Mennyt vuosi alkoi hyvin, mutta huhtikuun paikkeilla alkoi takapakki. Ja siitä se jatkui koko vuoden muuttuen kuristavaksi toivottomuudeksi ja pimeydeksi. Blogin päivittäminen väheni huomattavasti, koska en jaksanut enkä pystynyt kirjoittamaan mitään. Aiheita, jutun ideoita ja alkuja pyöri mielessäni päivittäin, mutta miksi ihmeessä olisin niistä kirjoittanut? Tuntui, ettei kirjoittamisellani ole kuitenkaan mitään merkitystä. Edes itselleni.
Kuristava toivottomuus ja pimeys on poistunut sydämestäni. Olen kuitenkin vielä arka sen jäljiltä. Siksi en esitä lupauksia, vaan vain toiveita. Toivon rakkautta, rauhaa, onnea ja rahaa, sillä konkurssi kolkuttaa laskujen muodossa. Olen joutunut elämään yli varojen monista, välttämättömistä, syistä. Nyt toivon, että voisin viettää vuoden niin, että en tekisi velkaa lainkaan.
Rakkaus voisi tulla elämääni. En enää tiedä, miltä tuntuu olla rakastettu, miltä tuntuu toisen huomio ja välittäminen. Toivon, että minulla on vielä kykyä rakastaa tai että se tarvittaessa palautuu nopeasti!
Onni on rauhaa. Tasapainoa itsen ja maailman kanssa. Itsestään ja läheisistään välittämistä.
Toivon, että en ottaisi asioita niin raskaasti tänä vuonna. Leikistä, ilosta ja keveydestä muistuttakoon kuva joulunajan lautasliinoistani.
3 kommenttia:
Juuri näitä toivotaan täälläkin.
Iloa, keveyttä, leikkiä ja valoa!
Olet aivan oikeassa,Sooloilija. Valo tulkoon myös!
Tapahtukoon toiveesi, Päivi, sitä toivon. :)
Pois pimeys ja toivottomuus sydämestä - tilalle ilo, leikki ja keveys.
Lähetä kommentti