22. lokakuuta 2009

En pelaa enää

Kissa alkaa peseytyä, kun on hämillään tai ei tiedä, mitä tekisi.


Minä en ala peseytyä, minä pelaan Bubblesia. Kaivatesssani hengähdystaukoa, ollessani ahdistunut ja epätietoinen. Kun on kyllästyttänyt enkä ole jaksanut tehdä mitään järkevää.

En pelaa enää. En ole päättänyt ryhdistäytyä ja lopettaa ajan haaskaamisen Bubblesin pelaamiseen. En pelaa, koska pelaamani Bubblesin linkki ei enää toimi.

Googletin Bubblesia ja toki tästä suositusta pelistä on useita versioita netissä. Versioita, joita en osaa pelata. Tai osaan, mutta en ole yhtä hyvä, koska pallot liikkuvat eri tavoin ja tyssäävät matkansa kesken kaiken. Rentoutumisen ja viihtymisen sijaan nämä toiset versiot hermostuttavat ja stressaavat. Sellaisia en ryhdy pelaamaan.

Olen voinut käyttää aikaa Crichtonin dinosauruskirjoihin ja Supernaturaliin, koska Bubbles ei ole toiminut pariin viikkoon. Kaikki nämä ovat tyydyttäneet samaa tarvetta päästä arjesta ja jopa elämästäni jonnekin muualle. Tämä ilmeisen suuri tarve saattaa johtua unen vähyydestä. En jaksa keskittyä mihinkään olennaiseen. En myöskään pysty nukkumaan, yössä korkeintaan viisi tuntia ja puolisen tunnin päikkärit päälle.

Olen hereillä, mutta en silti ole.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Minun pitäisi vähentää netissä roikkumista, aina välillä muistan rajoittaa nettiseikkailua, kunnes aika taas kuluu ja huomaan lukevani lööppejä parin tunnin välein?! Vältelläkseni tärkeämpää tekemistä. Tv:n katselun jätin jo vuosia sitten, nyt pitäisi irrottautua tästä ajan hukkaajasta.

Päiväkävelyllä kirjoitti...

Tärkeämmän tekemisen välttely on niin inhimillistä. Asioiden ja tekemisten arvottaminen tärkeämpiin ja vähemmän tärkeisiin on mielenkiintoinen kysymys. Kuka/Mikä määrittää asioideni ja tekemiseni tärkeyden? Minä vai joku muu?