5. lokakuuta 2009

Uusia haasteita


Tulen aika hyvin toimeen teknologian kanssa. Kaikki alkoi kai kelanauhurista, jonka isäni osti joskus 60-luvun loppupuolella. Hän halusi käyttää sitä englanninkielen opetuksessa, mutta me tyttäret opimme hyvin nopeasti nauhoittamaan kielituntien päälle musiikkia. Minulle mahdollisuus tallentaa musiikkia merkitsi ehkä enemmän kuin sisarilleni, koska hyvin nopeasti opin kaikki kelanauhurin metkut. Ongelmatilanteissa minulta kysyttiin neuvoa. Opin, että koneista selviää, kun vaan ryhtyy toimeen.

Tästä asenteesta on ollut hyötyä asentaessani tietokoneita, televisioita, digibokseja ja kotiteattereita – omaan käyttöön tietenkin. Eikä niitä kukaan puolestani olisi tehnytkään. Puhelimien mp3-soittimista olen kirjoittanut pari kertaa. Synttärilahjaksi sain uuden haasteen: iPodin.

Olin kuullut usealta taholta, että iPodiin voi ladata musiikkia vain yhdeltä koneelta. Jos iPodin kytkee toiseen tietokoneeseen, katoavat aikaisemmin tallennetut musiikkitiedostot. Sain myös päinvastaista informaatiota.

Vei viikon, ennen kuin uskalsin yrittää musiikin lisäämistä iPodilleni. Pelkäsin, että menetän paljon ihanaa musiikkia, jota laitteeseen oli valmiiksi ladattu. Niin ei käynyt, sillä iPodissani oli valmiiksi laitettu asetus, jolla valtuutetaan iTunesin sallimaan iPod nanon hallitsemisen käsin. Innoissani latasin miltei kaiken musiikin, jota Windows media playerissä oli.

Melkein kaiken. IPod nano ei tue WMA-äänitiedostoja. Siinä muodossa minulla on media playerissä monet rakkaimmista levyistä ja kappaleista, mm. David Bowien Hunky Dory. Näistä eri tiedostomuodoista en ymmärrä mitään. En tajua, miksi juuri Hunky Dory on WMA-muodossa kaikkien muiden Bowien albumien ollessa mp3-muodossa. Onneksi kyse ei ole ylitsepääsemättömästä vaikeudesta vaan ainoastaan haasteesta ja uuden oppimisesta. IPodin ohjeessa sanotaan, että iTunesin avulla tiedostomuodon voi muuttaa iPodille sopivaan muotoon.

Seuraavaksi siis iTunesina opiskelemaan.

Ei kommentteja: