Puolenpäivään aikaan tyttäreni seisoskeli rautatieaseman edustalla odottamassa ystäväänsä. Ohi kulki humalainen mies, joka tervehti tytärtäni: ”Huora!”. Tytär ei vastannut tervehdykseen. Siitä mies ei pitänyt, vaan pyörsi takaisin ja sylkäisi limaisen klimpin hänen kengälleen.
Tiedän, kuinka inhottavalta tuollainen tuntuu. Nuorena opiskelijatyttönä minua ahdisteltiin lähes päivittäin parin vuoden ajan. Opin valmiiksi vihaamaan jokaista vastaantulevaa miestä. Kumma kyllä, ahdistelu väheni huomattavasti sen jälkeen, kun löin erästä ahdistelijaa laukulla useita kertoja. Taisin silloin siirtyä nuoren naisen kategoriasta akkoihin, joita ei kannata ahdistella. Olin silloin 21-vuotias. Epämääräisiä vihjailuja saan osakseni vieläkin, koko ajan vähenevässä määrin.
Millä oikeudella toiselle voi huudella erilaisia solvauksia ja nimityksiä? Mitä aggressioita miehet purkavat tuntemattomiin naisiin nimittämällä heitä huoriksi tai suorastaan ehdottelemalla seksiä? Mitä he ajattelevat? Kun tuntematon humalainen mies pysäyttää tai tulee juttelemaan ja ensi sanoikseen tiedustelee, mitä seksi maksaa, inhottaa. Tai puristaa rintoja tai kourii takapuolta. Tämä kaikki kadulla, julkisesti, kaikkien nähden. Se tekee siitä vielä nöyryyttävämmän. ”Nyt nuo kaikki ohikulkevat ajattelevat, että olen huora”.
Ehkä nuoren naisen nöyryyttäminen ja häpäiseminen on ahdistelun motiivi. Kyse ei ole seksistä, vaan naisen paikan osoittamisesta. Valta on määrittelijällä. Kun mies määrittelee nuoren naisen huoraksi - naisten alimpaan kastiin - voi mies huokaista tyytyväisenä ja todeta vielä olevansa luomakunnan herra.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti