28. tammikuuta 2011

Kerrostaloelämää

Muutin lähes 16 vuotta sitten juuri valmistuneeseen taloon, nykyiseen asuntooni. Asukkaiden saamisella oli niin kiire, että ensin piti allekirjoittaa vuokrasopimus, noutaa avaimet ja vasta ensimmäisen muuttokuorman kanssa sai katsauksen asuntoon. Nousukauden aikana suunnitellussa, mutta laman yllättämänä rakennetussa talossa ilmeni hyvin nopeasti hölmöjäkin säästökohteita. Makuuhuoneessa ei ollut ikkunaa. Oli ja on ranskalainen parveke yksinkertaisella ovella. Arvatkaa, vetääkö siitä!

Lattiamateriaaliksi oli valittu pehmeä muovi, jonka puhtaanapito on hankalaa. Jokaisesta vähänkin painavammasta lattiaan jää jäljet jne. Tavarasatamaa vastapäätä rakennetussa talossa oli loistava äänieristys ulkoa tulevia ääniä vastaan. Sen sijaan talon sisäiset äänet kuuluivat – ja kuuluvat – erinomaisesti.

Tyttäreni täytti sinä kesänä 5 vuotta. Elimme hyvin säännöllistä elämää. Tyttären nukahtamisaika oli kahdeksalta illalla, minun aika paljon myöhemmin. Katsoin televisiota äänettömällä, kuuntelin musiikkia kuulokkeilla ja olin mahdollisimman hiljaa, jotta tyttäreni ei heräisi.

Päiväsaikaan meiltä toki kuului ääniä. Lapsen kavereita tuli kylään ja he leikkivät innoissaan ja kovaäänisesti, kuten lapsilla on tapana. Joskus ulkona, joskus sisällä. En tajunnut, että olimme ääniterroristeja.

Suoraan alapuolellemme muutti nuoripari. He alkoivat tiputella postilaatikostani uhkauksia valittaa isännöitsijälle: meiltä kuului liikaa meteliä. Ensin ajattelin sen olevan vitsi. Ei kai kukaan tosissaan valita päiväsaikaan lasten leikkiessä syntyneistä äänistä. Uhkauskirjeitä tuli lisää, päivittäin. Lopulta alakerran asukas toteutti uhkauksensa ja valitti isännöitsijälle.

Ihmettelin kovasti postiluukustani tiputettua "Talon järjestyssäännöt" –lappusta, jossa oli erityisesti merkitty hiljaisuussäännöt. Soitin isännöitsijälle ja tiedustelin, mistä lienee kyse. Oli kuulemma valitettu metelistä, jota asunnostani kuuluu. Kerroin isännöitsijälle, että asunnostani kuuluu normaaleja ääniä päivisin, mutta iltaisin ja öisin ei kuulu mitään. Vakuutin isännöitsijän (itse asiassa sijainen, koska varsinainen oli kesälomalla) siitä, että valitus on aiheeton.

Tuohduin kuitenkin puhelun aikana alakerran naapurin toiminnasta niin paljon, että totesin isännöitsijälle: "Jos se vielä valittaa metelistä, minä nostan syytteen häntä vastaan naapurirauhan häirinnästä". Viestini meni ilmeisesti perille, koska sen jälkeen ei valituksia tullut.

Kuitenkin asuntoni äänieristys mitattiin. Ilmeisesti se oli normien mukainen, sillä mihinkään muutostöihin ei ryhdytty. En usko, että asuntoni äänieristys poikkeaa muista talon asunnoista. Me kaikki kuulemme muiden asukkaiden askeleet, vessassa ja suihkussa käynnit, keittiölaatikoiden auki vetämiset, riidat ja tavaroiden paiskomiset. Normaali keskustelu ei onneksi kuulu, eikä riidoissakaan muuta kuin uhkaavat ja itkuiset äänensävyt.

Vaikka tällainen rikkoo käsitystäni yksityisyydestä, olen tottunut näihin ääniin. Itse olen välillä lähes hysteerinen sen suhteen, ettei asunnostani vain kuuluisi ääniä. Onneksi tyttäreni opettaa minua siitä eroon.

Myös Yvonne on pohtinut blogissaan hiljaisuutta kerrostalossa.

Aivan tällainen ei näkymä parvekkeeltani ole.



5 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Oioi..minunkin kerrostaloasunnossani kuuluu kun yläkerran mies käy aina öisin vessassa. Puhumattakaan muista äänistä, miten ne kuuluvatkin niin hyvin. Kun iltaisin joku naapuri käy suihkussa, kuuluu se veden ropinakin lattiaa vasten. Mikä on mennyt pieleen vuonna 1997 rakennetussa talossa?

Olen asunut vuonna 1960 rakennetussa kerrostalossakin ja siellä oli hyvin paksut seinät. Ainoa missä siellä kaikui ja korostui äänet oli porraskäytävässä, mutta ei itse asunnoissa.

Olen viime aikoina haaveillut pienestä 'mökistä' luonnonrauhassa..Ihan pienestäkin, kunhan ei olisi naapureita.

Celia kirjoitti...

Nuoripari taisi olla ensimmäistä kertaa kotoa poissa, kun pelästyivät/pahastuivat niin kovasti lapsesta lähteviä normaaleja elämisen ääniä.

Taloja rakennetaan nykyään luvattoman huolimattomasti. Niiden rakenteet saattavat olla ääntä johtavia. Olen asunut vastavalmistuneessa rivitalossa, jossa erotin naapurista kantautuvat aseleet portaikossa. Portaat olivat ihan tavalliset mäntypuiset ja naapurit kävelivät yleensä sukkasillaan. Äänet kuitenkin kantautuivat meidän puolelle rakenneratkaisujen vuoksi.

Samoin kuulin myös heidän vessassa ja saunassa käyntinsä, vaikka asuntoja erottava seinä oli rakennusvaatimusten mukainen.

Päivi kirjoitti...

Luulen, että rakennusmääräykset esim. ääniesristyksen osalta, ovat hyvin alhaiset. Paljon riippuu myös käytetyistä materiaaleista.

Anonyymi kirjoitti...

Olen itse todella pettynyt ihmisten käyttäytymiseen kerrostaloissa. Nimenomaan niiden valittajien. Olemme nuoripari, joka asuu 10 kuukautta vuodessa toisessa osoitteessa. Kun tulemme pariksi kuukaudeksi kotiin, yläkerran neiti-ihminen valittaa isännöitsijälle puheäänistä alakerrasta.

Itse en kehtaisi valittaa jos saisin 10 kuukautta asua ilman minkäänlaisia ääniä. Uskon vakaasti naisella olevan mielenterveydellisiä ongelmia sillä emme puhu niin kovaa, että siitä oikeasti ketään voisi häiriytyä.

Valitettavasti joudumme käymään tätä samaa keskustelua läpi joka kerta kun palaamme toiseen kotiimme.

Muutenkin ihmiset tuntuvat yleisissä keskusteluissa aina mainitsevan naapureiden WC:n äänet.
Suoraan sanoen, jos kerrostalossa asuessaan ei kestä esim vessan vetämisen ääntä, asuu väärässä paikassa.

Päivi kirjoitti...

Onpa ikävä tilanne, anonyymi! Kummallista, että joku kehtaa valittaa puhumisesta.

Kerrostaloasumiseen kuuluu, että sopeutuu talossa kuuluviin elämän ääniin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...