Joskus yhdentoista jälkeen aivoni alkoivat toimia normaalisti. En edes muista, mitä kaikkea selitin asiakkaille puhelimessa sitä ennen. Sen sijaan muistan tyytymättömyyden tunteen puhelujen jälkeen: taaskaan en pystynyt auttamaan omituisia kysellyttä asiakasta. Epäilen kysymysten vain kuulostaneen omituisilta tokkuraisessa päässäni.
Pystyin silti ihmettelemään mm. 18 bengalintiikerin ampumista.
Työpäivän päätteeksi huomasin laittaneeni aamulla eri paria olevat kengät jalkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti