Tammikuu on uusien alkujen aikaa. Minullekin, vaikka syksy on se aika, jolloin tietoisesti aloitan uutta. Tammikuun alut tapahtuvat nopeasti, impulsiivisesti ja vaistomaisesti. Ehkä isot asiat saavat alkunsa juuri niin.
Tammikuussa 1987 olin työtön. Sisareni kertoi työpaikassaan olevan vapaa paikka. Soitin yhteyshenkilölle ja sovimme haastattelun ajankohdaksi seuraavan maanantain. Aloitin työt seuraavana keskiviikkona. Olen siinä työpaikassa edelleen. Välillä olen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Pari vuotta olin toisessa organisaatiossa äitiysloman ja hoitovapaan sijaisena. Todennäköisesti myös pysyn työpaikassani eläkeikään asti.
Työpaikan saaminen, helsinkiläiseksi muuttuminen ja kihlatun kanssa yhteisen elämän aloittaminen olivat isoja asioita tammikuussa 1987. Ehkä siksi mieleeni jäivät voimakkaasti pakkaset. Silloin oli vielä kylmempi kuin nyt. Helsingin lämpötila pyöri 30 pakkasasteen tienoilla ja muistan useana päivänä olleen yli 30 astetta. Se oli hirvittävää, mutta silloin pakkanen päättyi parin viikon jälkeen. Nykyinen pakkauskausi taitaa vaan jatkua …
Tasan vuosi sitten liitin Päiväkävelyllä-blogin Blogilistalle. Omien tekstien asettaminen vieraiden ihmisten luettavaksi ja kommentoitavaksi oli minulle iso askel. Itseni suojaksi rakentamieni muurien purkaminen oli alkanut. Nykyään se jatkuu mm. itseni esille kaivamisena eli laihtumisena. En ole enää vähään aikaan uskonut tarvitsevani ylimääräisten kilojen muodostamaa suojaa muita ihmisiä vastaan. Minulle laihtuminen tarkoittaa sitä, että uskallan päästää toisen ihmisen lähelle itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti