”Näin sinut ensimmäisen kerran ja puhuttelin sinua.
Oli kuin maanjäristys olisi käynyt ylitseni. Kaikki minussa myllertyi, sydämeni haudat aukenivat enkä enää tuntenut itseäni.
Olin täyttänyt neljäkymmentä ja luulin ehtineeni elämäni syksyyn.
Olin vaeltanut paljon, kokenut paljon ja elänyt monta elämää.
Jumala oli puhunut minulle monessa hahmossa, enkelit olivat ilmestyneet minulle, mutta en ollut uskonut heitä.
Sinut nähdessäni uskoin, koska sellainen ihme saattoi tapahtua minulle.”
5 kommenttia:
Tämä värisyttää selkäpiitä joka kerta. "Olin täyttänyt neljäkymmentä ja luulin ehtineeni elämäni syksyyn."
Niin tekee! Johannes Angeloksen aloitus on yksi huikeimpia, mitä tiedän.
Hui, enää joitakin vuosia aikaa..
Virkistävä kalenterikonsepti muuten kaikkien jokapäiväisten keskellä :)
Lempparini Waltarin kirjoista. Minun kirjassa on sama kansikin! Milloinkahan uskaltaisin lukea sen uudestaan, jokin pelottaa siinä. Ehkä se, että se olisi nyt raskaampi sisällöltään kuin silloin ihan tyttönä, koska minä olen raskaampi sisällöltäni.
Mahtava tämä joulukalenteri, parempi kuin oma suklaa-.
Annikki, minullakin on useita vuosia siitä, kun olen kirjan viimeksi lukenut.
Luin Sinuhen pari vuotta sitten ja se oli edelleen hieno. Erilainen toki kuin silloin ekaa kertaa luettuna joskus teininä ollessani.
Jännä juttu tämä pelko siitä, että kirja ei tunnukaan enää samalta kuin silloin joskus. Vaikka itse on muuttunut ja tulkitsee muitakin asioita uudella tavalla.
Salka Valkaa en uskalla vieläkään lukea uudestaan.
Lähetä kommentti