30. kesäkuuta 2015

Heinäkuu

Blogin vasemmassa ylälaidassa on paikka kuvalle, jonka vaihdan kuukausittain. Tänään vaihdoin kesäkuisen omenankukkakuvan heinäkuiseksi ruusukuvaksi.




Heinäkuussa on lämmintä, aurinko paistaa ja tuulen henkäys hyväilee ihoa. Ruusut kukkivat, luonto kukoistaa ja meri säkenöi sinisenä.

Toivottavasti. Heinäkuun alkuun on luvattu hellettä ja se on ihanaa. Viihdyn kuumassa ilmassa, hikoilu ei minua haittaa.

Olen töissä koko heinäkuun, mutta se ei vähennä sitä iloa, jonka kesä sydämeeni tuo.

27. kesäkuuta 2015

Michael Crichtonin Herrasmiesryöstäjä

Michael Crichtonin Herrasmiesryöstäjä (The Great Train Robbery) vuodelta 1975 on merkillinen kirja. Periaatteessa se kertoo dokumentinomaisesti vuonna 1855 tapahtuneesa junaryöstöstä. Elettiin Krimin sodan aikaa ja junassa kuljetettiin Krimillä olevien sotilaiden palkkarahat - kultaharkkoina.

Itse ryöstön kuvaus on lyhyt, sillä kirja keskittyy edeltäviin, hyvin huolellisiin valmisteluihin. Rikoksen aivot, herrasmies Edward Pierce saa kuitenkin todeta, että hyvin suunniteltu on vasta puoliksi tehty. Yllättävät takapakit sotkevat ja muuttavat suunnitelmia jopa ryöstöpäivänä. Nopeat ratkaisut ja kyky improvisoida tuottavat kuitenkin tuloksen: kultaharkot saadaan ryöstetyksi.


Tarina jatkuu vielä ryöstön jälkeen, mutta enpä kerro kaikkia.

Tarinan lisäksi kirjassa on runsaasti (melkein enmmän kuin itse tarinaa) viktoriaanisen englannin kuvausta. Crichtonin tavoitteena on saada lukija ymmärtämään aikakauden tapoja, ajattelua ja maailmankuvaa. Uskon, että Crichtonin antama kuva naisen asemasta, koiratappeluista, kaksinaismoraalista, tekopyhyydestä, prostituutiosta, rikollisuudesta, vankiloista ja oikeuslaitoksesta vastaa nykyisinkin tutkimuksen antamaa kuvaa viktriaanisesta englannista.

Minua nämä historialliset kuvaukset kiinnostivat enemmän kuin itse tarina, varsinkin kun tarinan lopputulokseen viitataan alusta lähtien. Onneksi Crichon oli malttanut jättää yhden yllätyksen kirjan loppuun.

Michael Crichton on ohjannut samannimisen elokuvan, jossa hän on ollut myös käsikirjoittajana ja joka pohjautuu tähän kirjaan.

Ai miksikö luin kirjan, vaikka se ei maailman sadanneksi paras ollutkaan? Koska Michael Crichton on kirjoittanut kirjat Dinosauruspuisto ja Kadonnut maailma. Ne ovat huomattavasti Herrasmiesryöstäjää parempia kirjoja kriittisyydessään, absurdiudessaan ja tietenkin, koska niissä on dinosauruksia.


14. kesäkuuta 2015

Törnävänsaari

Kolmen intensiivisen kirjastopäivän jälkeen teki mieli pois kaupungista. Rauhaa ja hiljaisuutta löytyi Törnävänsaaren museo- ja luonnonsuojelualuuelta.

Itse Seinäjoki luikerteli alueella pikemminkin pieninä puroina kuin mahtavasti virtaavana jokena. Silti jokea oli padottu useasta kohdasta. Alueelle oli rakennettu valmiit reitit, jotka osittain myötäilivät joen kiemuroita. Joen yli rakennetut monet sillat olivat enimmäkseen pieniä, mutta esim. lemmensiltana tunnettu silta oli aika massiivinen.




