tupakoivat.) Hidastuneen aineenvaihdunnan lisäksi kiloja tuo jatkuva syömisentarve. Kuulemma kannattaa etukäteen pohtia, minkälaisin vihanneksin ja hedelmin tähän syömishimoon vastaa. Eläköön rationaalisuus ja loogisuus! Jos joskus tapaatte ne, kertokaa, että voisivat käväistä Päiväkävelyllä.
Tuon lihomisjutun tiesin ennestään. Unettomuudesta en ollut kuullut keneltäkään mitään. Ehkä siihen ei väsymykseltään ole kukaan pystynyt.
Väkisinkin tulee mieleen, mitä hyötyä tästä on. Lihominen ja samanaikainen unenmäärän dramaattinen väheneminen ei ole terveellistä eikä se tunnu hyvältä. Mieleeni nousee epäilys siitä, että tupakointi on valittu terveyden ykkösviholliseksi, koska lihominen on liian monimutkainen ilmiö ja alkoholin terveyshaitoista ei saa puhua.
Ohessa kuva kaikille niille, jotka pitävät tupakointia tyylikkäänä.
Kuulemma 15 lisäkiloa on pieni hinta jostain niin terveellisestä teosta kuin tupakoinnin lopettaminen. Ja voihan sitten joskus laihduttaa ylimääräiset kilot pois. (Tupakointi nopeuttaa aineenvaihduntaa ja siksi mallit tupakoivat.) Hidastuneen aineenvaihdunnan lisäksi kiloja tuo jatkuva syömisentarve. Kuulemma kannattaa etukäteen pohtia, minkälaisin vihanneksin ja hedelmin tähän syömishimoon vastaa. Eläköön rationaalisuus ja loogisuus! Jos joskus tapaatte ne, kertokaa, että voisivat käväistä Päiväkävelyllä.
Tuon lihomisjutun tiesin ennestään. Unettomuudesta en ollut kuullut keneltäkään mitään. Ehkä siihen ei väsymykseltään ole kukaan pystynyt.
Väkisinkin tulee mieleen, mitä hyötyä tästä on. Lihominen ja samanaikainen unenmäärän dramaattinen väheneminen ei ole terveellistä eikä se tunnu hyvältä. Mieleeni nousee epäilys siitä, että tupakointi on valittu terveyden ykkösviholliseksi, koska lihominen on liian monimutkainen ilmiö ja alkoholin terveyshaitoista ei saa puhua.
Ohessa kuva kaikille niille, jotka pitävät tupakointia tyylikkäänä.
18. lokakuuta 2010
Realismia
- Hei, olen lopettanut tupakoinnin!
- Lopettanut? Vai oletko lakossa? Koska poltit viimeksi?
- Lauantaina 9.10. Miksi sanot lopettamistani lakoksi? Vai oletko vain realistisen kyyninen?
- Mähän olen vain realisti. Et sinä kuitenkaan pääse tupakasta eroon, joten järkevintä on puhua lakosta.
- Kuinka kauan sun mielestä pitää olla tupakoimatta, että voi sanoa lopettaneensa sen?
--------------------------------
- Hei, olen lopettanut tupakoinnin!
- Sehän hienoa. Olen kuullut, että se on helvetillistä.
- Puhdasta helvettiä. Tällaisten tuskien ja kipujen (!) jälkeen täytyy olla todella tyhmä, jos joskus aloittaa uudestaan tupakoinnin.
- Kuulemma tupakointi pyörii mielessä jatkuvasti.
- Näen siitä jopa unia. Mutta minä selviän. En halua enää antaa tupakalle valtaa elämästäni.
- Onnea uudelle tupakoimattomalle elämällesi!
-------------------------------
Olen tympääntynyt ja kyllästynyt realismin valepukuun naamioituneeseen kyynisyyteen. Usein epäilen, että ns. realismi on pelokkaiden ihmisten tapa suhtautua elämään. Silloin epäusko, epäilys ja kieltäminen ovat realismia, luottamus, myötätunto ja optimismi ovat naivismia. Kuinka paljon pahaa mieltä tällainen realismi saakaan aikaiseksi!
Voisiko realismia olla myönteinen ja positiivinen suhtautuminen asioihin?
- Lopettanut? Vai oletko lakossa? Koska poltit viimeksi?
- Lauantaina 9.10. Miksi sanot lopettamistani lakoksi? Vai oletko vain realistisen kyyninen?
- Mähän olen vain realisti. Et sinä kuitenkaan pääse tupakasta eroon, joten järkevintä on puhua lakosta.
- Kuinka kauan sun mielestä pitää olla tupakoimatta, että voi sanoa lopettaneensa sen?
--------------------------------
- Hei, olen lopettanut tupakoinnin!
- Sehän hienoa. Olen kuullut, että se on helvetillistä.
- Puhdasta helvettiä. Tällaisten tuskien ja kipujen (!) jälkeen täytyy olla todella tyhmä, jos joskus aloittaa uudestaan tupakoinnin.
- Kuulemma tupakointi pyörii mielessä jatkuvasti.
- Näen siitä jopa unia. Mutta minä selviän. En halua enää antaa tupakalle valtaa elämästäni.
- Onnea uudelle tupakoimattomalle elämällesi!
-------------------------------
Olen tympääntynyt ja kyllästynyt realismin valepukuun naamioituneeseen kyynisyyteen. Usein epäilen, että ns. realismi on pelokkaiden ihmisten tapa suhtautua elämään. Silloin epäusko, epäilys ja kieltäminen ovat realismia, luottamus, myötätunto ja optimismi ovat naivismia. Kuinka paljon pahaa mieltä tällainen realismi saakaan aikaiseksi!
Voisiko realismia olla myönteinen ja positiivinen suhtautuminen asioihin?
2. lokakuuta 2010
0 % käytettävissä
Tänään on ollut niitä päiviä, jolloin rutiinit ovat poissa. Usein sellainen on tervetullutta vaihtelua. En silti sanoisi kivaksi vaihteluksi läppärin sammumista, koska se ei ilmoituksensa mukaan saa riittävästi virtaa. On se toki verkkovirrassa, joten jossakin on vikaa. Muut sähkölaitteet, jopa samassa pistorasiassa olevat, toimivat moitteettomasti.
Vika lienee läppärissäni. Kesällä siitä putsattiin pölyt pois 80 euron hintaan. Akku lienee niin sanotusti paskana. Se ei ole viikkoihin latautunut ja nyt sitten ilmoittaa, että 0 % käytettävissä ja kehottaa vaihtamaan akun. Mullahan niitä täällä kotona on vain odottamassa tällaista ilmoitusta.
Vai olisiko sittenkin parempi ostaa uusi läppäri?
Vika lienee läppärissäni. Kesällä siitä putsattiin pölyt pois 80 euron hintaan. Akku lienee niin sanotusti paskana. Se ei ole viikkoihin latautunut ja nyt sitten ilmoittaa, että 0 % käytettävissä ja kehottaa vaihtamaan akun. Mullahan niitä täällä kotona on vain odottamassa tällaista ilmoitusta.
Vai olisiko sittenkin parempi ostaa uusi läppäri?
27. syyskuuta 2010
Positiivisen huomion kohteena
Varsinainen syntymäpäiväni oli tänään maanantaina. Tykkäsin kovasti saamistani onnitteluista. Äiti ja isä soittivat aamulla ja lauloivat "Paljon onnea vaan". Se kuulostaa aina yhtä ihanalta.
Pidän tällaisen positiivisen huomion kohteena olemisesta.
Kiitos kaikille onnittelijoille!
Pidän tällaisen positiivisen huomion kohteena olemisesta.
Kiitos kaikille onnittelijoille!
26. syyskuuta 2010
Musiikin ilotulitusta
Vietimme synttäreitäni jo tänään perinteisesti kuohuviiniin ja musiikkiin keskittyen. Aloitin juhlat M Peoplen Movin on up ja Aerosmithin Dude (looks like a lady) -kappaleilla. Sen jälkeen olikin jo aika siirtyä niihin kappaleisiin, jotka meille olivat ajankohtaisia juuri nyt. Nämä kappaleet kuuntelimme
AC/DC Thunderstruck
Beatles Because (Love)
Clash Should i stay or should i go
Lapinlahden linnut Ojasta noustaan
Rufus Wainwright 14th street
Beyoncé Sweet dreams
Seppo Laakko Legendaa
Pink Floyd Money
Bach Toccata & Fuge d-moll
Aretha Franklin Think
Kolmas Nainen Lentojätkä ja tyttökulta
Red hot Chili Peppers Tell Me Baby
Shakira Shewolf in spanish
Vesa-Matti Loiri Tulkaa kotiin
Jazz Gillum Key to the Highway
Mozart Sinfonia nro 40 g-molli K. 550 Menuetto. Allegretto – Trio
Miljoonasade Miljoonasade
Beecake This is not an exit
Alexander Rybak Roll with the wind
Jesus Christ Superstar Juda’s Death
Beatles Strawberry fields forever
Kauko Röyhkä Sinä olet tähti
Pelle Miljoona Mulla menee lujaa
Oingo Boingo Private Life
Pixie Lott Apologize
Wigwam Freddy are you ready
Bach Air
Muse Supermassive Black Hole
Tiktak Sankaritar
Battlestar Galagtica Season 4 OST Kara Remembers
Tokio Shiina
David Bowie Man who sold the world
Johnnny Burnett Trio The train kept a-rollin’
Bad Company Ready for love
Muumimusiikkia 31
Giles Standing in the way
Tapio Rautavaara Sininen uni
ja ekstrana Tauno Palon Ruusu on punainen.
Musiikin ilotulitusta! Fantastista!
edit: korjailin kirjoitusvirheitä, joita yöllä kirjoitettu teksti vilisi.
AC/DC Thunderstruck
Beatles Because (Love)
Clash Should i stay or should i go
Lapinlahden linnut Ojasta noustaan
Rufus Wainwright 14th street
Beyoncé Sweet dreams
Seppo Laakko Legendaa
Pink Floyd Money
Bach Toccata & Fuge d-moll
Aretha Franklin Think
Kolmas Nainen Lentojätkä ja tyttökulta
Red hot Chili Peppers Tell Me Baby
Shakira Shewolf in spanish
Vesa-Matti Loiri Tulkaa kotiin
Jazz Gillum Key to the Highway
Mozart Sinfonia nro 40 g-molli K. 550 Menuetto. Allegretto – Trio
Miljoonasade Miljoonasade
Beecake This is not an exit
Alexander Rybak Roll with the wind
Jesus Christ Superstar Juda’s Death
Beatles Strawberry fields forever
Kauko Röyhkä Sinä olet tähti
Pelle Miljoona Mulla menee lujaa
Oingo Boingo Private Life
Pixie Lott Apologize
Wigwam Freddy are you ready
Bach Air
Muse Supermassive Black Hole
Tiktak Sankaritar
Battlestar Galagtica Season 4 OST Kara Remembers
Tokio Shiina
David Bowie Man who sold the world
Johnnny Burnett Trio The train kept a-rollin’
Bad Company Ready for love
Muumimusiikkia 31
Giles Standing in the way
Tapio Rautavaara Sininen uni
ja ekstrana Tauno Palon Ruusu on punainen.
Musiikin ilotulitusta! Fantastista!
edit: korjailin kirjoitusvirheitä, joita yöllä kirjoitettu teksti vilisi.
15. syyskuuta 2010
Lukeminen oli intohimoni
Lukeminen ei ole enää intohimoni. Sen sijaan lukeminen toimii erittäin hyvin unilääkkeenä. Kirja kuin kirja, pari sivua riittää siihen, etteivät silmäni pysy enää auki. Tämän unilukemisen opin opiskeluaikana lukiessani Afrikan historian tenttiin. Kirja oli raskas ja vaikeaa englantia. Vähemmästäkin sellainen alkaa nukuttaa. Pääsin muistaakseni tentistä läpi.
Oi niitä aikoja, kun luin ahmimalla valvoen yöt kirjan kanssa. En usko kirjojen muuttuneen huonommiksi. Minä siinä olen muuttunut. Ajankäyttötapani on muuttunut.
Kirjan lukeminen vaatii pysähtymistä ja keskittymistä. Pelkkä ajatus sellaiseen ryhtymisestä tarkoittaa sitä, että varmistan ensin, ettei tv:stä tule mitään, tsekkaan Facebookin ja Blogilistan ja pelaan ainakin yhden Bubble Shooterin. Sitten kun on aivan varma, että mikään muu ei nyt tuo täytettä tyhjään elämääni, sitten otan kirjan käteeni lukeakseni sitä.
Silti olen lukenut hienoja kirjoja. Anja Snellmanin Parvekejumalia suosittelen lämpimästi kaikille. Sen sijaan Johan Ajvide Lindqvistin kirjaa Ystävät hämärän jälkeen en suosittele kaikille. Kirja on raskas toivottomuuden kuvaus, jossa on mukana vampyyreja, väkivaltaa ja ällöttäviä kohtauksia. Se on myös intensiivinen, lumoava ja aivan toisenlainen kuin elokuva.
Tänään kävin ostamassa Pasi Ilmari Jääskeläisen uuden romaanin Harjukaupungin salakäytävät.
Odotan kirjalta paljon, sillä pidän hänen novelleistaan (Taivaalta pudonnut eläintarha) ja ensimmäisestä romaanista ”Lumikko ja yhdeksän muuta”. Suosikkikirjailijani. Sitä paitsi Harjukaupungin salakäytävissä kuulemma sataa miltei koko ajan.
Myös Agatha Christie on suosikkikirjailijani. Hänen syntymästä tuli tänään 120 vuotta.
Oi niitä aikoja, kun luin ahmimalla valvoen yöt kirjan kanssa. En usko kirjojen muuttuneen huonommiksi. Minä siinä olen muuttunut. Ajankäyttötapani on muuttunut.
Kirjan lukeminen vaatii pysähtymistä ja keskittymistä. Pelkkä ajatus sellaiseen ryhtymisestä tarkoittaa sitä, että varmistan ensin, ettei tv:stä tule mitään, tsekkaan Facebookin ja Blogilistan ja pelaan ainakin yhden Bubble Shooterin. Sitten kun on aivan varma, että mikään muu ei nyt tuo täytettä tyhjään elämääni, sitten otan kirjan käteeni lukeakseni sitä.
Silti olen lukenut hienoja kirjoja. Anja Snellmanin Parvekejumalia suosittelen lämpimästi kaikille. Sen sijaan Johan Ajvide Lindqvistin kirjaa Ystävät hämärän jälkeen en suosittele kaikille. Kirja on raskas toivottomuuden kuvaus, jossa on mukana vampyyreja, väkivaltaa ja ällöttäviä kohtauksia. Se on myös intensiivinen, lumoava ja aivan toisenlainen kuin elokuva.
Tänään kävin ostamassa Pasi Ilmari Jääskeläisen uuden romaanin Harjukaupungin salakäytävät.
Myös Agatha Christie on suosikkikirjailijani. Hänen syntymästä tuli tänään 120 vuotta.
8. syyskuuta 2010
Suomalaisten onneksi
"Ei kai suomalaisuus-sana käyttökiellossa ole?", ihmettelee Lohjan kaupunginjohtaja Simo Juva Ilta-Sanomien mukaan. Lohjan vastavalittu uusi mainoslause kuuluu "Lohja – suomalaisten onneksi". Ilta-Sanomien jutun mukaan lausetta epäilee rasistiseksi mm. Uudenmaan liiton maakuntahallituksen jäsen Matti Tukiainen:
"Se on rasistista vihjailua. Jos Lohja on suomalaisten kaupunki, se ei ole virolaisten kaupunki, ei venäläisten kaupunki, ei puolalaisten kaupunki, ei serbien kaupunki, eikä somalien kaupunki. Pitäisikö näiden mainittujen tai muiden kansallisuuksien muuttaa pois, jos ehdotettu slogan otetaan käyttöön?"
Tukiainen varmaan tarkoittaa kommentillaan hyvää, osoittaa laajakatseisuuttaan, mutta epäonnistuu siinä. Minusta Tukiaisen kommentti vihjaa pikemmin poissulkemiseen kuin Lohjan kaupungin mainoslause, jossa suomalaisiksi lasketaan kaikki Suomessa asuvat ja Suomeen tulevat. Tukiainen näyttää lukevan suomalaisiksi vain suomalaisista vanhemmista syntyneet.
Lohjan kaupungin mainoslause muistuttaa lukuisia ruotsalaisia tv-mainoksia. Niissä "vi svenskar" tai vastaava ilmaus ruotsalaisuudesta on hyvin yleinen. Ei Ruotsissa epäillä näitä mainoksia rasistisiksi tai muualta Ruotsiin muuttaneita poissulkeviksi. Päinvastoin, niillä nostatetaan tunnetta siitä, kuinka hienoa ruotsalaisuus on ajatuksella "Me kaikki olemme ruotsalaisia".
Kahdessa suomalaisessa tv-mainoksessa onkin suomalaisuuteen viittaaminen korvattu ruotsalaisuudella. Läkerol mainostaa pastillejaan sanomalla, että "Hyvä maku tulee Ruotsista" ja kilpailuun osallistuja palkitaan "ruotsalaisen ruhtinaallisesti". Läkerol lienee ruotsalainen tuote, mutta silti.
Hartwallin Åttå Drinkero -mainos menee vielä pidemmälle. Siinä ruotslaisen homon näköinen mies löytää jääkaapista Åtto Drinkeron, joka on niin hyvää, että sen täytyy olla ruotsalaista.
En tiedä, mihin tämä maa ja kansa on menossa pelätessään suomalaisuuden esilletuomista. Hyvältä se ei tunnu. Myöskään suomalaisuuden ahdas rajaaminen ei tunnu hyvältä. Pitääkö tässä jossain vaiheessa hankkia sukuselvitykset ja geenikartat suomalaisuuden todistamiseksi?
"Se on rasistista vihjailua. Jos Lohja on suomalaisten kaupunki, se ei ole virolaisten kaupunki, ei venäläisten kaupunki, ei puolalaisten kaupunki, ei serbien kaupunki, eikä somalien kaupunki. Pitäisikö näiden mainittujen tai muiden kansallisuuksien muuttaa pois, jos ehdotettu slogan otetaan käyttöön?"
Tukiainen varmaan tarkoittaa kommentillaan hyvää, osoittaa laajakatseisuuttaan, mutta epäonnistuu siinä. Minusta Tukiaisen kommentti vihjaa pikemmin poissulkemiseen kuin Lohjan kaupungin mainoslause, jossa suomalaisiksi lasketaan kaikki Suomessa asuvat ja Suomeen tulevat. Tukiainen näyttää lukevan suomalaisiksi vain suomalaisista vanhemmista syntyneet.
Lohjan kaupungin mainoslause muistuttaa lukuisia ruotsalaisia tv-mainoksia. Niissä "vi svenskar" tai vastaava ilmaus ruotsalaisuudesta on hyvin yleinen. Ei Ruotsissa epäillä näitä mainoksia rasistisiksi tai muualta Ruotsiin muuttaneita poissulkeviksi. Päinvastoin, niillä nostatetaan tunnetta siitä, kuinka hienoa ruotsalaisuus on ajatuksella "Me kaikki olemme ruotsalaisia".
Kahdessa suomalaisessa tv-mainoksessa onkin suomalaisuuteen viittaaminen korvattu ruotsalaisuudella. Läkerol mainostaa pastillejaan sanomalla, että "Hyvä maku tulee Ruotsista" ja kilpailuun osallistuja palkitaan "ruotsalaisen ruhtinaallisesti". Läkerol lienee ruotsalainen tuote, mutta silti.
Hartwallin Åttå Drinkero -mainos menee vielä pidemmälle. Siinä ruotslaisen homon näköinen mies löytää jääkaapista Åtto Drinkeron, joka on niin hyvää, että sen täytyy olla ruotsalaista.
En tiedä, mihin tämä maa ja kansa on menossa pelätessään suomalaisuuden esilletuomista. Hyvältä se ei tunnu. Myöskään suomalaisuuden ahdas rajaaminen ei tunnu hyvältä. Pitääkö tässä jossain vaiheessa hankkia sukuselvitykset ja geenikartat suomalaisuuden todistamiseksi?
31. elokuuta 2010
Kuumeisia tunnustuksia
Viimeyönä sanoin tyttärelleni etten jaksaa enää pitää itseäni kasassa. Kuume ja kivut olivat vieneet voimani. Elämä oli vienyt voimani. Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelen, että syksy on rumaa aikaa. Innostukseni, optimismini ja positiivisuuteni ovat jättäneet minut. Ei kiinnosta, ei huvita, ei mikään. Kaikki yrittäminen on turhaa, mitään ei kuitenkaan tapahdu.
En minä enää ajattele tai tunne noin. Olen hieman pessimistisempi kuin tavallisesti tähän aikaan vuodesta, mutta sekin voidaan lukea, ainakin osittain, flunssan syyksi.
Elämässäni on onneksi myös mukavia asioita. Sain Millanilta blogitunnustuksen,
johon liittyy velvoite kertoa itsestään seitsemän asiaa ja jakaa tunnustus seitsemälle blogille eteenpäin. Kiitos Millanille, laitan tämän nyt eteenpäin.
Ensin seitsemän blogia:
Burberry Complex
Puutarhatarinoita
Saving people, hunting things
Aikamatkustajan blogi
Jäljen ääni
Astrologian Taika
Toisaalta ja toisaalta II
Seuraan useita hienoja blogeja, mutta nämä seitsemän kuvastavat myös minua, uteliaisuuttani ja kiinnostustani mitä ihmeellisimpiin asioihin. Jokaista näistä luen ilolla ja innoissani: oivalluksia, uusia ideoita ja tietämystä, optimismia, jännitystä ja elämänmenoa.
Olen huono tunnustamaan yhtään mitään. Olen keskustelussa avoin, salailu ei kuulu ominaisuuksiini. Minulla ei siis ole mitään tunnustettavaa? Tai ehkä tässä ei ole tarkoitus mennä niin syvälle, en tiedä.
Olen optimisti, joka syöksyy välillä epätoivon syövereihin.
Olen ujo ja rohkea.
Olen sosiaalinen erakko.
Olen lukenut nuoruudessani todella paljon. Nykyään luen yhtä teosta useamman viikon, unilukemisena. Vaikka kirja olisi hyvä, nukahdan parin sivun jälkeen.
Musiikki on elämänkumppanini, mutta hyvät tv-sarjat ovat rakastajiani.
Olen hyvä tyyppi.
Tunnen ja koen voimakkaasti.
En minä enää ajattele tai tunne noin. Olen hieman pessimistisempi kuin tavallisesti tähän aikaan vuodesta, mutta sekin voidaan lukea, ainakin osittain, flunssan syyksi.
Elämässäni on onneksi myös mukavia asioita. Sain Millanilta blogitunnustuksen,
johon liittyy velvoite kertoa itsestään seitsemän asiaa ja jakaa tunnustus seitsemälle blogille eteenpäin. Kiitos Millanille, laitan tämän nyt eteenpäin.
Ensin seitsemän blogia:
Burberry Complex
Puutarhatarinoita
Saving people, hunting things
Aikamatkustajan blogi
Jäljen ääni
Astrologian Taika
Toisaalta ja toisaalta II
Seuraan useita hienoja blogeja, mutta nämä seitsemän kuvastavat myös minua, uteliaisuuttani ja kiinnostustani mitä ihmeellisimpiin asioihin. Jokaista näistä luen ilolla ja innoissani: oivalluksia, uusia ideoita ja tietämystä, optimismia, jännitystä ja elämänmenoa.
Olen huono tunnustamaan yhtään mitään. Olen keskustelussa avoin, salailu ei kuulu ominaisuuksiini. Minulla ei siis ole mitään tunnustettavaa? Tai ehkä tässä ei ole tarkoitus mennä niin syvälle, en tiedä.
Olen optimisti, joka syöksyy välillä epätoivon syövereihin.
Olen ujo ja rohkea.
Olen sosiaalinen erakko.
Olen lukenut nuoruudessani todella paljon. Nykyään luen yhtä teosta useamman viikon, unilukemisena. Vaikka kirja olisi hyvä, nukahdan parin sivun jälkeen.
Musiikki on elämänkumppanini, mutta hyvät tv-sarjat ovat rakastajiani.
Olen hyvä tyyppi.
Tunnen ja koen voimakkaasti.
25. elokuuta 2010
Rahaa tavalliseen elämään
Metromatkustajana olen muutaman kuukauden ajan ihmetellyt Terrarahoituksen mainosta ”Rahaa tavalliseen elämään”. Metroasemilla tavallisen elämän mannekiineja ovat Kizu, 28-v. ja Kaltsu, 25-v. Terrarahoituksen sivulla uskotaan myös vanhempiin pikalainan tarvitsijoihin. Myös viisikymppiset Lilli ja Hessu tarvitsevat rahaa.
Kukapa ei tarvitsisi? Rahantarve ei minua mainoksessa ole ihmetyttänyt, vaan tavallisen elämän kuvaus:
Kizu, 28. Eläinkaupan energinen puotipuksu on tehnyt harrastuksesta itselleen työn. Sinkkuna viihtyvän eläinhullun kotona asuvat kaksi koiraa, muutama lisko ja papukaija Ozzy. Seuraavaksi hankintalistalla on intialainen pitkäkorvasiili. Pikkurahan puutteen vuoksi telakalla ollut sukellusharrastus kaipaa jatkokurssin lisäksi uutta märkäpukua. Ja uusi tatska kovasti polttelisi.
Pikalaina auttaa!
Ei tuo kovin tavalliselta kuulosta. Epäilen Kizun olevan veloissaan korviaan myöten, sillä tuollainen määrä lemmikkejä maksaa. Puotipuksun palkka ei voi olla suuri eikä toiveita paremmasta ole näkyvissä. Koulutustahan Kizulla ei näytä olevan. Silti hän vain pikkurahan puutteessa ei nyt sukeltele. En tiedä, kuinka paljon sukellusharrastus maksaa, mutta termi ”pikkuraha” taitaa olla vähättelyä.
Sitä paitsi Kizu on sinkku. Miksi se haalii vain eläimiä itselleen? Eikö tuonikäisen sinkun rahat mene miehenmetsästykseen? Mainosten rahantarvitsijoista Kizu on ainut, josta kerrotaan parisuhdetila. Kuitenkin myös Kaltsusta, Lillistä ja Hessusta välittyy kuva ihmisestä, joka elää yksin ilman perhettä ja kumppania.
Mainosten rahantarvitsijoiden harrastukset ovat kalliita. Silti niitä on pakko ylläpitää pienistä tuloista huolimatta. Onneksi on Terrarahoitus ja muut pikavippiä tarjoavat yritykset! Onko tosiaan niin, että menoja ei tarvitse suhteuttaa tuloihin? Pitääkö haluamastaan luopua vain siksi, ettei siihen ole rahaa?
Niinpä. Ylivelkaantuminen ja maksuvaikeudet taitavat kuulua tavalliseen elämään.
Kukapa ei tarvitsisi? Rahantarve ei minua mainoksessa ole ihmetyttänyt, vaan tavallisen elämän kuvaus:
Kizu, 28. Eläinkaupan energinen puotipuksu on tehnyt harrastuksesta itselleen työn. Sinkkuna viihtyvän eläinhullun kotona asuvat kaksi koiraa, muutama lisko ja papukaija Ozzy. Seuraavaksi hankintalistalla on intialainen pitkäkorvasiili. Pikkurahan puutteen vuoksi telakalla ollut sukellusharrastus kaipaa jatkokurssin lisäksi uutta märkäpukua. Ja uusi tatska kovasti polttelisi.
Pikalaina auttaa!
Ei tuo kovin tavalliselta kuulosta. Epäilen Kizun olevan veloissaan korviaan myöten, sillä tuollainen määrä lemmikkejä maksaa. Puotipuksun palkka ei voi olla suuri eikä toiveita paremmasta ole näkyvissä. Koulutustahan Kizulla ei näytä olevan. Silti hän vain pikkurahan puutteessa ei nyt sukeltele. En tiedä, kuinka paljon sukellusharrastus maksaa, mutta termi ”pikkuraha” taitaa olla vähättelyä.
Sitä paitsi Kizu on sinkku. Miksi se haalii vain eläimiä itselleen? Eikö tuonikäisen sinkun rahat mene miehenmetsästykseen? Mainosten rahantarvitsijoista Kizu on ainut, josta kerrotaan parisuhdetila. Kuitenkin myös Kaltsusta, Lillistä ja Hessusta välittyy kuva ihmisestä, joka elää yksin ilman perhettä ja kumppania.
Mainosten rahantarvitsijoiden harrastukset ovat kalliita. Silti niitä on pakko ylläpitää pienistä tuloista huolimatta. Onneksi on Terrarahoitus ja muut pikavippiä tarjoavat yritykset! Onko tosiaan niin, että menoja ei tarvitse suhteuttaa tuloihin? Pitääkö haluamastaan luopua vain siksi, ettei siihen ole rahaa?
Niinpä. Ylivelkaantuminen ja maksuvaikeudet taitavat kuulua tavalliseen elämään.
22. elokuuta 2010
Leikkiä ikä kaikki
Tänään vietetään siskontyttöni Prometheus-juhlaa. Se vastannee rippijuhlaa, mutta enemmän on kyse aikuistumisriitistä. Ihmettelen, kuinka aikuinen 15-vuotias tyttö on, kunnes tajuan: hän on matkalla aikuisuuteen.
Kauko Röyhkä lauloi olevansa mieluummin vanha kuin aikuinen. Aikuisuus on ikävää, pelkkiä velvollisuuksia, työtä ja tylsyyttä, niinkö? Ehkä, jos sen niin haluaa ymmärtää.
Leikki ja leikkiminen liitetään yleensä vain lapsuuteen. Aikuiset eivät leiki! Väittäisin, että käsitys aikuisuuden tylsyydestä johtuu leikin kieltämisestä. Kuitenkin Johan Huizinga kirjoitti leikkivästä ihmisestä. Hänen mukaansa leikki ja leikkisyys on luovuutta, joka heijastuu yhteiskunnan ja kulttuurin kehityksessä. Vakava ja tylsä aikuisuus on väärinymmärrettyä aikuisuutta.
Se, että meiltä useilta leikki unohtuu arjen keskellä, on valitettavaa. Tosin ei leikki ole pelkästään hippasilla oloa tai nukeilla leikkimistä. Itse pidän kovasti sanaleikeistä ja sanontojen konkreettisten ja abstraktien merkitysten sekoittamisesta ja väärinymmärtämisestä.
Leikkinä voisi pitää kaikkea sitä, joka menee konkreettisen kokemuksen ohi ja yli. Mielikuvituksen käyttöä asioiden toisin näkemiseksi. Leikkiä on myös kysyminen ja ihmettely, koska ne edellyttävän sen oivaltamista, että asia voisi olla toisin.
En tiedä, mitä kirjoittaisin siskontyttöni onnittelukorttiin. Ehkä vain kehotan häntä nauttimaan, etsimään, kysymään ja nauramaan.
Kauko Röyhkä lauloi olevansa mieluummin vanha kuin aikuinen. Aikuisuus on ikävää, pelkkiä velvollisuuksia, työtä ja tylsyyttä, niinkö? Ehkä, jos sen niin haluaa ymmärtää.
Leikki ja leikkiminen liitetään yleensä vain lapsuuteen. Aikuiset eivät leiki! Väittäisin, että käsitys aikuisuuden tylsyydestä johtuu leikin kieltämisestä. Kuitenkin Johan Huizinga kirjoitti leikkivästä ihmisestä. Hänen mukaansa leikki ja leikkisyys on luovuutta, joka heijastuu yhteiskunnan ja kulttuurin kehityksessä. Vakava ja tylsä aikuisuus on väärinymmärrettyä aikuisuutta.
Se, että meiltä useilta leikki unohtuu arjen keskellä, on valitettavaa. Tosin ei leikki ole pelkästään hippasilla oloa tai nukeilla leikkimistä. Itse pidän kovasti sanaleikeistä ja sanontojen konkreettisten ja abstraktien merkitysten sekoittamisesta ja väärinymmärtämisestä.
Leikkinä voisi pitää kaikkea sitä, joka menee konkreettisen kokemuksen ohi ja yli. Mielikuvituksen käyttöä asioiden toisin näkemiseksi. Leikkiä on myös kysyminen ja ihmettely, koska ne edellyttävän sen oivaltamista, että asia voisi olla toisin.
En tiedä, mitä kirjoittaisin siskontyttöni onnittelukorttiin. Ehkä vain kehotan häntä nauttimaan, etsimään, kysymään ja nauramaan.
18. elokuuta 2010
Bubble shooteria
Saatoin tyttäreni eilen lentokentälle. Hän asuu nettituttunsa, samanikäisen tytön luona viikon. Sitten on edessä muutto sikakalliseen opiskelija-asuntoon. Siinä on tarkoitus asua vain niin kauan, kuin kohtuuhintainen asunto löytyy. Tai siis norjalaiset uskaltavat ottaa vuokralaiseksi suomalaisen opiskelijatytön. Ne pojat mokasivat pahasti, eivätkä ottaneet tytärtäni yhteisönsä jäseneksi.
Asustelen kissan kanssa ja ihmettelen. Televisio on auki koko ajan, jotta täällä ei olisi niin hiljaista. En sitä tietenkään katso. Istun koneella ja pelaan Bubble Shooteria, joka hienosti täyttää lamaannuttavan tyhjyyden.
Voisin esimerkiksi tiskata, käydä läpi vaatekomerot, siivota, pestä pyykkiä. Tai katsoa kaikki ne elokuvat, joista minä pidän, mutta joista tyttäreni ei pitänyt. Tai katsoa kaikki ne elokuvat ja tv-sarjat, joista olemme yhdessä nauttineet.
Voisin tavata ystäviäni mielin määrin ilman tunnetta siitä, että hän odottaa minua kotona. Tosin kissa odottaa minua aina. Ruokkimaan, päästämään parvekkeelle, ottamaan syliin ja paijaamaan.
Käyn töissä. Tulen kaupan kautta kotiin. Paijaan kissaa. Yritän nukkua päikkärit, vaikka ei siitä mitään tule. Niinpä pelaan Bubble Shooteria ja pelkään yötä. Viime yön nukuin valot päällä ja todennäköisesti vielä monta muuta yötä.
Ikävöin tytärtäni. Murehdin. Olen varma, että kaikki on hyvin. Tekstailemme, soittelemme ja chattailemme Facebookissa.
Asuimme kahdestaan tässä asunnossa yli 15 vuotta. Yksin en ole asunut tammikuun 1987 jälkeen.
Asustelen kissan kanssa ja ihmettelen. Televisio on auki koko ajan, jotta täällä ei olisi niin hiljaista. En sitä tietenkään katso. Istun koneella ja pelaan Bubble Shooteria, joka hienosti täyttää lamaannuttavan tyhjyyden.
Voisin esimerkiksi tiskata, käydä läpi vaatekomerot, siivota, pestä pyykkiä. Tai katsoa kaikki ne elokuvat, joista minä pidän, mutta joista tyttäreni ei pitänyt. Tai katsoa kaikki ne elokuvat ja tv-sarjat, joista olemme yhdessä nauttineet.
Voisin tavata ystäviäni mielin määrin ilman tunnetta siitä, että hän odottaa minua kotona. Tosin kissa odottaa minua aina. Ruokkimaan, päästämään parvekkeelle, ottamaan syliin ja paijaamaan.
