Kannettavani lopetti yhteistyön, ei käynnistynyt, ei saanut virtaa, muuttui mykäksi. Vein sen huoltoon ja toivoin parasta. Kahden viikon päästä huollosta soitettiin: emolevy rikki, uuden voi hankkia ja laittaa tilalle, mutta se maksaa satoja euroja. Sanoin ostavani ennemmin uuden. Kun murehdin rikkinäisen koneen myötä menetetyistä valokuvista, musiikista ja kirjoituksista, huollossa luvattiin tallentaa tiedostot ulkoiselle kovalevylle.
Kävin hakemassa läppärini ja tiedostoni. Maksoin 90 euroa palvelusta, jota en tuntenut saaneeni. Eikös heidän pitänyt korjata koneeni? Petyin vielä lisää huomatessani, ettei ulkoinen kovalevy ole yhteensopiva Windows 7:n kanssa, vaikka se juuri on nyt myynnissä olevien kannettavien käyttöjärjestelmä. Tyttären läppärissä on Vista, ehkä saan sitä kautta tiedostoni käyttöön.
Harmittaa.
Tiedän paljon ihmisiä, jotka käyttävät tietokonetta vain töissä. Kuulemma siitä saa ihan tarpeekseen, ei sellaista enää kotona jaksa. Minä olen aina rakastanut tietokoneella työskentelyä, ensimmäisestä Macin linuunpöntöstä lähtien 1980-luvun lopulla. Kotiin tultuani koneen avaaminen on ensimmäisiä tekoja ja sen sammuttaminen päivän viimeisiä.
Läppärinmuotoinen aukko elämässäni on tuntunut tylsyytenä ja tekemisen puutteena. Olen kaivannut sitä tekemisen tunnetta, jonka sain juttujen kirjoittamisesta tai vaikka pasianssin pelaamisesta. Olen elänyt epätietoisuudessa, koska en voinut saman tien tarkistaa asioita netistä. Olisin välittömästi halunnut tietää lisää kettukususta, australialaisesta kissan ja rotan risteytykseltä näyttävästä eläimestä. Olisin halunnut tsekata, onko Ariadnea Inceptionissa näytellyt todella sama ihminen, joka näyttelee Junoa (on se sama Ellen Page). Tai maksaa laskuni, tsekata pankkitilini tapahtumat tai ladata Ipodin.
Työkonetta voin käyttää työaikana, mutta ei silloin ehdi blogia kirjoitella eikä omia asioitaan hoitaa. Tämän jutun kirjoitin työkoneella. Halusin kertoa Päiväkävelyllä kävijöille, mistä tauko päivityksissä johtuu.
Jos löydän hyvän, kohtuuhintaisen läppärin viikonlopulla, ostan sen.
Kuvassa läppärini, joka ryökäle meni rikki.
6 kommenttia:
Osanottoni. Kamalan ikäväksi menisi minunkin arkeni ilman omaa läppäriä.
Jatkossa kannattaa käyttää muita palveluja, kuten www.datagurut.fi tekevät takuutyönä, niin ei tarvi maksaa jos ei ongelma korjaannu. Lisäksi nopea. Ei tarvi odotella kahta viikkoa vaan max pari päivää. Auttavat varmaan uuden koneen hankinnassa ja asennuksessa, jos tulee kysyttävää. Neuvot ei maksa mitään. Suosittelen seitsemän vuoden kokemuksella.( ATK-palvelut on vähennyskelpoisia verotuksessa)
Mäkin tiedän, miltä tuntuu, kun ei voi olla omalla tietokoneella syystä tai toisesta. Harmi juttu.
Itsekin kaipaisin kuvien tekemistä ja laittamista ja muuta touhua tietokoneella. Olen myös aina etsinyt kaikkea tietoa netistä ja työpaikkani.
Nyt kun olen joutunut sellaiseen asuntoon, jossa koputellaan ja kaikki eläminen kuuluu, niin en voi tietokonettani vapaasti käyttää. Tai siis voisin, jos sitten jaksan kuunnella sitä koluamista ja tavaroitten heittelemistä sen jälkeen. Onhan sitä hyvä huonolle parketille tavaroita heittää ja meillä kun tuo kuuluu.
En sitten tiedä, missä vaiheessa voin olla vapaasti tietokoneella. Onko tosiaan uuteen asuntoon muutto vai mitä sitten keksisin. Huh.
Vai pitääkö katsoa itselle vielä Mac:in kannettava.
Voi, minäkin elän ihan symbioosissa läppärini kanssa. Ja joskus tämä koneeni hurisee kummallisesti. Pitäisiköhän kuvat jo hyvissä ajoin tallentaa ulkoiselle kovalevylle tai edes muistitikulle.
Toivottavasti sulle löytyy nyt oma, sopiva kone, jonka voit alkaa taas elää yhdessä.
:D
Aina välillä harmittaa, miten helposti ihmisiä voidaan rahastaa. Tässäkin tapauksessa läppärin kovalevyn olisi voinut ottaa irti ja se käy pelkällä ruuvimeisselillä. http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=25196
tuolla adapterilla levyn saa kiinni toiseen koneeseen ja tallennetut tiedostot ovat käytössä taas.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi haluta tai osata tehdä itse, mutta 90 euroa on jo niin iso raha, että köyhää hirvittää.
Kiitos hyvistä vinkeistä liittyen tietokoneongelmiin. Ehkä seuraavalla kerralla, johon on toivottavasti ikuisuus, muistan ne.
Voi Yvonne, toivottasti tilanne helpottuu.
Lähetä kommentti