Lopetin käyttäjätilini Facebookissa. Olen kyllästynyt virtuaalisuuteen ja virtuaaliminääni. Todennäköisesti en myöskään päivitä blogiani usein.
Kirjoitan toista blogiani, joka on salasanan takana. Enkä jaa siihen kutsuja.
3 kommenttia:
satu
kirjoitti...
Hei Päivi, Todella harmillista kuulla että aiot vähentää blogiisi kirjoittamista, vaikka tietenkin se on ymmärrettävää. Olen aiemmin pysynyt vain lukijana, en ole ikinä kommentoinut kirjoituksiasi. Mutta nyt jotenkin koin kommenttini tarpeelliseksi.
Olen alle 30-vuotias helsinkiläisnainen. Löysin blogisi sattumalta ja aloin seuraamaan sitä. En tiedä sinusta mitään, ja jotenkin koen sinut silti tärkeäksi. Tapasi kirjoittaa, omasta elämästäsi tai vain mietteistäsi, on ihana. Joskus vertaan sitä itselleni hyvän kirjan lukemiseen. Myös elämän kokemuksesi antaa minulle jollain tavoin lohtua, en tiedä miksi. Kuitenkin seurattuasi blogiasi päätin vihdoin itsekin perustaa sellaisen. Kirjoitin nettiblogia joskus teini-ikäisenä, mutta lopetin sen lopulta kun aloin tuntea painetta kirjoittamista kohtaan. Se ei enää ollut minua varten, vaan ystäviäni jotka tiesivät kuka olen. Aloin sensuroida tekstejäni ja lopulta lopetin kokonaan. Nyt sain vihdoin rohkaistua itseni kirjoittamaan jälleen, tällä kertaa en kerro siitä ystävilleni.
En tarkoita, että perut sen mitä olet kirjoittanut, että aiot vähentää kirjoittamista. Teet tietenkin mikä tässä tilanteessa tuntuu sopivalta. Toivon vain ettet lopeta sitä kokonaa, koska jaat sen kautta muille hyvää.
3 kommenttia:
Hei Päivi,
Todella harmillista kuulla että aiot vähentää blogiisi kirjoittamista, vaikka tietenkin se on ymmärrettävää. Olen aiemmin pysynyt vain lukijana, en ole ikinä kommentoinut kirjoituksiasi. Mutta nyt jotenkin koin kommenttini tarpeelliseksi.
Olen alle 30-vuotias helsinkiläisnainen. Löysin blogisi sattumalta ja aloin seuraamaan sitä. En tiedä sinusta mitään, ja jotenkin koen sinut silti tärkeäksi. Tapasi kirjoittaa, omasta elämästäsi tai vain mietteistäsi, on ihana. Joskus vertaan sitä itselleni hyvän kirjan lukemiseen. Myös elämän kokemuksesi antaa minulle jollain tavoin lohtua, en tiedä miksi. Kuitenkin seurattuasi blogiasi päätin vihdoin itsekin perustaa sellaisen. Kirjoitin nettiblogia joskus teini-ikäisenä, mutta lopetin sen lopulta kun aloin tuntea painetta kirjoittamista kohtaan. Se ei enää ollut minua varten, vaan ystäviäni jotka tiesivät kuka olen. Aloin sensuroida tekstejäni ja lopulta lopetin kokonaan. Nyt sain vihdoin rohkaistua itseni kirjoittamaan jälleen, tällä kertaa en kerro siitä ystävilleni.
En tarkoita, että perut sen mitä olet kirjoittanut, että aiot vähentää kirjoittamista. Teet tietenkin mikä tässä tilanteessa tuntuu sopivalta. Toivon vain ettet lopeta sitä kokonaa, koska jaat sen kautta muille hyvää.
Hyvä Päivi,jaoit kirjoitustesi kautta myös minulle hyvää.
Kiitos sanoistanne satu ja Pentti Otto. Kirjoitan edelleen Päiväkävelylle, mutta harvemmin.
Lähetä kommentti