Melkein valmis

Tänään siivosin työpöydän. Tyhjä, alastomalta näyttävä pöytäni on outo ja vieras. Joskus minulla oli tapana työpäivän päätteeksi tyhjätä pöytä. Ajattelin että asiat ovat hallinnassa ja järjestyksessä ja että olenpa minä tehokas, kun näin siisti pöytä jää minua odottamaan. En minä kauan sellaista jaksanut. Aloin jättää papereita pöydälle itselleni viestiksi, että nämä asiat ovat kesken, tee niille jotain.

Marraskuu toi minulle työtehtävän, joka täytti työpöytäni, aikani, pääni eikä päästänyt minua vapaa-aikanakaan. Tuli uniini ja stressasi.  Pöytä täytti kirjoista, eripainoksista, arkistomateriaaleista, papereista. Horjuvista pinoista lenteli papereita lattialle. Kahvin juonti muuttui taitolajiksi. Mihin uskallan laskea kuppini, jottei se tahraa kirjaston kirjoja tai tärkeitä dokumentteja? Mikä mahtaisi olla se paikka pöydälläni, jossa vahinko olisi vähäisin, mikäli tönäisen kahvikuppini ja kahvi valuu pöydälle?

Perjantaina päätin, että nyt saa riittää. Valmis tehtävä ei toki ole, mutta mikä on koskaan valmis? Korjailuja ja lisäyksiä tulee vielä, valokuvat on valitsematta ja muu kuvitus on tekemättä, mutta enää en tutki, enää en hae uutta ja jännittävää tietoa asiasta. Enää en yritä ratkaista, mitä tapahtui, milloin mitäkin tapahtui ja miksi. Laitoin työni tuloksen muille eteenpäin ja lähdin melkein helpottunein fiiliksin viikonloppua viettämään.

Ja tänään siivosin työpäydän :)