17. lokakuuta 2009

Eräs matka

Helmikuussa 1989 lähdimme junalla Kuopioon viiden ihmisen porukalla. Sisareni oli aloittanut siellä opintonsa syksyllä ja tämä oli eka kerta kun matkasimme katsomaan hänen kuopiolaista elämäänsä. Yöjunassa oli tunnelmaa ja Kuopiossa meitä odottivat kolmen aikaan yöllä lumikinokset, pakkanen ja sisareni. Majoittauduimme sisaren pieneen opiskelukämppään, nukkumispaikat löytyivät eteisen lattialta.


Tuliaisiksi veimme Kolmannen Naisen juuri ilmestyneen levyn Hikiset siivut. Itsestään selvä valinta, täytyihän sisarelle viedä keskelle Savoa jotain tuttua, alavutelaista. Kuuntelimme levyä kämpillä viettämämme ajat. Jos se ois helppoo ja Äiti pojastaan pappia toivoi tuntuivat vetoavan muihin kuulijoihin. Minä olisin jaksanut kuunnella yhä uudestaan kappaletta Sylistäsi heräsin.

Kappaleen sanat avasivat minulle uuden näkökulman. Ihanko totta joku voi parisuhteessa kehottaa toista pitämään unelmista kiinni, vaikka sitten parisuhteen hinnalla? Kuunnellessani katselin kihlattuani ja tajusin, ettei hän koskaan ajattelisi niin.

Kolmannen Naisen vaiheita olin seurannut ensimmäisestä R.A.S.A.:n Aulavan keikasta lähtien kesällä 1980. Iloitsin muiden tavoin bändin menestyksestä rockin SM-kisoissa vuonna 1984. Kolmas Nainen Tavastialla toukokuussa 1986 tahditti ensitreffejäni tulevan aviomieheni kanssa ja ensimmäistä yhteistä Provinnsirockkia samaisena kesänä. Mutta vasta Hikiset siivut –levy teki Kolmannesta Naisesta minulle tärkeimmän kotimaisen bändin.

Elämääni tahdittivat monet Kolmannen Naisen kappaleet. Kun olin aviomieheni pahoinpitelemänä odottamassa lääkärille pääsyä, alkoi radiossa soida En oo kuullut mitään. Niinpä. Olin huutanut apua, eikä kukaan tullut soittamaan ovikelloa ja kysymään mikä on hätänä. Olivat toki kuulleet.

Uutisen Kolmannen Naisen hajoamisesta kuulin radiosta ollessani vanhempieni luona Alavudella. Uutisen jälkeen alkoi Tästä asti aikaa soida, josta tyttäreni korviin tarttui kertosäe mielin määrin kahvia ja tupakkaa. Isäni paheksui kovin nelivuotiasta tytärtäni, jonka laulamana sanat kuulostivat sopimattomilta.

Nyt Kolmannelta Naiselta on ilmestynyt uusi levy Sydänääniä. Ostin sen heti tunteakseni biisit Tavastian keikalla lokakuun lopulla. En tiedä vielä, mitä ajatella uudesta levystä. Kolmas Nainen kuulostaa siinä erilaiselta ja silti niin samalta. Kolmas Nainen on nimenomaan live-bändi. Siksi luotan uuden levyn loksahtavan paikoilleen vasta keikalla. Kiitos sisarelleni, joka osti minulle lipun Tavastialle!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos blogistasi, olen lukenut sitä jo jonkin aikaa! Olen itsekin kotoisin Pohjanmaalta, tarkemmin Teuvalta. Innostuin kommentoimaan tuon Hikisten siivujen takia. Itselleni se on myös tärkeä levy. Minusta se on yhtyeen paras levy. Ei varmasti helpoin, mutta minusta paras. Upeita kappaleita levy täynnä, Timo Löyväkin mukana vielä kokoonpanossa. Olen samaa ikäluokkaa kuin yhtyeen jäsenet ja olin jonkin verran ihastunut Sakari Pesolaan kovimman fanittamiseni aikana. Paulin ääni on myös todella hyvä, tosi miehinen. Monesti tuli käytyä katsomassa heidän keikkojaan, erityisesti Tampereella, jossa opiskelin. Olin aivan innoissani, kun yksi opiskelukaverini oli kotoisin Alavudelta ja oli ollut jätkien kanssa samalla luokalla. Mutta tuo musiikki toimii yhä, uutta levyä en ole vielä ostanut, ehkä varaan kirjastosta. Minulle Komas Nainen on myös edelleen tärkeä bändi ja mielestäni paras pohjalaisbändi ikinä. Vaikka olenkin Teuvalta kotoisin, Lauri Tähkän ja Elonkerjuun kotipitäjästä. Heidän taivaltaan olen ylpeänä myös seurannut, mutta heidän musiikkinsa ei ole vedonnut samalla tavalla kuin alavuden jätkien. Yksi syy varmaan se, että Kolmas Nainen oli parhaimman nuoruuteni aikana esillä ja sai suosiota. Tähkän aikana olen jo tukevasti keski-ikäinen. Mukavaa keikkaa! Itse en ole menossa. Näin viimeksi pojat Tampereella Tammerfesteillä. Oli hyvä keikka isossa teltassa!