Käyn töissä. Tulen kaupan kautta kotiin. Paijaan kissaa. Yritän nukkua päikkärit, vaikka ei siitä mitään tule. Niinpä pelaan Bubble Shooteria ja pelkään yötä. Viime yön nukuin valot päällä ja todennäköisesti vielä monta muuta yötä.
Ikävöin tytärtäni. Murehdin. Olen varma, että kaikki on hyvin. Tekstailemme, soittelemme ja chattailemme Facebookissa.
Asuimme kahdestaan tässä asunnossa yli 15 vuotta. Yksin en ole asunut tammikuun 1987 jälkeen.
13. elokuuta 2010
Karikatyyreja
Pilapiirros tai karikatyyri yleensä tavoittaa mallistaan olennaisen. Tyttäreni on piirtänyt Windowsin Paint-ohjelmalla minusta useita karikatyyreja vuosien mittaan. Uusimman piirroksen laitoin yläkuvaksi.
Minusta nämä ovat hauskoja ja kertonevat yhtä paljon mallista kuin tekijästä:)
Minusta nämä ovat hauskoja ja kertonevat yhtä paljon mallista kuin tekijästä:)
Neljä keinoa elämään
J.K. Rowlingin Harry Pottereissa annetaan neljä keinoa elämässä selviämiseen. Sovellan, tai ainakin yritän soveltaa, niitä omassa elämässäni.
Niistä kolme esitellään kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki.
Suklaa
Suklaan syönti auttaa toipumasta ahdistavista, epämiellyttävistä ja pelottavista tilanteista. Tämän toki kaikki tietävät, mutta se toimii!
Nauru
Mörön saa karkotettua tekemällä se naurettavaksi. ”Naurretavus!” Professori Lupinin oppitunnilla tämä tepsii myös hämähäkkipelkoon. Siihen en ole tätä vielä soveltanut. Rowlingin mukaan pelko karkotetaan liittämällä pelottavaan asiaan niin naurettava asia, ettei pelottavaa asiaa voi enää ottaa tosissaan.
Harry Pottereissa nauru ja naurettavuus liitetään vain pelon torjumiseen. Omassa elämässäni pyrin näkemään asioiden naurettavuuden ja hyväksymään oman naurettavuuteni. Vain naurun avulla voi olla vapaa yleisistä mielipiteistä, pakottavista koodeista ja tajuta oman ainutlaatuisuutensa.
Suojelius
Kun elämäniloa ei näy missään, kun ahdistaa, masentaa eikä toivoa ole ja vain koetut tai mahdolliset tulevat kauhukuvat pyörivät mielessä, on syytä kutsua suojelius. Suojelius pitää tietoisesti rakentaa ja sen muodostavat onni, toivo ja elämänilo, jotka tiivistyvät yhdessä oikein onnellisessa muistossa.
Hädän hetkellä on vaikeaa muistaa mitään hyvää ja jos muistaa, se tuntuu epämääräiseltä, epätodelliselta ja kaukaiselta. Siksi suojeliuksen kutsumista pitää harjoitella eli ajatella onnellisia asioita, kokemuksia, muistoja ja tulevaisuudenkuvia elämässään.
Blogini lukijat ovat varmaan huomanneet, että minulla harjoitukset suojeliuksen kutsumiseksi ovat jääneet vähiin. Mutta kyllä minä vielä opin.
Aikalisä
Joskus on hyvä ottaa aikalisä asioiden käsittelyssä. Harry Pottereissa tämä tehdään ajatuseulan avulla. Ajatuseulaan voi tallentaa kokemuksensa, muistonsa ja ajatuksensa ja ottaa ne siitä esille silloin kun itselle parhaiten sopii.
Ajatuseulan, tai mitä nimitystä siitä sitten käyttääkin, käyttö on periaatteessa helppoa. Ei tarvitse kuin päättää, että tätä asiaa ajattelen huomenna, ensi viikolla – tai vasta sitten, kun se on ajankohtainen.
Kyllä näillä pitäisi omassa elämässään pärjätä. Minunkin.
Niistä kolme esitellään kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki.
Suklaa
Suklaan syönti auttaa toipumasta ahdistavista, epämiellyttävistä ja pelottavista tilanteista. Tämän toki kaikki tietävät, mutta se toimii!
Nauru
Mörön saa karkotettua tekemällä se naurettavaksi. ”Naurretavus!” Professori Lupinin oppitunnilla tämä tepsii myös hämähäkkipelkoon. Siihen en ole tätä vielä soveltanut. Rowlingin mukaan pelko karkotetaan liittämällä pelottavaan asiaan niin naurettava asia, ettei pelottavaa asiaa voi enää ottaa tosissaan.
Harry Pottereissa nauru ja naurettavuus liitetään vain pelon torjumiseen. Omassa elämässäni pyrin näkemään asioiden naurettavuuden ja hyväksymään oman naurettavuuteni. Vain naurun avulla voi olla vapaa yleisistä mielipiteistä, pakottavista koodeista ja tajuta oman ainutlaatuisuutensa.
Suojelius
Kun elämäniloa ei näy missään, kun ahdistaa, masentaa eikä toivoa ole ja vain koetut tai mahdolliset tulevat kauhukuvat pyörivät mielessä, on syytä kutsua suojelius. Suojelius pitää tietoisesti rakentaa ja sen muodostavat onni, toivo ja elämänilo, jotka tiivistyvät yhdessä oikein onnellisessa muistossa.
Hädän hetkellä on vaikeaa muistaa mitään hyvää ja jos muistaa, se tuntuu epämääräiseltä, epätodelliselta ja kaukaiselta. Siksi suojeliuksen kutsumista pitää harjoitella eli ajatella onnellisia asioita, kokemuksia, muistoja ja tulevaisuudenkuvia elämässään.
Blogini lukijat ovat varmaan huomanneet, että minulla harjoitukset suojeliuksen kutsumiseksi ovat jääneet vähiin. Mutta kyllä minä vielä opin.
Aikalisä
Joskus on hyvä ottaa aikalisä asioiden käsittelyssä. Harry Pottereissa tämä tehdään ajatuseulan avulla. Ajatuseulaan voi tallentaa kokemuksensa, muistonsa ja ajatuksensa ja ottaa ne siitä esille silloin kun itselle parhaiten sopii.
Ajatuseulan, tai mitä nimitystä siitä sitten käyttääkin, käyttö on periaatteessa helppoa. Ei tarvitse kuin päättää, että tätä asiaa ajattelen huomenna, ensi viikolla – tai vasta sitten, kun se on ajankohtainen.
Kyllä näillä pitäisi omassa elämässään pärjätä. Minunkin.
8. elokuuta 2010
Tiikerien kaupungissa
Lähdimme niin kiireellä Osloon, etten ollut selvittänyt tietoja itse kaupungista. Eikö se riitä, että kyse on Norjan pääkaupungista, siellä on samana verran asukkaita kuin Helsingissä ja että tyttäreni menee sinne opiskelemaan? Mitä muuta tarvitsisi tietää?Saavuimme Osloon junalla lentokentältä. Rautatientorilla oli suuri tiikeriveistos. Ihmettelimme ja naureskelimmekin asiaa. Mitä ihmettä Oslolla on tekemistä tiikerien kanssa? Kotona googlettamalla sain selville, että kaikki tietävät Oslon olevan Tiikerien kaupunki. Nimitys juontuu Bjørnstjerne Bjørnson runosta, jossa hän kuvaa Oslos tiikerien kaupungiksi. Niin kylmä ja vaarallinen paikka se on!
Olihan siellä viileämpää kuin Helsingissä, mutta vaaralliselta kaupunki ei vaikuttanut. Sen sijaan sanat pieni, kotoisa, sympaattinen ja kaunis kuvaavat sitä paremmin. Minulle muuttohaluja Osloon kuitenkin herätti komeiden ja hyvännäköisten miesten runsaus. Tosin taitaa riittää, että tyttäreni muuttaa sinne.
Vieraassa kaupungissa on vaikea liikkua kartankin kanssa. Onnistuimme kävelemään poikien asunnolle todella monimutkaista reittiä, vaikka kävelymatka yliopistolta olisi ollut kymmenisen minuuttia.
Poikien asunto oli oikein kiva ja siinä oli hyvä fiilis. Huone oli pieni, mutta siellä oli säilytystilaa vaatteille ja jopa peili. Keittiö oli myös pieni, mutta kylpyhuoneessa oli amme. Asunnossa oli useita oleskelutiloja, jotka vaikuttivat oikein viihtyisiltä. Kirjahyllyssä oli useita suosikkielokuviamme ja osa kirjoistakin oli samoja. Pojat vaikuttivat älykkäiltä ja sosiaalisilta ja oikein mukavilta.
Asuntoon tutustujia oli ollut paljon ja heillä oli näyttö vielä lauantaina. Tyttäreni lisäksi oli ollut vain yksi tyttö katsomassa asuntoa. Voidakseen päättää, kenet ottavat asuintoverikseen, he pyysivät tytärtäni kirjoittamaan itsestään jotain yhteystietojensa lisäksi. Samaa he olivat pyytäneet muiltakin. Ilmoittavat viimeistään tiistaina, kuka huoneen saa.
Toivon kovasti, että he valitsevat tyttäreni.
Muita asuntoja emme ehtineet katsoa. Tai olisimme ehkä ehtineet käydä vielä yhdessä, mutta ei ollut paikkaa minne mennä. Vastauksia sähköpostikyselyihini ei tullut kuin ruotsalaispariskunnalta, joka ilmoitti jo vuokranneensa huoneen.
Ehdimme olla Oslossa nelisen tuntia. Kävimme Kuninkaallisessa puistossa, ohikävelimme yliopiston ja oikeustieteellisen tiedekunnan ja vaikka minkä. Ehdimme käydä parissa vaatekaupassa ja Mäkkärillä pikaruokailemassa. Kiireen tuntu siivitti päivää ja lopulta juoksimme junalle ehtiäksemme ajoissa lentokentälle.
Vähän ennen boarding timea ilmoitettiin lennolle uusi lähtöaika. Sitä myöhennettiin useita kertoja. Lentomme lähti yli kolme tuntia myöhässä. Saimme 12 euron voucherit lentokentän ravintoloihin korvaukseksi myöhästymisestä. Ei se paljon lohduttanut.
Tiikerien kaupunki tulee minulle hyvin tutuksi, sillä aion vierailla tyttäreni luona usein. Sitten kun hän on saanut asunnon.
5. elokuuta 2010
Olisiko se tässä?
Huomenna Osloon katsomaan asuntoja! Tai ainakin yhtä.
Laitoin sähköpostia kuudesta asuntoilmoituksesta, mutta tähän mennessä olen saanut vastauksen vain yhdestä. Kyseessä on norjalaisten kovasti suosima kimppakämppä. Isossa 130 neliön asunnossa asuu kolme 20-21 –vuotiasta miestä, jotka opiskelevat lakia, politiikantutkimusta ja historiaa. Kuulostaa hyvältä.
Vuokrattava kalustettu huone on pieni, sinne mahtuu ilmoituksen mukaan sängyn lisäksi vaikkapa hylly cdeitä ja dvdeitä varten. En halua ajatella stereotyyppisesti, mutta kuvittelen, että vastaavassa tilanteessa nainen olisi maininnut vaatteiden säilytyksestä jotain. Vuokra on edullinen verrattuna Oslon hintatasoon.
Ajatus tyttärestäni asumassa kolmen ikäisensä pojan kanssa miellyttää minua. Ilmeisesti jo toista opintovuotta aloittavina he voisivat opastaa tytärtäni, toimia eräänlaisina mentoreina Oslon yliopistoon.
Toivottavasti käy hyvin!
Laitoin sähköpostia kuudesta asuntoilmoituksesta, mutta tähän mennessä olen saanut vastauksen vain yhdestä. Kyseessä on norjalaisten kovasti suosima kimppakämppä. Isossa 130 neliön asunnossa asuu kolme 20-21 –vuotiasta miestä, jotka opiskelevat lakia, politiikantutkimusta ja historiaa. Kuulostaa hyvältä.
Vuokrattava kalustettu huone on pieni, sinne mahtuu ilmoituksen mukaan sängyn lisäksi vaikkapa hylly cdeitä ja dvdeitä varten. En halua ajatella stereotyyppisesti, mutta kuvittelen, että vastaavassa tilanteessa nainen olisi maininnut vaatteiden säilytyksestä jotain. Vuokra on edullinen verrattuna Oslon hintatasoon.
Ajatus tyttärestäni asumassa kolmen ikäisensä pojan kanssa miellyttää minua. Ilmeisesti jo toista opintovuotta aloittavina he voisivat opastaa tytärtäni, toimia eräänlaisina mentoreina Oslon yliopistoon.
Toivottavasti käy hyvin!
4. elokuuta 2010
Rakas jumala, auta!
En ole aikoihin rukoillut näin paljon. En edes tiedä, ketä tai mitä rukoilen. Silti useamman kerran päivässä huokaisen, rukoilen: ”Rakas jumala, auta!”
Asunnon etsiminen Oslosta on toivotonta.
Sikäläiseen Oodiin eli opintojärjestelmään kirjautumiseen tarvitaan norjalainen henkilötunnus. Sen saa tekemällä muuttoilmoituksen. Kaikki kulminoituu asuntoon, jota ei ole.
Selaan tuntitolkulla norjalaisia asuntoilmoituksia. Hyvältä tuntuva maksaa helvetisti. Halpa on jossain hornankuusessa, jossa yksinäisyys vain korostuu. Kimppakämppiin haetaan usein yli 25-vuotiasta ja vapaana olevan huoneen koko on noin 10 neliötä. Mahtuuko sellaiseen sängyn lisäksi edes pöytää?
Tyttäreni pääsi Oslon yliopistoon pohjoismaalaisena, jolloin hänet luetaan samaan ryhmään norjalaisten kanssa. Hänellä ei ole varsinaista ulkomaalaisen opiskelijan statusta, joka helpottaisi asioita huomattavasti.
Uuvun tähän toivottomuuteen. Siksi rukoilen avun lisäksi myös voimaa. Pakko jaksaa, sillä tyttären elämän lisäksi tässä on kyse minun elämästäni.
Asunnon etsiminen Oslosta on toivotonta.
Sikäläiseen Oodiin eli opintojärjestelmään kirjautumiseen tarvitaan norjalainen henkilötunnus. Sen saa tekemällä muuttoilmoituksen. Kaikki kulminoituu asuntoon, jota ei ole.
Selaan tuntitolkulla norjalaisia asuntoilmoituksia. Hyvältä tuntuva maksaa helvetisti. Halpa on jossain hornankuusessa, jossa yksinäisyys vain korostuu. Kimppakämppiin haetaan usein yli 25-vuotiasta ja vapaana olevan huoneen koko on noin 10 neliötä. Mahtuuko sellaiseen sängyn lisäksi edes pöytää?
Tyttäreni pääsi Oslon yliopistoon pohjoismaalaisena, jolloin hänet luetaan samaan ryhmään norjalaisten kanssa. Hänellä ei ole varsinaista ulkomaalaisen opiskelijan statusta, joka helpottaisi asioita huomattavasti.
Uuvun tähän toivottomuuteen. Siksi rukoilen avun lisäksi myös voimaa. Pakko jaksaa, sillä tyttären elämän lisäksi tässä on kyse minun elämästäni.
2. elokuuta 2010
Ihmeitä odotellessa
Kesälomaani on vielä viikko jäljellä. Tai enää viikko.
Tämä kesä on ollut outo, kummallinen, erilainen. Ja ihanan lämmin.
Joka päivä olen valmistautunut ottamaan vastaan ihmeen. Että kohtaisin ihmisen, jonka kanssa viettäisin loppuelämäni. Että saisin rahaa niin paljon, että voisin hankkia tyttärelleni asunnon Oslosta. Että elämässäni tapahtuisi jotain.
Ei ole ihmettä tullut elämääni. Ei vieläkään. Alan olla kärsimätön. Olisi jo minun vuoroni!
Tyttäreni opiskelupaikka Oslon yliopistossa ei ole ihme. Ihme olisi ollut, jos hän ei olisi sitä saanut. Jännitän kovasti hänen elämänmuutostaan. Murehdin, ovatko kaikki yliopistoon liittyvät ilmoittautumiset ja kirjautumiset varmasti kunnossa. Odotan sitä merkillistä maksulappua, josta hyväksymiskirjeessä puhuttiin. Suunnittelen hänen muuttoaan asuntoon, jota ei vielä ole.
On vaikea luopua hänestä. Pelkään yksin jäämistä. Pelkään sitä, etten uskalla nukkua öisin. Pelkään tyhjään kotiin tulemista työpäivän jälkeen. Pelkään, että vietän viikonloput puhumatta kenenkään kanssa, vain kissa seuranani. Ja maanantaisin töissä puhumiseen tottumatonta ääntäni.
Aikaa on vähän. Ensimmäinen pakollinen tilaisuus on 19.8. Muutto Oslon olisi kai 15.8 tai siinä paikkeilla. Ja Oslossa täytynee käydä sitä ennen, allekirjoittamassa vuokrasopimus, hoitamassa yliopistolla asioita, hankkimassa puhelinliittymä ja mahdollisesti myös nettiliittymä. Ja vaikka mitä.
Toivon tyttärelleni hyvää ja turvallista alkua uudessa elämässään. Monet kerrat olen vannottanut, että et sitten jää yksin. Rakenna turvaverkostosi mahdollisimman nopeasti. Onneksi hänellä on ennestään norjalaisia ystäviä, joista yksi muistaakseni asuu Oslossa.
Tajuan, ettei peloistani ole mitään hyötyä, mutta niiden vastustaminen on vaikeaa. Se, että en voi tehdä mitäänasioiden eteen, on suurin pelon aiheuttaja. Joudun vain odottamaan. Ensin asunnon ihmettä, sen jälkeen rahan ihmettä. Muutto Oslon ja siellä elämän aloittaminen ei ilman rahaa suju, eikä minulla ole liikoja rahoja. Tiedän, että annan tyttärelleni kaiken, mikä minulla on ja vähän enemmänkin. Mutta se ei riitä. Opintotuki tulee sitten aikanaan ja se auttaa jonkin verran.
Odotan ihmettä.
Tämä kesä on ollut outo, kummallinen, erilainen. Ja ihanan lämmin.
Joka päivä olen valmistautunut ottamaan vastaan ihmeen. Että kohtaisin ihmisen, jonka kanssa viettäisin loppuelämäni. Että saisin rahaa niin paljon, että voisin hankkia tyttärelleni asunnon Oslosta. Että elämässäni tapahtuisi jotain.
Ei ole ihmettä tullut elämääni. Ei vieläkään. Alan olla kärsimätön. Olisi jo minun vuoroni!
Tyttäreni opiskelupaikka Oslon yliopistossa ei ole ihme. Ihme olisi ollut, jos hän ei olisi sitä saanut. Jännitän kovasti hänen elämänmuutostaan. Murehdin, ovatko kaikki yliopistoon liittyvät ilmoittautumiset ja kirjautumiset varmasti kunnossa. Odotan sitä merkillistä maksulappua, josta hyväksymiskirjeessä puhuttiin. Suunnittelen hänen muuttoaan asuntoon, jota ei vielä ole.
On vaikea luopua hänestä. Pelkään yksin jäämistä. Pelkään sitä, etten uskalla nukkua öisin. Pelkään tyhjään kotiin tulemista työpäivän jälkeen. Pelkään, että vietän viikonloput puhumatta kenenkään kanssa, vain kissa seuranani. Ja maanantaisin töissä puhumiseen tottumatonta ääntäni.
Aikaa on vähän. Ensimmäinen pakollinen tilaisuus on 19.8. Muutto Oslon olisi kai 15.8 tai siinä paikkeilla. Ja Oslossa täytynee käydä sitä ennen, allekirjoittamassa vuokrasopimus, hoitamassa yliopistolla asioita, hankkimassa puhelinliittymä ja mahdollisesti myös nettiliittymä. Ja vaikka mitä.
Toivon tyttärelleni hyvää ja turvallista alkua uudessa elämässään. Monet kerrat olen vannottanut, että et sitten jää yksin. Rakenna turvaverkostosi mahdollisimman nopeasti. Onneksi hänellä on ennestään norjalaisia ystäviä, joista yksi muistaakseni asuu Oslossa.
Tajuan, ettei peloistani ole mitään hyötyä, mutta niiden vastustaminen on vaikeaa. Se, että en voi tehdä mitäänasioiden eteen, on suurin pelon aiheuttaja. Joudun vain odottamaan. Ensin asunnon ihmettä, sen jälkeen rahan ihmettä. Muutto Oslon ja siellä elämän aloittaminen ei ilman rahaa suju, eikä minulla ole liikoja rahoja. Tiedän, että annan tyttärelleni kaiken, mikä minulla on ja vähän enemmänkin. Mutta se ei riitä. Opintotuki tulee sitten aikanaan ja se auttaa jonkin verran.
Odotan ihmettä.
30. heinäkuuta 2010
Vuokrata halutaan
Opiskelujen aloittaminen toisessa maassa on äidille aikamoinen stressin aihe. On sitä taatusti myös tyttärelle.
Suurin huolenaihe tällä hetkellä on asunnon puuttuminen. Opiskelija-asuntoja ei ole vapaana, ilmoittavat kyllä jos joku joskus vapautuu. Vapailla markkinoilla on jonkin verran vuokra-asuntoja, mutta hinnat ovat melkoiset, alkaen 6000 tuhannesta Norjan kruunusta.
Ulkomailla opiskelevan asumistuki on enintään 210 euroa kuussa. En tiedä, mihin tuen pienuus perustuu. Mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Jos tyttäreni laatisi ”Vuokrata halutaan” ilmoituksen, se olisi suurin piirtein tällainen:
Oslon yliopiston oikeustieteellisessä opinnot aloittava suomalainen 20-vuotias nuori nainen etsii yksiötä Oslon alueelta. Asunto voi olla kalustettu tai kalustamaton. Kiire. Opinnot alkavat 19.8.2010.
Sattuisiko kukaan tietämään vapaata asuntoa Oslossa ja jota voisi vuokrata tyttärelleni?
Suurin huolenaihe tällä hetkellä on asunnon puuttuminen. Opiskelija-asuntoja ei ole vapaana, ilmoittavat kyllä jos joku joskus vapautuu. Vapailla markkinoilla on jonkin verran vuokra-asuntoja, mutta hinnat ovat melkoiset, alkaen 6000 tuhannesta Norjan kruunusta.
Ulkomailla opiskelevan asumistuki on enintään 210 euroa kuussa. En tiedä, mihin tuen pienuus perustuu. Mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Jos tyttäreni laatisi ”Vuokrata halutaan” ilmoituksen, se olisi suurin piirtein tällainen:
Oslon yliopiston oikeustieteellisessä opinnot aloittava suomalainen 20-vuotias nuori nainen etsii yksiötä Oslon alueelta. Asunto voi olla kalustettu tai kalustamaton. Kiire. Opinnot alkavat 19.8.2010.
Sattuisiko kukaan tietämään vapaata asuntoa Oslossa ja jota voisi vuokrata tyttärelleni?
26. heinäkuuta 2010
L.A. Confidential
Kevin Spacey täyttää tänään 51 vuotta. Loistava näyttelijä, jonka ääntä kuuntelen hyvin mielelläni. Monille hän on yhtä kuin American Beautyn Lester Burnham, mutta minulle hänen merkittävin roolinsa on elokuvassa L.A. Confidential Jack Vincennesinä.
Jack Vincennes on poliisi, joka ei usko työhönsä. Siksi hän junailee huumepidätyksiä Hush Hush-lehden toimittajan Sid Hughensin kanssa. Mainettaan hän kasvattaa myös olemalla poliisisarjan neuvonantaja. Korkeasta moraalista Jackia ei voi kehua, sillä hän ilmiantaa työtoverinsa pelastaakseen nahkansa poliisiasemalla tapahtuneen rasistisen pahoinpitelyn jälkeen.
Jack siirretään pois huumeyksiköstä ja hän saa muiden tavoin tehtäväkseen tutkia Nite Owl –kahvilan verilöylyä, jossa yksi poliisi sai surmansa. Jack on kuriton poliisi, ei noudata sääntöjä eikä pidä uudesta tehtävästään. Tutkiessaan verilöylyä hän tajuaa olevan kyse paljon isommista kuvioista kuin vain satunnaisesta ammuskelusta baarissa.
Tutkimus vie Jackin mennessään. Hän löytää uudestaan identiteettinsä poliisina, joka haluaa löytää totuuden ja saada rikolliset vastuuseen teoistaan. Siksi juuri Jack ensimmäisenä tajuaa, kuka on kaiken takana. Valitettavasti asia valkenee hänelle väärässä seurassa ja kaiken junaillut Dudley Smith ampuu hänet.
L.A. Confidentialissa ei ole kyse pelkästään Jackista. Myös poliisit Ed Exley ja Bud White joutuvat pohtimaan suhdetta työhönsä ja itseensä tutkiessaan Nite Owlin verilöylyä.
L.A. Confidential on yksi ehdottomista suosikeistani kaikista elokuvista, eikä vähiten upean näyttelijätyönsä takia. Guy Pierce tekee varmaan parhaan roolinsa Ed Exleyna ja Russell Crowe on loistava Bud Whitena puhumattakaan Kim Basingerista Lynn Brackenina. James Cromwellin rooli vallanhaluisena ja häikäilemättömänä poliisipäällikkönä on erittäin vakuuttava.
Elokuvan rytmitys tuo mieleeni toisen upean elokuvan. John Fordin ohjaama My Darling Clementine on luultavasti parhaiten rytmitetty elokuva, jota katsoessani tunnen olevani soljuvassa vedessä. Sitä paitsi Henry Fondan rooli Wyatt Earpinä on todella katsomisen arvoinen.
L.A. Confidential perustuu James Ellroyn samannimiseen romaaniin. Luin kirjan elokuvan innoittamana. Vaikka teos on hieno, se ei antanut minulle samanlaista nautintoa kuin Curtis Hansonin ohjaama elokuva.
Jack Vincennes on poliisi, joka ei usko työhönsä. Siksi hän junailee huumepidätyksiä Hush Hush-lehden toimittajan Sid Hughensin kanssa. Mainettaan hän kasvattaa myös olemalla poliisisarjan neuvonantaja. Korkeasta moraalista Jackia ei voi kehua, sillä hän ilmiantaa työtoverinsa pelastaakseen nahkansa poliisiasemalla tapahtuneen rasistisen pahoinpitelyn jälkeen.
Jack siirretään pois huumeyksiköstä ja hän saa muiden tavoin tehtäväkseen tutkia Nite Owl –kahvilan verilöylyä, jossa yksi poliisi sai surmansa. Jack on kuriton poliisi, ei noudata sääntöjä eikä pidä uudesta tehtävästään. Tutkiessaan verilöylyä hän tajuaa olevan kyse paljon isommista kuvioista kuin vain satunnaisesta ammuskelusta baarissa.
Tutkimus vie Jackin mennessään. Hän löytää uudestaan identiteettinsä poliisina, joka haluaa löytää totuuden ja saada rikolliset vastuuseen teoistaan. Siksi juuri Jack ensimmäisenä tajuaa, kuka on kaiken takana. Valitettavasti asia valkenee hänelle väärässä seurassa ja kaiken junaillut Dudley Smith ampuu hänet.
L.A. Confidentialissa ei ole kyse pelkästään Jackista. Myös poliisit Ed Exley ja Bud White joutuvat pohtimaan suhdetta työhönsä ja itseensä tutkiessaan Nite Owlin verilöylyä.
L.A. Confidential on yksi ehdottomista suosikeistani kaikista elokuvista, eikä vähiten upean näyttelijätyönsä takia. Guy Pierce tekee varmaan parhaan roolinsa Ed Exleyna ja Russell Crowe on loistava Bud Whitena puhumattakaan Kim Basingerista Lynn Brackenina. James Cromwellin rooli vallanhaluisena ja häikäilemättömänä poliisipäällikkönä on erittäin vakuuttava.
Elokuvan rytmitys tuo mieleeni toisen upean elokuvan. John Fordin ohjaama My Darling Clementine on luultavasti parhaiten rytmitetty elokuva, jota katsoessani tunnen olevani soljuvassa vedessä. Sitä paitsi Henry Fondan rooli Wyatt Earpinä on todella katsomisen arvoinen.
L.A. Confidential perustuu James Ellroyn samannimiseen romaaniin. Luin kirjan elokuvan innoittamana. Vaikka teos on hieno, se ei antanut minulle samanlaista nautintoa kuin Curtis Hansonin ohjaama elokuva.
25. heinäkuuta 2010
23. heinäkuuta 2010
Ja jos vielä kyselet, kutsun vartijan!
Kävin tyttären kanssa työvoimatoimistossa. Toivottavasti se oli viimeinen kerta, kun hänen tarvitsi siellä asioida. En saanut selville, mitä siellä tehdään, mistä niille ihmisille maksetaan palkkaa. Ainut apu, jonka tyttäreni on sieltä koko aikana saanut, on ollut kehotus hakeutua työharjoitteluun.
Hän teki työtä käskettyä ja oli kaksi kuukautta työharjoittelussa ja piti siitä kovasti. Tosin työvoimatoimisto onnistui sotkemaan sen asian muutaman kerran. Ensin ne antoivat lausunnon Kelalle työharjoittelusta ja oikeudesta päivärahaan sinä aikana ja laittoivat lausuntoon väärät päivänmäärät. Ihmettelimme näin huolimatonta työntekoa ja korjasimme virheen.
Työharjoittelun loputtua tyttäreni sai lausunnon, ettei ole oikeutettu mihinkään tukeen, koska ei ollut ilmoittautunut työnhakijaksi viimeisenä työharjoittelupäivänään. Lausunnossa mainittiin, että se on tuotettu automaattisesti työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmässä, päiväys oli ennen työharjoittelun päättymistä. Tämäkö palvelua?
Sen jälkeen Kela ilmoitti, että tyttäreni on ollut luvatta poissa työharjoittelusta useita päiviä ja että se harkitsee päivärahan peruuttamista niiltä päiviltä. Siis mitä? Toki tyttäreni oli ollut sairas, mutta hän noudatti tarkasti työpaikan käytäntöjä ja teki kaikesta asianmukaiset selvitykset.
Tyttäreni sai kopiot näistä selvityksistä ja meni niiden kanssa työvoimatoimistoon. Se ei heille riittänyt, harjoitteluajan esimieheltä tarvittiin vielä kirjallinen lausunto työpaikan käytännöistä ja että tyttäreni oli niitä noudattanut. Sen lisäksi työvoimatoimistosta oli soitettu työharjoittelun esimiehelle.
Kävi ilmi, että työvoimatoimisto oli pyytänyt listausta poissaoloista. Siihen esimies oli kiltisti listannut kaikki poissaolot. Työvoimatoimiston pyynnössä ei ollut kerrottu, että kyse oli luvattomista poissaoloista. Ehkä kaikkien tulisi tuntea heidän käytäntönsä.
Viimeisin tapaaminen alkoi siten, että tyttärelleni työnnettiin eteen paperi, jossa ilmoitettiin, ettei hän ole oikeutettu mihinkään tukeen. Tyttäreni pyysi perustelua, mutta sitä ei työvoimatoimiston ihminen osannut sanoa. Kun tyttäreni kertoi saaneensa opiskelupaikan Oslon yliopistosta, tämä ihminen vain kysyi oliko tyttäreni hakenut kolmeen vaihtoehtoon yhteishaussa.
Tyttäreni kysyi uudestaan perusteluja mielivaltaiseen kohteluunsa. Virkailija sanoi, että hän on ihan jumissa, ei tiedä, ei pysty auttamaan. Ja jos vielä kyselet, kutsun vartijan!
Ehkä virastossa, jossa palvellaan ihmisiä automaattisesti tuotetuin lausunnoin, ei olla totuttu kysymyksiin. Tyttäreni oli niin hankala asiakas, että toinen virkailija tuli paikalla ensimmäisen lähdettyä pois huoneestaan, ehkä hakemaan vartijaa. Tämä toinen sanoi varaavansa seuraavan ajan johtajalle, kun on niin hirvittävä asiakas.
Onneksi sitä aikaa ei tarvitse käyttää. Tyttäreni aloittaa ensikuussa opiskelut Oslon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Tyttäreni kohtelu työvoimatoimistossa on ollut asiatonta ja täynnä virheitä. Eikös se ole oikeusasiamies, jolle tällaisista valitetaan?
Hän teki työtä käskettyä ja oli kaksi kuukautta työharjoittelussa ja piti siitä kovasti. Tosin työvoimatoimisto onnistui sotkemaan sen asian muutaman kerran. Ensin ne antoivat lausunnon Kelalle työharjoittelusta ja oikeudesta päivärahaan sinä aikana ja laittoivat lausuntoon väärät päivänmäärät. Ihmettelimme näin huolimatonta työntekoa ja korjasimme virheen.
Työharjoittelun loputtua tyttäreni sai lausunnon, ettei ole oikeutettu mihinkään tukeen, koska ei ollut ilmoittautunut työnhakijaksi viimeisenä työharjoittelupäivänään. Lausunnossa mainittiin, että se on tuotettu automaattisesti työhallinnon asiakaspalvelun tietojärjestelmässä, päiväys oli ennen työharjoittelun päättymistä. Tämäkö palvelua?
Sen jälkeen Kela ilmoitti, että tyttäreni on ollut luvatta poissa työharjoittelusta useita päiviä ja että se harkitsee päivärahan peruuttamista niiltä päiviltä. Siis mitä? Toki tyttäreni oli ollut sairas, mutta hän noudatti tarkasti työpaikan käytäntöjä ja teki kaikesta asianmukaiset selvitykset.
Tyttäreni sai kopiot näistä selvityksistä ja meni niiden kanssa työvoimatoimistoon. Se ei heille riittänyt, harjoitteluajan esimieheltä tarvittiin vielä kirjallinen lausunto työpaikan käytännöistä ja että tyttäreni oli niitä noudattanut. Sen lisäksi työvoimatoimistosta oli soitettu työharjoittelun esimiehelle.
Kävi ilmi, että työvoimatoimisto oli pyytänyt listausta poissaoloista. Siihen esimies oli kiltisti listannut kaikki poissaolot. Työvoimatoimiston pyynnössä ei ollut kerrottu, että kyse oli luvattomista poissaoloista. Ehkä kaikkien tulisi tuntea heidän käytäntönsä.
Viimeisin tapaaminen alkoi siten, että tyttärelleni työnnettiin eteen paperi, jossa ilmoitettiin, ettei hän ole oikeutettu mihinkään tukeen. Tyttäreni pyysi perustelua, mutta sitä ei työvoimatoimiston ihminen osannut sanoa. Kun tyttäreni kertoi saaneensa opiskelupaikan Oslon yliopistosta, tämä ihminen vain kysyi oliko tyttäreni hakenut kolmeen vaihtoehtoon yhteishaussa.
Tyttäreni kysyi uudestaan perusteluja mielivaltaiseen kohteluunsa. Virkailija sanoi, että hän on ihan jumissa, ei tiedä, ei pysty auttamaan. Ja jos vielä kyselet, kutsun vartijan!
Ehkä virastossa, jossa palvellaan ihmisiä automaattisesti tuotetuin lausunnoin, ei olla totuttu kysymyksiin. Tyttäreni oli niin hankala asiakas, että toinen virkailija tuli paikalla ensimmäisen lähdettyä pois huoneestaan, ehkä hakemaan vartijaa. Tämä toinen sanoi varaavansa seuraavan ajan johtajalle, kun on niin hirvittävä asiakas.
Onneksi sitä aikaa ei tarvitse käyttää. Tyttäreni aloittaa ensikuussa opiskelut Oslon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Tyttäreni kohtelu työvoimatoimistossa on ollut asiatonta ja täynnä virheitä. Eikös se ole oikeusasiamies, jolle tällaisista valitetaan?
19. heinäkuuta 2010
Kesän väri
Lähdin tänään löytöretkelle. Kävelin tuttua reittiä, ensin Hietalahden torille ja sieltä Hietalahden laiturin, Telakkakadun ja Merikadun kautta Ursinin kalliolle. Meren kimmeltäessä sinisenä olin vakuuttunut siitä, että kesän väri on sininen. Tunnen suurta rauhaa ollessani veden äärellä, silloin en kaipaa minnekään. Hitaasti nautiskellen lämmöstä ja auringosta kävelin merenrantaa pitkin Kauppatorille.
Siellä leikin turistia. Katsoin kaikki hopeiset korvakorut ja kyselin hintoja. Kavahdin turkiskojuja ja niiden paljoutta. Kyselin mansikoiden ja herneiden hintoja, maistelin ja ostin. Silloin olin vakuuttunut, että kesän värejä ovat herneenpalon vihreä ja mansikan punainen.
Myöhemmin kaupassa ruokaostoksilla huomasin ostaneeni vihreää salaattia, tilliä ja kurkkua. Ihastellessani Ruoholahden vihreyttä tajusin vihreän olevan kesän väri.
Levittäessäni after sun –voidetta punaisena kirvelevälle iholleni sen päätin. Kesän väri on punainen.
Siellä leikin turistia. Katsoin kaikki hopeiset korvakorut ja kyselin hintoja. Kavahdin turkiskojuja ja niiden paljoutta. Kyselin mansikoiden ja herneiden hintoja, maistelin ja ostin. Silloin olin vakuuttunut, että kesän värejä ovat herneenpalon vihreä ja mansikan punainen.
Myöhemmin kaupassa ruokaostoksilla huomasin ostaneeni vihreää salaattia, tilliä ja kurkkua. Ihastellessani Ruoholahden vihreyttä tajusin vihreän olevan kesän väri.
Levittäessäni after sun –voidetta punaisena kirvelevälle iholleni sen päätin. Kesän väri on punainen.
17. heinäkuuta 2010
Kesäkodista kotiin
Ajattelin eilen moneen kertaan olevani liian vanha tähän touhuun. Muuttamaan kantamalla tavarat repussa, kasseissa ja laukuissa. Neljä kertaa lähdin kesäkodista kuormajuhdaksi naamioituneena.
Mitäpä muuta lomalaisella on kuin aikaa. Ystäväni ovat autottomia. Taksilla muuttaminen tuntui ikävältä, vaikka Silloin muutto olisi sujunut yhdessä hujauksessa. Sellainen ei sovi tyyliini. Muutoksen ja muuton täytyy olla konkreettisempi (ja hikisempi) tapahtuma.
Muuttamiseen meni koko päivä. Viimeisen kerran saavuin kotiin vähän ennen yhdeksää. Sysäsin kassit ja repun yltäni ja syöksyin kauppaan. Rankan päivän päälle suklaa ja jäätelö olivat välttämättömät – suihkun ja jalkakylvyn jälkeen.
Miten ihmeessä sitä muutettavaa oli kertynyt niin paljon? Useita käsilaukkuja, lukemattomasti kenkiä, kaksi kannettavaa, kaksi modeemia, kaksi kameraa, paljon vaatteita, aurinkorasvoja, pyyhkeitä, petivaatteita ja aikamoinen määrä puhtauteen ja kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita. Olimme ottaneet mukaan lähes kaikki korvakorut, kymmenittäin. Onneksi ne eivät paljon painaneet tai vieneet tilaa. Astiainpesuaine, pyykinpesujauhe ja elintarvikkeet sen sijaan painoivat ja veivät tilaa.
Tänään menen hakemaan loput, muutaman vaatteen ja henkarit. Tsekkaan, olisiko noiden lisäksi vielä jotain jäänyttä, unohtunutta tai kadonnutta. Hyvin suurella varmuudella en aio siivota kesäkotia tänään. Teen sen sitten viileämpinä aikoina.
Jos kaiken muuttamisen keskellä olisin vielä joutunut hakemaan kissan, olisin saanut hepulin. Onneksi tyttäreni haki Oskun kotiin isänsä kanssa. Kiva kotiintulo kissalla, ensin kiskottiin karvoja (sormieni tarkkuus ei ollut hyvä) kahden punkin poistamiseksi ja sitten kasteltiin läpimäräksi ja pestiin jollain kissashampoolla. Siinä vaiheessa Osku kyseenalaisti kotiintulon ihanuutta ja esitti vastalauseensa kovaäänisesti.
Laihtunut kissa söi paljon, nukkui paljon, kehräsi paljon, puski otsallaan meitä ihmisiä ja kodin esineitä. Koti se on koti kissallekin, vaikka kesäkodissa olisi ollut kivaakin.
Kylpyhuoneremontti on lähes valmis. Seinät ja lattia kiiltelevät kaakeleissaan. Uusi kattolamppu, pesuallas ja peilikaappi näyttävät hyvältä. Niiden rinnalla vanha wc-pytty ja lämpöpatteri näyttävät kömmähdyksiltä. Sähköt toimivat ja pesukone pyörii. Kalusteista puuttuu vielä korkea kylpyhuonekaappi. Tehtaalla on kuulemma toimitusvaikeuksia. Vasta kaapin saavuttua kylpyhuoneremontti on täysin valmis.
Mitäpä muuta lomalaisella on kuin aikaa. Ystäväni ovat autottomia. Taksilla muuttaminen tuntui ikävältä, vaikka Silloin muutto olisi sujunut yhdessä hujauksessa. Sellainen ei sovi tyyliini. Muutoksen ja muuton täytyy olla konkreettisempi (ja hikisempi) tapahtuma.
Muuttamiseen meni koko päivä. Viimeisen kerran saavuin kotiin vähän ennen yhdeksää. Sysäsin kassit ja repun yltäni ja syöksyin kauppaan. Rankan päivän päälle suklaa ja jäätelö olivat välttämättömät – suihkun ja jalkakylvyn jälkeen.
Miten ihmeessä sitä muutettavaa oli kertynyt niin paljon? Useita käsilaukkuja, lukemattomasti kenkiä, kaksi kannettavaa, kaksi modeemia, kaksi kameraa, paljon vaatteita, aurinkorasvoja, pyyhkeitä, petivaatteita ja aikamoinen määrä puhtauteen ja kauneudenhoitoon liittyviä tuotteita. Olimme ottaneet mukaan lähes kaikki korvakorut, kymmenittäin. Onneksi ne eivät paljon painaneet tai vieneet tilaa. Astiainpesuaine, pyykinpesujauhe ja elintarvikkeet sen sijaan painoivat ja veivät tilaa.
Tänään menen hakemaan loput, muutaman vaatteen ja henkarit. Tsekkaan, olisiko noiden lisäksi vielä jotain jäänyttä, unohtunutta tai kadonnutta. Hyvin suurella varmuudella en aio siivota kesäkotia tänään. Teen sen sitten viileämpinä aikoina.
Jos kaiken muuttamisen keskellä olisin vielä joutunut hakemaan kissan, olisin saanut hepulin. Onneksi tyttäreni haki Oskun kotiin isänsä kanssa. Kiva kotiintulo kissalla, ensin kiskottiin karvoja (sormieni tarkkuus ei ollut hyvä) kahden punkin poistamiseksi ja sitten kasteltiin läpimäräksi ja pestiin jollain kissashampoolla. Siinä vaiheessa Osku kyseenalaisti kotiintulon ihanuutta ja esitti vastalauseensa kovaäänisesti.
Laihtunut kissa söi paljon, nukkui paljon, kehräsi paljon, puski otsallaan meitä ihmisiä ja kodin esineitä. Koti se on koti kissallekin, vaikka kesäkodissa olisi ollut kivaakin.
Kylpyhuoneremontti on lähes valmis. Seinät ja lattia kiiltelevät kaakeleissaan. Uusi kattolamppu, pesuallas ja peilikaappi näyttävät hyvältä. Niiden rinnalla vanha wc-pytty ja lämpöpatteri näyttävät kömmähdyksiltä. Sähköt toimivat ja pesukone pyörii. Kalusteista puuttuu vielä korkea kylpyhuonekaappi. Tehtaalla on kuulemma toimitusvaikeuksia. Vasta kaapin saavuttua kylpyhuoneremontti on täysin valmis.
11. heinäkuuta 2010
Kotikissa
Huomenna tulee neljä viikkoa siitä, kun muutimme kesäkotiin kylppäriremonttia pakoon. Ihana asunto, ihana kävelyreitti töihin. Kaikki on hyvin. Mutta yksi täältä puuttuu, Jean-Louis Huen sanoin:
Kissaton koti on kuin kalaton akvaario.
Siksi odotan kovasti remontin päättymistä ja kotiin pääsyä.
Käyn miltei päivittäin kotona. Katson postin, avaan telkkarin, yritän olla kuin kotona.
Remontin pölyt ja hajut tekevät kodistani vieraan. Vieraat miehet tulevat kotiini avaimillaan. On kuuma, mutta en voi vähentää vaatteitani. Olen kotonani kylässä, tarjoan itselleni kahvit, kerron kuulumiset. Sitten palaan kesäkotiin.
Odotan sitä että pääsen kotiin, että saan olla kotona. Odotan sitä, että saan kissan kotiin, sillä olen kotikissa.
Kissaton koti on kuin kalaton akvaario.
Siksi odotan kovasti remontin päättymistä ja kotiin pääsyä.
Käyn miltei päivittäin kotona. Katson postin, avaan telkkarin, yritän olla kuin kotona.
Remontin pölyt ja hajut tekevät kodistani vieraan. Vieraat miehet tulevat kotiini avaimillaan. On kuuma, mutta en voi vähentää vaatteitani. Olen kotonani kylässä, tarjoan itselleni kahvit, kerron kuulumiset. Sitten palaan kesäkotiin.
Odotan sitä että pääsen kotiin, että saan olla kotona. Odotan sitä, että saan kissan kotiin, sillä olen kotikissa.
6. heinäkuuta 2010
Näin se vaan on
Eilen työsähköpostiin tuli Viking Linen alennuskuponkeja Tallinnaan ja Tukholmaan. Olisi niin kivaa käydä molemmissa. Mutta kenen kanssa lähtisin? Alennusmatkat ovat ajalle 15.8.-22.12. On mahdollista, että tyttärelläni on silloin oma elämänsä jossain muualla.
Surukseni tajusi, että minulla ei ole matkakumppania. Jostain syystä kukaan ei halua olla kanssani. Se on kummallista. Olen älykäs, fiksu, mukavaa seuraa, hauska, myötätuntoinen, hyvä suustani ja avoin. Mikä siis mättää?
Ehkä on kyse minusta. Olen arka, vaikka sitä ei päällepäin uskoisikaan. Mieluummin olen yksin kuin yritän lähestyä toista ihmistä. Mutta ei se niin ole aina. Olen seurallinen, otan yhteyttä ihmisiin, hakeudun seuraan ja ehdottelen tapaamisia. Silti minulla ei ole ketään, joka lähtisi kanssani Tukholmaan, Tallinnaan tai nauttimaan yhdestä kylmästä oluesta.
Niinpä kiinnyn koneisiin. Eilen hyvästelin rakkaani, kun jätin sen tietokonehuoltoon. Uskomatonta, että se oli niin haikeaa. Miten pärjään ilman läppäriäni? Tuleeko se kuntoon vai joudunko ostamaan uuden? Urheasti sanoin läppärini vastaanottaneelle nuorelle miehelle: "Jos sen kovalevy on sökönä, kerro vain, kyllä minä sen kestän!". Onko muitakin, jotka suhtautuvat näin tunteellisesti koneisiinsa?
Ilman matkakumppania, ilman läppäriä. Ei ihme, että hikoilen mieluummin töissä. Kylmä olut töiden jälkeen kyllä maittaisi.
