Maanantaiaamuna en tuntenut itseäni sairaaksi. Koska metrot eivät kulkeneet, lähdin kävellen töihin. Se oli virhe. Yli viikon sairastelun jälkeen minulla ei olisi ollut voimia siihen. Silti kävelin töihin asti. Olin lopen uupunut perille päästyäni eivätkä jalkani olisi kantaneet minua yhtään pidemmälle.
Peruin päivän tapahtumat. Näytin kuulemma siltä, että pyörryn siihen paikkaan. Silti minusta tuntuikin. Ruokailun jälkeen soitin lääkärille ja hän pyysi käymään. Määräsi lisää sairaslomaa, vasta torstaina töihin. Lisäksi hän antoi lähetteen röntgeniin, koska antibiootti ei tunnu tehonneen.
Röntgenissä meni aikaa, sillä minun käskettiin odottaa tuloksia mukaani. Vastasin, että eikös ne lähetetä työterveysasemalle, mutta he halusivat antaa ne mukaani. Odottaessani luin jutun Michael Jacksonin lapsuudesta. Oloni oli huono ja minua heikotti. Lopulta kävin sanomassa etten jaksa odottaa enää. Kovasti anteeksipyydelleen minulle sanottiin, että oli tapahtunut erehdys ja että voin lähteä.
Kotiin saavuttunani olen nukkunut.
Aamulla töissä ehdin tavata joitakin työtovereita. Lähes jokainen yski tai niiskutta tai valitti muuten huonoa oloa. Ihmettelen, miksi he olivat töissä. Ihmettelen myös sitä, mikä sai minut lähtemään aamulla töihin, vaikka lääkäri oli sanonut torstaina, että jos olen sairas vielä maanantaina, voin vain soittaa hänelle. Jo kävellessäni töihin kaduin päätöstä. Mutta olen sitkeä ja sisukas. Menen vaikka sairaana kävellen töihin, jos sille päälle satun. Sekö on muidenkin selitys? Halu osoittaa omaa urheuttaan ja kunnioitettavaa sitoutumista töihin?
Mitä järkeä siinä on?
2 kommenttia:
Ihmiset taitavat jakautua kahteen ryhmään: niihin, jotka menevät töihin, vaikka ovat sairaita ja pitäisi levätä, ja niihin, joille ei tuota mitään tunnontuskia valehdella, että ovat sairaana, vaikkeivät olekaan.
Itse koen sairastamisen tavallaan hankalaksi. Joka aamu pitää arvioida, onko valmis lähtemään töihin - en tiedä, miksi se on niin stressaavaa. Olen sellaisessa työssä, josta poissa ollessa joutuu yleensä antamaan ohjeet siihen, miten työpaikalla toimitaan, jos olen poissa. Sekin voi tuntua joskus tylsältä. Vaikea sanoa, kuinka rauhassa saisi nyt sairastaa, jos vaikka iskisi se sikainfluenssa.
Uskon ihmisten jakautuvan useampaan ryhmään:) Töistä ollaan pois useista eri syistä ja eri sairauksien takia. Esimerkiksi vieläkin on helpompaa sanoa potevanssa, no flunssaa, kuin että ahdistaa, on masentunut ja muutenkin on paha olla. Ja jos edellinen ilta on venynyht liian pitkäksi, on varmasti sairas. Olen niin naiivi ja sinisilmäinen, että haluan uskoa jokaisella olevan erinomainen syy ilmoittaa olevansa sairas.
Minä puolestani haluaisin nähdä, kuinka työt sujuisivat, jos ihmiset pysyisivät kotona siihen asti, kun ovat toipuneet täysin sairaudestaan. Sen sijaan että tulevat nykykäytännön mukaisesti puolikuntoisina töihin ja mahdollisesti tartuttamaan muut.
Lähetä kommentti