Linnahallin satama on liian suureellinen nimitys paikalle, johon Linda Linen veneet saapuvat ja josta ne lähtevät. Paikka on kuitenkin upea Linnahallin portaiden ja niiltä avautuvien meri- ja kaupunkinäkymien vuoksi. Portaiden kävely ylös ja alas oli korkeapaikankammosta kärsivälle koettelemus, jonka jälkeen jalat olivat jonkin aikaa puupökkelöitä.
Löysimme jotain siitä, mitä lähdimme etsimään ja enemmän. Uus-katua kävellessämme tutustuimme Ikkunakissaan, joka tervehti jokaista ohikulkijaa. Saamastaan huomiosta ilahtuneena kissa kellahti selälleen ja nousi nopeasti ylös. ”Eihän ihailijat vain ole lähteneet pois? Jäikö joku tervehtimättä, sillä aikaa kuin kelliskelin selälläni?”, tuntui kissa tuumivan.
Tallinna on ristiriitainen kaupunki kauneudessaan ja rumuudessaan, vanhuudessaan ja uutuudessaan, sekoitus isoja puistoja, kovia liikekeskuksia ja Vanhan kaupungin tunnelmaa.
2 kommenttia:
Lindalla matkustaminen on tosiaan välillä kärsimystä. Onneksi pahimmalla tuulella ne jäävät satamaan.
Kivan kissan bongasit. Vanhassa talossa uuden ikkunan takana on kiva katsella suomalaisia turisteja.
Lindalla muutaman kerran myös kolisseena ei voi suositella sitä matkustusmuotoa kyllä kenellekään, paitsi ehkä arkkiviholliselle :)
Lähetä kommentti