28. joulukuuta 2010

Joulukortti vuodelta 1968

Vanhin seinälläni oleva kortti on joululta 1968. Korttiin ei ole merkitty vuotta, mutta lähettäjät Kaija ja Liisa viittaavat juuri vuoteen 1968, sillä ainoastaan sinä vuonna olin tekemisissä Liisan kanssa. Kaija oli luokkakaverini koko kansakoulun ajan ja Liisa oli hänen isosiskonsa.

Syksyllä 1968 perustin luokkakavereideni Kaijan ja toisen Päivin kanssa salaseuran nimeltä Neliapila. Neljättä jäsentä salaseurassa ei koskaan ollut. Salaseuralla oli vihollisia, joille luonnollisesti annoimme heitä paremmin kuvaavat nimet, kuten Kiedä ja Viekas. Neliapilan jäsenillä oli myös salanimet. Minä olin Kova, Kaija oli Runni ja toinen Päivi oli Manu. Meillä oli salaiset tunnusmerkit ja jopa sormukset.

Neliapila ei riittänyt. Kaija ja minä aloimme kirjoittaa jatkokertomusta Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuista. Päivänpaiste ja Tupsuhäntä olivat peikkolapsia, mutta ilmeisesti peikot aikuistuvan nopeasti, sillä he saivat myöhemmin lapsia. Vuorotellen kirjoitimme tarinaa vihkoon. Asiaan kuului, että kirjoittajan vaihdos tapahtui aina, kun Päivänpaiste ja Tupsuhäntä joutuivat jännittävään ja vaaralliseen tilanteeseen. Toisen piti selvittää tilanne ja jouduttaa peikot uuteen seikkailuun.

Olisimme varmaan lopettaneet tarinan lyhyeen, jollei Kaijan sisko Liisa olisi innostunut asiasta. Hän ryhtyi kuvittamaan Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuja. Liisa oli taitava piirtäjä, jolla oli värisilmää. Kuvat olivat kauniita, hauskoja ja ne tekivät jatkokertomuksestamme paljon todellisemman. Silti jossain vaiheessa emme vain jaksaneet kirjoittaa enää.

Vihko Päivänpaisteen ja Tupsuhännän seikkailuista on vanhempieni kodissa, ainakaan en löydä sitä tavoideni joukosta. Muuten olisin liittänyt tähän kuvia tarinastamme.

Onneksi minulla on tämä joulukortti muistuttamassa.


Joulukorttivalokuvassa se on vasemmassa laidassa, neljännessä rivissä alhaalta.

2 kommenttia:

tiinakoo kirjoitti...

Ihanaa - muistuupa mieleeni, kun meillä oli Nakke-kerho, joka järjesti hiihtokisat. Ovat ainoat hiihtokilpailut, joissa olen voittanut yhtään mitään. Palkintona pieni posliininen orava.
Kirjoitushaaveetkin muistan hyvin: Liisan kanssa kirjoitimme kuvitetun satukirjan,jota saattoi tilata meiltä :).Liisan kanssa teimme myös koreografian Peppi Pitkätossu -lauluun.
Kummallakin omalla lapsellani on ollut tai parhaillaan on oma kerho ja polleasti oma kerhohuonekin (=ullakko); kerhomotto ja nimi tietysti. Kirjalliset haaveet eivät ole vielä oikein kukoistaneet.

Celia kirjoitti...

Ihana tarina! Kiitos. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...