Joskus tunnen itseni tällaiseksi.
Pienen kirahvin tavoin kurkistan kotoa maailmaan. Se mitä näen, ei ole tärkeää. Paljon tärkeämpää on, että saan katsella maailmaa kotonani.
Viime aikoina olen kulkenut vain kodin, työn ja kaupan väliä. Olen turvallisesti kurkistanut maailmaan pysymällä poissa seikkailuista ja unelmista.
Alkaa kyllästyttää. Olen jumittunut elämäni rutiineihin. Haluaisin jotain muuta. En vain tiedä, mihin ryhtyisin.
2 kommenttia:
Tismalleen samat elämän rutiinit ovat vallanneet minunkin elämäni. Huokaus* Mietin koko ajan mitä keksisin. Eli samat aatokset kuin sinullakin.
Sinulle on tunnustusta blogissani !
Kiitos, Sooloilija!
Kummallista, kuinka joskus on vaikea löytää elämän sisältö. Vaikka se on juuri tässä nyt.
Lähetä kommentti