Inhoan riitelyä ja riitoja. Yleensä myöntelen ja teen kaikkeni välttääkseni konfliktia. Kiivas ja äkkipikainen luonteeni takaa sen, etten niitä pysty täysin välttämään.
Enemmän kuin omaa riitelyäni inhoan sitä, että minulle rakkaat ihmiset riitelevät keskenään. Silloin yritän olla puolueeton, kuuntelen ja ymmärrän kummankin kannan. Olen kaveri molempien kanssa. Joskus konflikti on vain päässäni – itse koen minulle rakkaiden ihmisten olevan riidassa – vaikka mitään näkyvää ristiriitaa ei olisikaan. Lojaalisuuteeni kohdistuu aina siihen ihmiseen, jonka seurassa olen. Tunnen toki omantunnon pistelevän käyttäytymisestäni, sillä joku toinen voisi tulkita sen epärehellisyydeksi ja epäluotettavuudeksi.
Viikonlopulla tajusin, ettei niin voi toimia. On valittava puolensa, vaikka se tuntuisikin mahdottomalta: miten valita kahden rakkaan väliltä? Kuitenkin oloni helpottuu puolen valitsemisesta, tunnen tekeväni oikein. Silloin pystyn toimimaan välittäjänä kahden ihmisen välillä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti