Suomen euroviisuedustajaksi valittiin Kuunkuiskaaja esittämällään kappaleella … Ei jäänyt nimi mieleen, eikä laulustakaan muuta kuin erikoisesti äännetty l-kirjain. Kotikatsomomme uskoi Nina Lassanderin Cider Hill –biisin mahdollisuuksiin, mutta ei voi mitään.
Katsoin tyttäreni kanssa koko piinallisen karsinnan. En tiedä, miksi katsojille näytettiin käsittämätöntä viisuavaimen etsintää. Ehkä kyse oli keventävästä huumorista, mutta sorry, se ei toiminut. Ainoat valopilkut ohjelmassa olivat Mikko Leppilampi, Marco Bjurström ja Alexander Rybak. Mikko Leppilampea katselee ilokseen, varsinkin nyt parroittuneena, mutta sen kuvaaja/ohjaaja oli unohtanut ja yleiskuva hallitsi tv-ruutua.
Bjurström sanoi suoraan, mitä ajatteli ja haukkui Eläkeläiset. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Ei sellaisella esiintyjäkaartilla ja ns. huumorilla viisuissa pärjätä kuin taistelussa jumbosijasta. Hän myös harmitteli suosikkinsa Heli Kajon putoamista. Samaa harmiteltiin meillä.
Alexander Rybak oli syy katsoa euroviisukarsinnat, sillä tyttäreni fanittaa häntä ja musiikkiaan. Onhan Rybak Norjasta. Rybak yllätti suomenkielellään ja kohteliaisuudellaan. Kehui kaikki ehdokkaat ja julisti jokaisen voittajaksi. Ja esitti viime vuoden euroviisujen voittobiisinsä, joka jätti kauas taakseen kaikki Suomen ehdokkaat. Onneksi Rybak ei tänä vuonna edusta Norjaa.
Juontajapari Jaana Pelkonen & Peltsi ei onnistunut pelastamaan surkeaa ja kökköä ohjelmaa. Parhaiten ohjelman olisivat pelastaneet itse ehdokkaat, mutta suurin osa biiseistä kuulosti epämääräiseltä mössöltä, pateettiselta tai mahtipontiselta tai vain typerältä. Jo mainitsemani Heli Kajo ja Nina Lassander olivat ainoat, jotka vähensivät ohjelman piinallisuutta. Mutta heidänkin esiintymisestään puuttui se jokin.
4 kommenttia:
Samat sanat. Voittajabiisi oli vanhan toistoa, tylsä ja...
Minäkin tykkäsin Nina Lassanderista. Kaunis kappale ja hyvin laulettu. Maailmanvalloitusluokkaa.
Ensimmäisessä finaalissa kuulosti ihan siltä kuin kuin moni esiintyjä olisi laulanut välillä täysin nuotin vierestä.
Samaa mieltä kanssasi!
Katsoin sivusilmällä, ja parasta olivat minustakin suorasanainen Bjurström (kritiikki osui just oikeaan!) ja suloinen Ryback! Hänestä huokuu niin se iloisuus ja sympaattisuus, että melkein sydämestä ottaa! Tuollaisia kun olisivat kaikki nuoret miehet, Suomessakin!
Voittajan biisi tuo mieleen slaavilaisuuden eli varmaan meitä taas Euroopassa luullaan täysin itäblokin edustajaksi.. Naiset ovat kyllä nättejä ja teräviä, kivoja tyttöjä jo Värttinän ajalta!
Tästä tulikin hauska juttu. Sitemeterin ansiosta näin, että norjalaiset googlattuaan Rybakin nimellä ovat päätyneet blogiini. Koska suomenkieli ei heillä ole hallussa, hyödynsivät he Googlen käännöspalvelua. Luin jutun tyttärelleni norjaksi ja hän väitti siitä ehkä saavan jotain selville.
Oi, ja minä kirjoitin Rybakin väärin, laitoin c:n väliin. Kyllä nyt hävettää!
Lähetä kommentti