Surukseni tajusi, että minulla ei ole matkakumppania. Jostain syystä kukaan ei halua olla kanssani. Se on kummallista. Olen älykäs, fiksu, mukavaa seuraa, hauska, myötätuntoinen, hyvä suustani ja avoin. Mikä siis mättää?
Ehkä on kyse minusta. Olen arka, vaikka sitä ei päällepäin uskoisikaan. Mieluummin olen yksin kuin yritän lähestyä toista ihmistä. Mutta ei se niin ole aina. Olen seurallinen, otan yhteyttä ihmisiin, hakeudun seuraan ja ehdottelen tapaamisia. Silti minulla ei ole ketään, joka lähtisi kanssani Tukholmaan, Tallinnaan tai nauttimaan yhdestä kylmästä oluesta.
Niinpä kiinnyn koneisiin. Eilen hyvästelin rakkaani, kun jätin sen tietokonehuoltoon. Uskomatonta, että se oli niin haikeaa. Miten pärjään ilman läppäriäni? Tuleeko se kuntoon vai joudunko ostamaan uuden? Urheasti sanoin läppärini vastaanottaneelle nuorelle miehelle: "Jos sen kovalevy on sökönä, kerro vain, kyllä minä sen kestän!". Onko muitakin, jotka suhtautuvat näin tunteellisesti koneisiinsa?
Ilman matkakumppania, ilman läppäriä. Ei ihme, että hikoilen mieluummin töissä. Kylmä olut töiden jälkeen kyllä maittaisi.
2. heinäkuuta 2010
Nostalgiaa, melankoliaa ja fiilistelyä
Tänään kävellessäni töihin unohdin katsella upeita maisemia, auringossa kimmeltävää merta ja puiden vihreyttä. Olin uponnut musiikkiin. Sekoituksena musiikkia soittava ipodini oli tänään hyvällä päällä ja soitti vain fiiliksiini sopivia biisejä. Usein kärsimättömänä klikkaan seuraavaan biisiin ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan eikä mikään tunnu hyvältä.
Siksi työmatka hyvän musiikin tahdittamana on nautinnollinen poikkeus. Puoleen tuntiin mahtuu paljon hyvää musiikkia, siksi en enää muista kaikkia kappaleita enkä soittojärjestystä. Mutta ainakin nämä antoivat minulle hyvä fiiliksen:
Pelle Miljoona: Hyvää yötä, maailma
Pelle Miljoona: Juokse villi lapsi
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Joki
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Kaipaan
Police: Invisible Sun
Turtles: Happy Together
Muistan vieläkin sen kutkuttavan jännityksen, kun ostin Moottoritie on kuuma –levyn sen ilmestymispäivänä. Olin koko kesän kuunnellut Pelleä ja ruotsalaista punkkia kesätyöpaikassani Ruotsissa. Sain työtoverini, tukholmalaispunkkarin, ihastumaan Pelleen niin paljon, että hän osti kaikki löytämänsä Pellen levyt.
Ryntäsin uuden levyn kanssa heti kotiin kuuntelemaan sitä. Mieletöntä, upeaa musiikkia, joka vei minut ekstaasiin. Sitten poikakaverini, joka oli mustasukkainen kaikesta, tuli kotiin ja tyynesti nosti neulan pois levyltä. Yhdessä emme levyä koskaan kuunnelleet. Nimikappaleen olen kuunnellut puhki ja hyvin harvoin se enää koskettaa. Mutta Hyvää yötä, maailma ja Juokse villi lapsi toimivat edelleen hienosti. Eikä pidä unohtaa itsetunnonnostatusbiisiä Olen kaunis!
Vuosia kävin Pauli Hanhiniemen Perunateatterin keikoilla, jotka olivat joka kerta upeita. Kaipaan on Perunateatterin parhaita ellei peräti paras biisi. Siksi on harmi, että Youtubessa siitä on vain suttuinen keikkaversio. Joki on Pauli Hanhiniemen Hotelli Sointu –ohjelmassa tekemä kappale, jonka Perunateatteri sovitti hieman raskaammaksi versioksi levylle ja vielä raskaammaksi keikoilla soitettavaksi. Toimi todella hyvin!
Policen Invisible Sun on muuten vaan hyvä. Se oli BBC:n kiellettyjen biisien listalla Pohjois-Irlannin tilannetta kommentoivan teksitnsä vuoksi.
Työapaikan oven avasin Turtlesin Happy Togetherin tahdittamana. No, olemmehan me olleet yhdessä jo 23 vuotta, joten kai me olemme onnellisia yhdessä. Silti Happy Together tuo aina mieleeni ajan, jolloin olin rakastunut luokkakaveriini. Voi sitä ujoutta ja kaipuuta! Ja toki suomennos Sä mikset mua huomaa sopi myös oikein hyvin nuoren tytön maailmaan.
Siksi työmatka hyvän musiikin tahdittamana on nautinnollinen poikkeus. Puoleen tuntiin mahtuu paljon hyvää musiikkia, siksi en enää muista kaikkia kappaleita enkä soittojärjestystä. Mutta ainakin nämä antoivat minulle hyvä fiiliksen:
Pelle Miljoona: Hyvää yötä, maailma
Pelle Miljoona: Juokse villi lapsi
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Joki
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Kaipaan
Police: Invisible Sun
Turtles: Happy Together
Muistan vieläkin sen kutkuttavan jännityksen, kun ostin Moottoritie on kuuma –levyn sen ilmestymispäivänä. Olin koko kesän kuunnellut Pelleä ja ruotsalaista punkkia kesätyöpaikassani Ruotsissa. Sain työtoverini, tukholmalaispunkkarin, ihastumaan Pelleen niin paljon, että hän osti kaikki löytämänsä Pellen levyt.
Ryntäsin uuden levyn kanssa heti kotiin kuuntelemaan sitä. Mieletöntä, upeaa musiikkia, joka vei minut ekstaasiin. Sitten poikakaverini, joka oli mustasukkainen kaikesta, tuli kotiin ja tyynesti nosti neulan pois levyltä. Yhdessä emme levyä koskaan kuunnelleet. Nimikappaleen olen kuunnellut puhki ja hyvin harvoin se enää koskettaa. Mutta Hyvää yötä, maailma ja Juokse villi lapsi toimivat edelleen hienosti. Eikä pidä unohtaa itsetunnonnostatusbiisiä Olen kaunis!
Vuosia kävin Pauli Hanhiniemen Perunateatterin keikoilla, jotka olivat joka kerta upeita. Kaipaan on Perunateatterin parhaita ellei peräti paras biisi. Siksi on harmi, että Youtubessa siitä on vain suttuinen keikkaversio. Joki on Pauli Hanhiniemen Hotelli Sointu –ohjelmassa tekemä kappale, jonka Perunateatteri sovitti hieman raskaammaksi versioksi levylle ja vielä raskaammaksi keikoilla soitettavaksi. Toimi todella hyvin!
Policen Invisible Sun on muuten vaan hyvä. Se oli BBC:n kiellettyjen biisien listalla Pohjois-Irlannin tilannetta kommentoivan teksitnsä vuoksi.
Työapaikan oven avasin Turtlesin Happy Togetherin tahdittamana. No, olemmehan me olleet yhdessä jo 23 vuotta, joten kai me olemme onnellisia yhdessä. Silti Happy Together tuo aina mieleeni ajan, jolloin olin rakastunut luokkakaveriini. Voi sitä ujoutta ja kaipuuta! Ja toki suomennos Sä mikset mua huomaa sopi myös oikein hyvin nuoren tytön maailmaan.
1. heinäkuuta 2010
Lisäydinvoimaa
Toivoin mahdottomia, kuvittelin liikoja, luotin ymmärrykseen. En halunnut uskoa, että hallituksen, teollisuuden ja Hesarin esittämät perustelut lisäydinvoiman tarpeellisuudesta ja turvallisuudesta ovat niin vakuuttavia. Koska minua ne eivät vakuuttaneet.
- Eduskunta antoi Teollisuuden Voima Oyj:lle luvan rakentaa ydinvoimalaitos äänin 120-72.
- Fennovoima sai lupansa äänin 121-71.
- Posiva Oy saa rakentaa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen äänin 159-35.
Voi tätä surun päivää. Itku tuli, kun seurasin äänestyksiä verkossa.
29. kesäkuuta 2010
Ydinvoimakeskustelu eduskunnassa
Ydinvoimakeskustelua käydään parhaillaan eduskunnassa ja sitä jatketaan keskiviikkona 30.6. klo 12 alkavassa täysistunnossa.
Äänestykset torstaina 1.7. klo 10 pidättävässä täysistunnossa.
Istuntoja voi seurata verkossa.
Ota selvää, mistä on kyse:
M 2/2010 vp Valtioneuvoston periaatepäätös 6. päivänä toukokuuta 2010 Teollisuuden Voima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta.
Äänestykset torstaina 1.7. klo 10 pidättävässä täysistunnossa.
Istuntoja voi seurata verkossa.
Ota selvää, mistä on kyse:
M 2/2010 vp Valtioneuvoston periaatepäätös 6. päivänä toukokuuta 2010 Teollisuuden Voima Oyj:n hakemukseen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta.
28. kesäkuuta 2010
Diivaa tapaamassa
Kumman tyhjältä kesäkoti tuntuu ilman Osku-kissaa. Haen sitä katseellani ja olen näkevinäni siitä vilauksen sohvalla, tuolilla, sängyllä ja keittiön pöydällä. Mutta ei ole Osku sulostuttamassa elämäämme kehräämisellään ja turkkinsa pehmoisuudellaan.
Käymme usein katsomassa Oskua sen kesäkodissa. Kunnon diivan tavoin monen tunnin odottelun jälkeen Osku piipahtaa seurassamme muutaman minuutin. Silloin se kehrää äänekkäästi tyttäreni sylissä. Minun syliini se ei ehdikään, on jo kiire. Juoksemaan, makailemaan pensaan alla, väijymään kaikkea pientä liikkuvaa, olemaan harakoiden kiusattavana ja metsästämään!
Eilen saapuessamme Osku oli juuri lähdössä retkilleen. Meidät nähtyään se pysähtyi, epäröi ja tuli luoksemme. Muisti vielä keitä olemme. Innokkaana kaivoin kameran esille, nyt otetaan Oskusta kesäkuvat.
Kuvista tuli oudon valoisia. Tyttäreni ihmetteli, mitä säätöjä olin kameraan laittanut. Minä vannoin, etten ole sattunut mihinkään. Lopulta ilmeni, että olin onnistunut kiinnittämään objektiivin vaillinaisesti. Kyllä se pysyi kameranrungossa kiinni, mutta valo pilkisti välistä.
Onneksi Osku tuli parin tunnin jälkeen takaisin hellittäväksi ja kuvattavaksi.
Käymme usein katsomassa Oskua sen kesäkodissa. Kunnon diivan tavoin monen tunnin odottelun jälkeen Osku piipahtaa seurassamme muutaman minuutin. Silloin se kehrää äänekkäästi tyttäreni sylissä. Minun syliini se ei ehdikään, on jo kiire. Juoksemaan, makailemaan pensaan alla, väijymään kaikkea pientä liikkuvaa, olemaan harakoiden kiusattavana ja metsästämään!
Eilen saapuessamme Osku oli juuri lähdössä retkilleen. Meidät nähtyään se pysähtyi, epäröi ja tuli luoksemme. Muisti vielä keitä olemme. Innokkaana kaivoin kameran esille, nyt otetaan Oskusta kesäkuvat.
Kuvista tuli oudon valoisia. Tyttäreni ihmetteli, mitä säätöjä olin kameraan laittanut. Minä vannoin, etten ole sattunut mihinkään. Lopulta ilmeni, että olin onnistunut kiinnittämään objektiivin vaillinaisesti. Kyllä se pysyi kameranrungossa kiinni, mutta valo pilkisti välistä.
Onneksi Osku tuli parin tunnin jälkeen takaisin hellittäväksi ja kuvattavaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)