10. elokuuta 2011

Kunnes toisin todistetaan

Näky aukeni jo liukuportaissa kohti metroasemaa. Kymmenkunta lipuntarkastajaa ja lähes saman verran vartijoita. Ensimmäisellä kerralla en ollut uskoa silmiäni. Toisella kerralla en voinut olla kysymättä: ”Oletteko jossain terroristijahdissa?” Eivät olleet.


Liputta matkustavien kiinni saamiseksi operaatio vaikuttaa liialliselta. Liioittelulta vaikuttaa sekin, että tarkastajat eivät päästä matkustajia pois metrosta tai ratikasta ennen kuin lippu on tarkistettu. Taustalla on ajatus siitä, että juuri pummilla matkustavat haluavat pois nähtyään lipuntarkastajien tulevan. Veikkaan silti, että suurimmalla osalla pysäkillä pois jäävistä on hyvä syy jäädä pois juuri sillä pysäkillä ja että heillä on se matkalippu.

Kymmenkunta lipuntarkistajaa ja vartijaa odottamassa matkustajia vaatimuksineen nähdä matkalippu pelottaa minua. Lippu minulla on, ei siksi. Se pelottaa minua, koska mieleeni nousee lukuisia synkkiä tulevaisuudenkuvia yhteiskunnasta, jossa viranomaisten kontrolli on kaikki kaikessa. Yhteiskunnasta, jossa ilman henkilöllisyystodistusta ei voi liikkua. Yhteiskunnasta, jossa ihmiset ovat syyllisiä (liputta matkustamiseen tai muuhun), kunnes toisin todistetaan.

1 kommentti:

soubrette kirjoitti...

Välillä, tai oikeastaan hyvin useinkin, tuntuu siltä kuin lippujen tarkastajat saisivat provisiopalkkion jokaisesta pummilla matkustavasta asiakkaasta. Vain se selittäisi ylimitoitetun innon heidän metsästämiseensä...