Luonnonsuojelualueen metsä oli hyvin tiheää ja se näytti ikivanhalta. Mutta metsän lemmikit ja metsätähdet olivat nuoria ja hentoja.



Juhannuksen jälkeisellä viikolla alkavan Provinssirockin rakennustyöt häiritsivät jonkin verran luonnonrauhaa.



Törnävänsaaren kartanoalueella on tietenkin Östermyran kartano.



Kartanon puistossa oli vanhin ja suurin koskaan näkemäni kuusi. Ja tietenkin omenapuu.


Suosittelen lämpimästi Törnävänsaareen tutustumista, muutenkin kuin Provinssirockiin menemällä.

13. kesäkuuta 2015

Wau, mikä kirjasto!

Kun kuulin, että Kirjastopäivät pidetään Seinäjoella, ajattelin että "plääh". Voiko tylsempää kaupunkia olla!

Kolmen Seinäjoella vieteyn päivän aikana tajusin, että siellä on kaksi ylittämätöntä paikkaa, joissa käyntiä suosittelen kaikille. Ensimmäinen on Seinäjoen uusi pääkirjasto Apila, joka avattiin elokuussa 2012,



Uusi kirjasto on suunniteltu ja toteutettu vieressä olevan Alvar Aallon suunnitteleman kirjaston hengessä. Aallolle ominaiset avoimet kerrokset, valoikkunat mitä uskomattomimmissa paikoissa ja tilan tuntu on hienosti toteutettu uudessa kirjastossa.








En minä suosittele Seinäjoen kirjastoa pelkän arkkitehtuurin vuoksi. Wau-huudahdukset saa aikaan mm. lastenosasto uskomattomine lukupaikkoineen, hiljainen lukusali ja musiikkiosasto.

Käykää itse ihastumassa ja kokemassa ihme!

2. toukokuuta 2015

Keltainen huhtikuu

Aikakone lauloi keltaisesta toukokuusta, joka viivytteli tuloaan.

Keltaista väriä ei tarvinnut odottaa toukokuuhun asti, sillä heti huhtikuun alussa keltaiset narsissit valtasivat kukkistutukset

2.4.2015


ja pääsiäisen myötä kodit.
5.4.2015


Kanavan varressa narissit piristivät harmaina päivinä.
25.4.2015


Huhtikuun kuvakin oli keltainen.
1.4.2015


Mutta keltaista aurinkoa ei huhtikuussa juuri näkynyt. Harmaan sävyt vaihtelivat alkavasta myrskystä
4.4.2015


sumun kauneuteen.
26.4.2015


Onneksi jokainen päivä oli edellistä pitempi ja aurinkoisia päivä oli muutama.
9.4.2015


Mustarastaan liverrys ihastutti iltojen sinisiä hetkiä.
17.4.2015


Maaliskuun nopea kevääntulo oli saanut minut odottamaan hurjaa vauhtia kehittyvää kevättä ja lähestyvää kesää. Sitä huhtikuu sitten olikin, odottelua, Luin jostain, että huolimatta keskimääräistä lämpimämmästä huhtikuusta kovat tuulet jarruttivat kevään edistymistä,

22. huhtikuuta 2015

30/100: Viherterapiaa Baanalla

Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Se on myös kävelyä.


Töistä kotiin kävellessäni kävelen osan matkasta Baanaa pitkin. Matka kotiin kestää huomattavasti kauemmin kuin töihin kävely. Kävelen rauhallisesti musiikkia kuunnelleen, yllätyksiä ja kauneutta tähyillen. Tänään yllätyin siitä, että entinen ratakuilu Baana tarjoaa myös viherterapiaa.

Eikä vielä ole edes toukokuu.

Vältin Baanaa miltei kolme vuotta, sillä mielikuvieni mukaan se on synkkä ja kapea kiven ja kallion välissä oleva kuilu. Kuvakin sen todistaa!

Baana 14.6.2012

Onneksi annoin Baanalle mahdollisuuden tänä keväänä!

3. huhtikuuta 2015

29/100: Vaalit

Eduskuntavaaleihin on hieman yli kaksi viikkoa ja poliittinen peli käy kuumana. En ole vielä varmasti päättänyt ketä äänestän. Olen jopa pohtinut puolueen vaihtamista toiseen erittäin hyvän naisehdokkaan vuoksi.

Ehdokkaan valinta ei ole helppoa, mutta juuri siksi aika ennen vaaleja on niin innostavaa. On aika pohtia, mitä asioita pitää tärkeinä. On aika ottaa selvää, mitä asioita mikin puolue ajaa ja miten se aikoo ne toteuttaa.

Valinnan vaikeus

Toreilla ja somessa ehdokkailta voi kysellä heidän mielipiteitään itselle tärkeistä asioista. Kadunvarsilla olevista vaalimainoksista voi ihmetellä ehdokkaiden laajaa kirjoa ja tarkistaa ehdokkaiden numeroita.

Puolueiden puheenjohtajat ovat tv:ssä tentattavina miltei joka ilta joko yksin tai yhdessä muiden puheenjohtajien kanssa. Näissä vaaleissa puolueissa on eroa ja se on hyvä. Ilman vaihtoehtoja olisimme pulassa. Yhden totuuden ja vaihtoehdottomuuden aikaa ei kai kukaan kaipaa.

Aika ennen vaalien tuloksen julistamista on toiveikasta. Äänestämällä voi vaikuttaa - ei paljon, mutta hiukan.

Vaalipäivänä tuloslaskennan alettua olen kuin naulittuna tv:n ja läppärin ääressä. Mikä puolue sai eniten ehdokkaita läpi, kuinka oman ehdokkaani kävi, miten asuinalueellani äänestettiin, miten perheeni, ystävieni ja tuttavieni asuinalueella äänestettiin? Jännittävää!

31. maaliskuuta 2015

Nurinkurinen maaliskuu

Maaliskuun kuvaksi olin valinnut keväisen kuvan maaliskuulta 2014. Oletin, että maaliskuu tulee olemaan kevään riemuvoitto talvesta, jota ei tosin tänä vuonna ollutkaan kuin pimeyden osalta.
10.3.2014

Maaliskuun alku oli harmaa. Ei ihme, että ihmiset kaipasivat jonnekin muualle, pois.
5.3.2015

Aurinkoiset päivät houkuttelivat ulos.
9.3.2015

En varmaan ollut ainoa, joka uskoi auringonpaisteen kestävän ikuisesti :)
15.3.2015

Kevään, auringon ja lämpnevän sään rentouttva vaikutus tuntui hyvältä.
21.3.2015

Maaliskkun loppupuolella kylmä tuuli alkoi puhaltaa pohjoisnavalta. Yöpakkaset, räntäsateet ja kovat tuulet eivät innostaneet minua ulkoiluun edes työmatkakävelyn verran.
30.3.2015

Maaliskuun toiseksi viimeisenä päivänä satoi lumiräntää. Yöllä alkanut sade sulatti lumen.

28. maaliskuuta 2015

28/100: Ruotsalainen dekkari

Helene Turstenin Murskattu tanghevonen oli ensimmäinen ruotsalaisdekkari sitten 70-luvulla luettujen Maria Langin dekkareiden.




Murskatun tanghevosen valitsin Kampin kierrätyshyllyn kirjoista kiinnostavan nimen vuoski. Arvelin, että kirja on dekkari, mutta en arvannut Helene Turstenia ruotsalaiseksi. Muitakaan etukäteistieoja minulla ei kirjasta ollut, koska en lue takakansitekstejä.

Yhden ruotsalaisdekkarin lukeneena en julista nyt tuntevani ne kaikki ja tietäväni kaiken ruotsalaisista dekkareista. Lukiessani mietin, tällaisiäkö ne ovat vai kuuluuko vain Murskatun tanghevosen ominaisuuksiin käsiteltävien asioiden laaja kirjo:

Holokausti, skinheadit, huumekauppa, Helvetin enkelit, murrosikäisten kaksostytärten kasvatus, seksuaalinen häirintä, ju-jutsu ja tietenkin aids, seksi ja raha. Ja suomalaiset.

"Vain suomalaiset osaavat siivota."
"Arja oli kaunis hyvin tyypillisellä suomalaisella tavalla. Hänellä oli paksut vaaleat, olkapäille ulottuvat hiukset, suuret kirkkaansiniset silmät ja leveä suu jossa oli tasaisen kauniit hampaat."

Kirja alkaa Göteborgissa marraskuisena iltana puoli kuudelta, kun mies putoaa parvekkeelta ja kuolee.

26. maaliskuuta 2015

27/100: Pihavirkiä

Pihavirkiä oli minulle tuntematon sana tähän päivään asti. Työkaveri oli tosin varma, että tottahan minä pihavirkiän tiedän, onhan se pohjalainen sana. Pyöritin vain päätäni ja kolleega alkoi selittää:

"Pihavirkiä hössöttää ja touhuaa jokapaikassa ja puhuu mitä sylki suuhun tuo."

Pohjalaisuuteen tuollainen touhotus ei tietenkään sovi, kuuluu olla jähmeä, harvasanainen ja huumorintajuton. Siksi epäilen, että jossain muualla tämä ihastuttava sana pihavirkiä määriteltäisiin paljon positiivisemmassa hengessä.


Kuvassa Osku-kissamme näyttää Otto-veljelleen, miten pihavirkiä loikkii ulkona. Otto puolestaan osoittaa pohjalaista temeperamenttia ja kävelee hillitysti ja päämäärätietoisesti.

Onni on uusi sana päivässä!


25. maaliskuuta 2015

26/100: Auringonlaskun aika

Ihmisen persoonallisuudesta voi kuulemma päätellä jotain sillä perusteella, pitääkö ihminen aurinnoususta vai auringonlaskusta. Minusta voi päätellä ainakin sen, että auringonlaskun aika sopii paremmin iltavirkun rytmiini. Silloin olen liikkeellä ihastelemassa upeita värejä ja valon hehkuvia värejä horisontissa.




Poikkeuksellisesti kaksi kuvaa, sillä maaliskuun auringonlaskut ovat upeita!

20. maaliskuuta 2015

25/100: Se on ohi

Tänään auringonpimennyksen päivänä tunnen suurta helpotusta siitä, että vuosi 2014 on ohi. Tiedän, nyt on jo maaliskuun loppupuoli.

Minulle vuosi 2014 kesti helmikuuhun saakka. Eräänä päivänä olo ei ollutkaan niin raskas enkä ollut niin väsynyt. Ihmettelin asiaa ja mietin varovaisesti, kestääkö tämä elämän keveys. On se kestänyt. 


Mutta vasta tänään tajuan sen, että olen päässyt vuoden 2014 teemoista eroon. Ei enää pakolla puurtamista (hirveää), lopenuupunutta oloa ja totaalista väsymystä. Ei enää piittamattomuutta henkilökohtaisesta hyvinvoinnista.

Välillä jopa nauran.

19. maaliskuuta 2015

24/100: Aamu

Tätä ei yökyöpelin sanomaksi uskoisi, mutta nautin näistä keväisistä ja aurinkoisista aamuista. En tietenkään heti herättyäni, sillä olen hidas herääjä. Keväisen aamun hämmentävä kirkkaus viimeistään herättää minut siinä vaiheessa kun astun ulos kävelläkseni töihin.



Alkumatkan kuljen hitaasti kanavanvartta pitkin ihastellen kaikkea näkemääni. Etelästä paistavan auringon lämmittämissä pensaissa silmut vihertävät ja kanavassa vesi kimmeltää. Jatkan matkaa, välillä pysähtelen, Käännyn katsomaan, miltä taakseni jättämä maisema näyttää. Silloin jopa Itämernkatu näyttää uudelta ja taianomaiselta.

Loppumatkan kävelen kovaa vauhtia, olen käyttänyt liikaa aikaa vain katselemiseen. Töihin saapuessani olen hikinen ja niin hereillä kuin vain voi olla. Keskittyminen päivän töihin voi alkaa!