26. helmikuuta 2012

Koiran kuolema ja muita hyviä syitä

”Koiran kuolema ei ole sairaus”, kirjoittaa Jari Sarasvuo tämän päivän Helsingin Sanomissa kolumnissaan ”Saikuttelu syö oikeuksiasi”. Sairaslomia pidetään Sarasvuon mukaan turhista syistä ja niitä myönnetään liian herkästi. Ja se tulee kalliiksi. Se kai lienee pahinta, mitä Sarasvuo ja moni muu asiasta keksii.

Viime aikoina on useasti keskusteltu eri medioissa ja työpaikoilla sairauslomista. Eniten tuntuvat hiertävän lyhyet, enintään kolmen päivän poissaolot, sillä niihin ei työnantaja aina vaadi lääkärintodistusta.

Myös työpaikkani taustaorganisaation Varhaisen puuttumisen mallia esiteltäessä mainittiin turhat poissaolot etenkin perjantaisin ja maanantaisin, joiden suoraan sanottiin viittaavan liian pitkään iloluonteiseen viikonloppuun. En ollut silloin uskoa korviani, sillä työpaikkani ja sen taustaorganisaation keski-ikä lienee yli viidenkymmenen. Kyse on siis keski-ikäisistä ihmisistä, joita hieman kärjistäen ei saa pysymään töistä pois vaikka olisivat kuinka sairaita.

Osaatko ajoittaa sairastumisesi tiistaista torstaihin? STM:n julkaisun ”Sairauspoissaolokäytäntö työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä” mukaan lyhyissä poissaoloissa hälytysrajana on esim. kolme viikonloppuun rajautuvaa poissaoloa puolen vuoden aikana. Kun hälytysraja ylitetään, tulisi poissaoloista keskustella työterveyden, työnantajan ja tämän poissaolijan kesken.

Samaisesta STM:n julkaisusta on seuraava määritelmä: ”Sairaus- ja tapaturmaperusteisella työkyvyttömyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa sairauden tai tapaturman aiheuttama työkyvyn heikkeneminen on siinä määrin työkykyä rajoittavaa, että ns. jäljellä olevalla työkyvyllä ei selviä työstään.

Ja lisää: ”Poissaolo on lääketieteellisesti arvioiden tarpeen seuraavissa tilanteissa:
sairausoireiden selvittämiseksi,  sairaus estää työnteon, sairauden hoidon onnistumiseksi, sairaus pahentuisi työssä, sairauden paraneminen hidastuisi työssä, sairauden aiheuttama työkyvyn alentuma lisäisi  tapaturmariskiä,  työssäolo aiheuttaisi muille selvän sairastumisvaaran (mm. tartuntavaaran).

Ehkä yleisin lyhyen poissaolon syy on flunssa. Koska viimeksi sairastit 3 päivää kestäneen flunssan? Itselläni flunssa alkoi 16.2. ja jatkuu edelleen ja töistä olin pois yhden perjantain flunssan takia. Kuinkahan monta olen ehtinyt tartuttaa ja tartutan edelleen flunssan jatkuessa?

Totta, koiran kuolema ei ole sairaus. Suru ei ole sairaus. Näyttäkää minulle silti ihminen, joka pystyy tekemään töitä itkultaan ja surultaan. Ainakin minä olisin työkyvytön, jos niin ikävästi kävisi, että kissani kuolisi. Tai jos sattuisi jotain vielä ikävämpää. Kai kaikki tunnolliset ihmiset käyttävät lemmikin kuolemasta aiheutuneeseen työkyvyttömyyteen lomapäiviään? Ei vai? Ainakin minulla menee hieman sekaisin käsitteet sairaudesta aiheutuva työkyvyttömyys ja työkyvyttömyys. Näin työntekijän näkökulmasta lopputulos on sama: töitä ei pysty tekemään.

Sairauspoissaoloihin liittyvässä keskustelussa on minua ihmetyttänyt myös se, että sairauksia ovat etupäässä fyysiset sairaudet. Entä mielen flunssa, lyhytaikainen depressio, käsittämätön alakulo tai väsymys, josta nukkumalla ei pääse eroon? Mainitsemani STM:n julkaisu mainitsee psyykkisistä sairauksista vain depression kaikkine luokituksineen.

Entä jos töissä ahdistaa niin ettei pysty tekemään töitä? Kävelläänkö silloin esimiehen juttusille, kuten nykyisten ohjeiden mukaan pitäisi tehdä? No, kuinka moni haluaa ehdoin tahdoin kertoa esimiehelleen, ettei nyt jaksa tai pysty ja alentaa siten palkkaansa? Epäilen useimpien kävelevän tällaisessa tapauksessa työterveyshuoltoon ja saavan ehkä muutaman päivän tai tapauksesta riippuen pidemmän sairausloman. Sairausloman kun ei pitäisi vaikuttaa suoritusarviointiin.

Olen ihmetellyt näitä asioita pitkään ja kirjoittanut täällä Päiväkävelyllä sairastamisen ja työelämän suhteesta. Juuri tämän päivän aiheeksi asia nousi Sarasvuon kolumnin vuoksi. Se raivostutti ylimielisen asenteensa vuoksi. Se raivostutti niputtaessaan kaikki työntekijät saikuttelijoiksi. Myös kolumnin tapa käsitellä monimutkaista asiaa suoraviivaisesti ja yksinkertaisesti raivostutti. Onneksi, sillä muuten en olisi tutustunut asiaan liittyvään lainsäädäntöön tai kirjallisuuteen.

