Olen väsynyt olemaan kunnollinen. Tultuani äidiksi, jäätyäni yksinhuoltajaksi olen elänyt hyvin kunnollista elämää. Kodissani ei ole alkoholia. Tyttäreni ei ole tarvinnut tutustua erilaisiin setiin, kuunnella äidin rakkauselämää ja sen kiemuroita.
Olen tunnollisesti tehnyt kaiken niin kuin pitääkin. Huolehtinut lapsesta, kodista, kissasta ja työstä. Itsestäni en niinkään.
Ehkä juuri siksi olen niin levoton. Kesälomalla ajoin itseni ulos joka päivä tekemään jotain. Jollei muuta niin vaeltelemaan kaupungilla. Levätä en osannut. Yhtään päivää en viettänyt sängyssä kirjoja lukien. En antanut itseni olla.
Tänään saa kunnollisuus huutia. Oikeastaan en ole tunnollinen enkä kunnollinen koskaan ollutkaan. Maailmankuvani on sellaiseen liian radikaali.
Tänään sydämeni on raskas. En pysty enkä halua tehdä mitään. Suomeksi sanottuna: vietän tämän päivän sängyssä lukien. Sain juuri loppuun Agatha Christien Syyttömyyden taakan. Tarinan lähtökohta oli oivallinen, mutta kirja latistui loppua kohden. Aivan lopussa piti tarkistaa, olinko lukenut jotain Harlekiini-kirjaa vai Agatha Christietä.
Päivän sänkylukemisena on Christien Kuolema lähettää viestin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti