Annoin itseni tuntea oloni turvalliseksi seurassasi. Halusin painautua syliisi, halusin että otat minut kainaloosi. Uskoin, että silloin olisin turvassa. En sanonut mitään, en tehnyt mitään kertoakseni kaipuustani.
Olisihan minun pitänyt oppia, että tämä tunne huijaa minua. Vähiten olen turvassa kanssasi, koska tunteeni aina yllättävät minut.
Mistä tulee tämä mustasukkaisuus, tämä pettymys?
Missä viipyvät ilo ja luottamus?
Onko niitä?
Kuvassa Kirsi Neuvosen Sateentekijän piilopaikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti