Laukkuni on nimittäin Maija Poppasen laukun sukua. Maija Poppasen laukussa oli mm. lampunvarjostin, matto, lääkettä ja viherkasvi.
Maija Poppanen löysi laukustaan etsimänsä helposti. Minun laukustani ei löydä mitään, kaikki on siellä sekaisin limittäin lomittain toistensa alla, takana ja sivulla. Kankaisessa Longchampin laukussani ei ole lokeroita eikä saumattua pohjaa. Siksi sinne mahtuu paljon: vaatteita, papereita, ruokaostoksia, johtoja, rahapussi, hiusharja, nenäliinoja, bussilippu jne.
Kiroan laukkuani päivittäin etsiessäni sieltä tarvitsemaani. Olen siihen myös hyvin tyytyväinen. Jos en itsekään löydä sieltä mitään ilman laukun ylösalaisin kääntämistä, ei sieltä löydä kukaan muukaan mitään.
Päivän johdot
Odotan aikaa, jolloin selviän yhdellä laturilla ja - kun kerran tuli puheeksi - yhdellä kaukosäädöllä.
3 kommenttia:
Meikäläisen laukku taitaa olla samaa rotua. Sisällöllä pärjäisi varsin hyvin ensimmäisen vuoden autiolla saarella.. paitsi, että piuhoja sieltä ei enää löydy, kun en enää käy bändikeikoilla. Voin silti kuvitella, miten paljon kaikkea jännää takussa olevat laturin piuhat saattavat onkia laukun uumenista esille, kun sitä yleisellä paikalla kaivaa ;)
Noloja tilanteita, varsinkin ne, jolloin johdot sieppaavat vaatteita mukaansa.
Kadehdin niin Hermionea, kun sen laukkuun sai kutistettua koko kirjaston! Ai niin, mutta onhan sekin jo keksitty: sähkökirjalukija tai iPad.
Lähetä kommentti