Veimme Nessan ulos kävelylle. Aluksi vain katselimme sisäpihan kummallisuuksia kuten uskomattoman isoa kissanhiekkalaatikkoa ja kuuntelimme lintujen livertelyä. Rauhallista ja mukavaa, mutta ei aurinkoa. Läksimme läheiselle aurinkoiselle kalliolle, jonne voi kiivetä mukavaa puuportaikkoa myöten.
Portaiden yläpäässä Nessa pelästyi portaita pitkin tömisteleviä lapsia. Empaattisena ihmisenä minäkin menin paniikkiin ja otin panikoivan kissan syliini. Ja se oli päivän järjettömin teko. Vinkki: älä ota panikoivaa kissaa syliin. Älä edes ajattele tekeväsi sellaista.
Nessa huitoi kynsillään oikean käteni verille. Pikkurillin, nimettömän, kämmenen ja peukalon. Muutama pisara verta tipahti kalliolle ennen kuin sain vedettyä nenäliinan taskustani. Sitten tulikin kiire kotiin puhdistamaan haavoja.
Nessa piti tietenkin rauhoitella ensin. Tyttäreltäni se sujuikin oikein hienosti. Kotiin päästyään Nessa oli taas oma utelias itsensä.
Haavoilla oleva käteni on kipeaä septidinistä ja huuhteluista huolimatta. Haavat ovat hankalissa paikoissa eikä tiskaaminen ole silloin kivaa. Taikinan pyörittely käsissä on mahdotonta. Sentään munkkien paistajaksi kelpasin.
Hyviä niistä tuli, vaikka paistoin munkkeja ekan kerran. Miten siitä kärystä muuten pääse eroon?
Hyvää vappua!.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti