27. tammikuuta 2011

Riittää, kun teen parhaani

Olen hyvin tunnollinen, ahkera ja kunnollinen ihminen. Suorittaja viimeisen päälle. Työhuoneeseeni olen kiinnittänyt lapun "Riittää, kun teen parhaani".

Kunpa se riittäisikin, niin työ- kuin yksityiselämässä. Koen suurta riittämättömyyden tunnetta kummassakin. Se ahdistaa, masentaa, vie voimat ja saa sydämen tykyttämään. Yritän, yritän aivan hemmetisti. Koko ajan tehdä työt paremmin, elää paremmin. Se vaan ei tunnu riittävän.

Lisäksi taloudellinen katastrofini musertaa minut. Tytär päätti, ettei opiskele Oslossa. Hän on nyt kotona lukemassa Suomen kielen pääsykokeisiin ja hakemassa töitä. Oslon kämpästä on silti maksettava vuokra koko irtisanomisajalta, sähköt mukaan lukien. Opintotukea hänellä ei luonnollisesti ole nyt käytössä eikä muitakaan tuloja. Tiedättehän, että alle 25-vuotiaalla on hyvin pitkä karenssiaika ennen kuin työttömyyskorvausta aletaan maksaa.

Elän hyvin säästeliäästi, suorastaan pihisti. En elä ylellisyydessä. En ostele huolettomasti vaatteita. En ole ostanut niitä lainkaan. En käy missään, jossa joutuisin jotain maksamaan. Se ei riitä. Minulla ei ole rahaa tyttären vuokraan. Tietokoneen ostin velaksi. Se ei tainnut olla hyvä ratkaisu.

Taidan olla huonojen ratkaisujen mestari – jälkikäteen ajatellen. Vaikka olen tehnyt kussakin tilanteessa parhaani.

5 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Elämässä tapahtuu aina yllätyksiä, kuten nyt tämä tyttäresi tapaus.

Olen huomannut myös omassa elämässäni, että aina ei riitä, että tekee parhaansa. Yhtäkkiä ei jaksakaan, ja valtaa hirvittävä uupumus.

Jaksamista kuitenkin toivon.

Josefiina kirjoitti...

Eikö työpaikallasi kukaan vitsaile lappusestasi? Omalla työpaikallani saisin siitä niin rankkaa huumoria niskaani että tällainen heikkohermoisempi ei edes harkitsisi vastaavaa "työmoraalijulistusta".

Päivi kirjoitti...

Kiitos, Sooloilija. Teen ilmeisesti asioita liialla tunteella, jonka seurauksena uupumus sitten on. Sitä keveyttä tarvitsisin elämääni paljon.

Josefiina, kollegat eivät tiedä lappusesta.Toisaalta parhaan tekemisellä tarkoitan elämää ylipäätään.

Ja minä olen ilmeisesti todella tyhmä, kun en edes parhaani tekemällä päädy hyviin ratkaisuihin :)

Anonyymi kirjoitti...

Päivi, minäkin tein parhaani ja yritin ja yritin - ja uuvuin. Siitä on vuosia. Nyt olen onnellinen ja riitän itselleni.

Joskus on hyvä, että uupuu. Se ei ole helppoa, vaan hyvä. Vaikean jälkeen tulee parempaa.

Päivi kirjoitti...

Yritän muistaa, että pääpaino on sanalla riittää. Jospa sitten osaisin olla yrittämättä ja pingottamatta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...