Jatkan silti edelleen ihmettelyä: saako sairaana olla pois töistä? Ja toinen puoli: pitääkö sairaana olla pois töistä?

7 kommenttia:

Neo kirjoitti...

No johan on! Saa ja pitää olla poissa sairaana. Ja kun lemmikki kuolee. Tai mielellä on jostain muusta syystä flunssa. Ja ton siis sanoo tyyppi, jonka työnantaja yleensä käskee lähteä kotiin sairastamaan.

Toisaalta mä olen sitä mieltä, että jos työskentelet esimerkiksi toimistossa, jossa saat istua koko päivän, niin jalka paketissa ei välttämättä tee työkyvytöntä. Mutta jos molemmat kädet on paketissa ja tarvis jotain koneella kirjoitellakin, niin jo vain olet työkyvytön.

Se on muuten myös jännä juttu, että ainakin itsellä sairastuminen tuntuu tapahtuvan aina päivää ennen loman alkua. Ja kerta on flunssan takia kehtaa siirtää lomaani, niin olen sitten härrekyy sentään ollut aina yhden päivän palkallisella sairaslomalla - työnantajan käskystä.

Celia kirjoitti...

Joo, niin tyypillistä Sarasvuota. Se unohtaa aina noissa laskelmissaan, kuinka paljon firma menettäisi rahaa pitäessään väkisin puolikuntoiset ihmiset töissä. Ajatellaas vaikkapa liukuhihnatyöläistä, joka tulee töihin itkeskelemään lemmikkieläimensä kuolemaa. Siinä tulee paljon sutta ja sekundaa.

Työkyvyttömyyden syitä on lukuisia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin, ja se kuuluu elämään. Emme ole koneita vaan ihmisiä, psykofyysisiä kokonaisuuksia.

Minä olen vähän kuohuksissa yhdestä toisesta työelämään liittyvästä ilmiöstä, johon törmäsin taas tuttavani välityksellä. Kirjoitan siitä blogiini, kunhan tästä tokenen. On kysymys työhyvinvoinnista.

Yleensä minä sairastun flunssaan lomalla tai viikonloppuna, niin kuin tunnollisten työntekijöiden kuuluukin, kuten sarkastisimmat kollegani toteavat. Valitettavasti meissä asuu jonkinlainen vääränlainen tunnollisuus, kun olemme valmiita menemään töihin puolikuntoisina.

Päiväkävelyllä kirjoitti...

Tunnollinen työntekijä minäkin, sairastun juuri ennen lomaa tai lomallani. Normina tuntuu olevan, että jos töihin ei saavu puolkuntoisena, epäillään, ettei sillä mitään ollutkään. Sairasta.

Olisin onnellisen huoleton, jos työelämä ei liikuttaisi minua niin paljon. Tarkoitan työ- ja vapaa-ajan käyttämistä työasioita pohtimalla ja murehtimalla.

Celia, odotan juttuasi.

Se_perinteinen kirjoitti...

Ei sairaana saa mennä töihin ja esim.kuumeilun jälkeen (äiti on opettanu) tarvii pitää yks kuumeeton vapaa-ettei tauti ainakaan rehkimisen takii uusiudu. En tosin kiellä ettenkö olis joskus jääny ilman pätevääkin syytä kotiin,aina ei vaan jaksa ja esim.meiän koulussa terkan juttusille joutuu venaan kakskin viikkoo-missä ajassa apeus on jo monta kertaa hoidettu kotikonstein.

Anonyymi kirjoitti...

Koirani kuoli tänään, elän pohjattomassa alakulossa seuraavat päivät, joten hain saikkua "Mitä, saikkua hait vai? Luuseri!!"

Mitäs ois sitten pitänyt tehdä?

Mennä toimistoon ja nyyhkyttää näppis vaihtokuntoon vai? Yrittää tihrustaa kyynelsumun läpi tärkeitä maileja ja saada niistä väärä käsitys tunneryöpyn keskellä? Kaataa kaikki ne ihanat läpikäydyt hetket ja sitten tämä karmea loppu elämäni lähes tärkeimmästä suhteesta koko toimistoväen niskaan vai? Jurnuttaa mykkänä siellä avokonttorin sermin takana kyyryssä ja pissata housuun, kun ei pysty silmät punasena marssimaan koko "aukion" läpi helpotusta hakemaan, kun vastaantulijoiden luulot saisivat kuitenkin tuulta vääriin purjeisiin. Saada hysteerinen itkukohtaus puhelimessa vai?

Saikulla suren suruni kotona vällyn välissä vollottaen, tuijottelen kaukaisuuteen poimien muistoistani lohduttavia kuvia ja sitten vähitellen haparoiden palaan elävien kirjoihin - kun on aika.

Anonyymi kirjoitti...

kun mun koira jouduttiin lopettamaan olin viikon olin saikulla. Koira oli mulle todella tärkeä ja rakas, perheenjäsen! 15,5v se oli meillä ja hoidin sitä kuin lasta jota minulla ei ole eikä tule, koska en pysty lapsia saamaan. Mitä sitten olis pitäny tehdä? mennä töihin ja itkeä siellä kykenemättä tekemään mitään? Kyllä se mun työpaikalla olis valitettavasti aiheuttanut aika ison vahingon. parempi laittaa tilalle, joku joka töihin kykenee! ja kukaan ei ole oikeutettu mielestäni arvostelemaan toisen henkistä jaksamista oli jaksamattomuuden syy mikä tahansa! ja kyllä, sain sairausloman palkan!

Päiväkävelyllä kirjoitti...

Rakkaan lemmikin kuoleman jälkeen ei mitenkään pysty tekemään töitä.