Vihtiläinen Ilkka Halla-aho kirjoitti lauantain Helsingin Sanomien mielipideosastolla seuraavasti: ”Jos joku pelleilee esimerkiksi suomalaisten kansallisilla ja pyhillä arvoilla, ja saa siitä tuta, niin se ei ole asennevammaisuutta, asenteellisuutta eikä rasismia” ja päättää tekstinsä siihen. Hän ei kerro, mitkä ovat suomalaisten kansalliset ja pyhät arvot.
En ole ainut, joka jäi ihmettelemään, minkälaisia asioita Ilkka Halla-aho pitää suomalaisten kansallisina ja pyhinä arvoina ja mitä ne ylipäätään mahtaisivat olla. Tämän päivän Helsingin Sanomissa asiaa pohtii helsinkiläinen Ari Sadar. Hän kysyy: ”Ovatko liberaalit arvot, jotka hyväksyvät esimerkiksi samaan sukupuoleen rakastumisen, eri uskontojen harjoittamisen tai vaikkapa kasvissyönnin, osa näitä suomalaisia pyhiä arvoja?”
Epäilen, että Ilkka Halla-aho ei tarkoittanut Ari Sadarin ehdottamia liberaaleja arvoja.
Minulla ei ole aavistustakaan, mitä suomalaiset kansalliset ja pyhät arvot ovat. Nationalismi ei ylipäätään ole minulle läheinen ideologia.
Minulle itselleni tärkeitä arvoja ovat ihmisoikeudet, jotka luetellaan mm. YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa. Elämässä toteutettavaksi ja noudatettavaksi ne kuitenkin jäävät melko abstrakteiksi. Tosin nuorena opiskelijatyttönä minua ahdisteleville miehille saarnasin ihmisoikeuksista, mutta ei se niitä ahdistelijoita mihinkään karkottanut.
Ihmisoikeudet liittyvät ihmisten oikeudenmukaiseen kohteluun, eikä se ole mahdollista ilman armoa. En ole uskonnollinen ihminen, mutta armo on minulle tärkeä. Armon ymmärrän anteeksiantona. On pystyttävä antamaan anteeksi toisille mutta ennen kaikkea itselleen. Uskon, että armeliaisuus itseään kohtaan heijastuu siihen, kuinka kohtelee muita ihmisiä.
Muita itselleni tärkeitä arvoja ovat vapaus, kauneus ja oikeus tietoon ja tiedonhalun tyydyttämiseen. Vapauttani vaalin parhaani mukaan ja kauneutta kaipaan ympärilleni aistieni iloksi ja nautinnoksi. Kauneus on kielessä, luonnossa, musiikissa, taiteessa, kirjallisuudessa ja ihmisissä. Oikeus tietoon lienee keskeisiä yhteiskunnallisia oikeuksia, mutta samalla se on henkilökohtaisen tiedonhalun tyydyttämistä.
Sitten ovat ne itsestään selvät arvot: rakkaus, perhe, ystävät, työ ja turvallisuus. Muitakin varmasti on.
Mutta en vieläkään tiedä, mitkä ovat suomalaiset kansalliset ja pyhät arvot.
3 kommenttia:
Hienosti ajateltu ja kirjoitettu. Ylipäätään, kun kansallinen ja pyhä esiintyvät samassa lauseessa, alkaa minua aina pelottaa.
En ole uskonnollinenkaan, mutta pastori Jaakko Heinimäen luonnehdinta Jeesuksesta hymyilyttää silti. Heinimäen mielestä kaikista arvoista nimenomaan koti (vrt. vaeltelu), uskonto (vrt. virallisten oppien rienaaminen) ja isänmaa (Rooma???) olivat Jeesukselle kaikista mahdollisista arvoista kaikkein vieraimmat.
Vaikka Jeesus taisi kehottaa sotilasta tekemään velvollisuutensa, en ole ihan vakuuttunu, että pokka olisi enää sotilaspastorin kohdalla pitänyt.
"Maahanmuuttokriittisten" lajitovereidemme arvot herättävät aitoa kummastusta, mutta pyhä-sanan kuuleminen heidän suustaan kuulostaa vielä makaaberimmalta.
Vasta Sisyfos Kiven kommentin luettuani tajusin, että ne arvot ovat tietenkin koti, uskonto isänmaa. Minun pyhiä arvojani ne eivät ole.
Jos koti on pyhä kansallinen arvoi, soisi sen näkyvän pienenevissä perhe- ja lähisuhdeväkivaltaluvuissa.Jos uskonto on pyhä kansallinen arvo, voisi se näkyä suvaitsevaisuutena ja lähimmäisenrakkautena. Jos isänmaa on pyhä kansallinen arvo, kuka täältä ikinä haluaisi matkustaa Thaimaahan?
Kansallisista arvoista puhuminen on sellaista sanahelinää! Koti, uskonto ja isänmaa -hokema ei ole enää nykypäivää edes ympäripyöreydessään; "menneessäkin maailmassa" se kuulostaa lähinnä IKL:n aikaiselta sloganilta.
Tutkimusten mukaan - muistaakseni - suomalaisessa yhteiskunnassa korostuu arvoiksi vahvat ihmissuhteet ja muista välittäminen, luotettavuus, aitous, itsenäisuus, käytännöllisyys sekä nousevana trendinä uudenlainen luonnon arvostus. Huom. arvostaminen ei tarkoita vielä asioiden toteutumista vaan kyse on pikemminkin ihanteesta. (Eikö?)
Lähetä kommentti